ommellessani Omalaatuisia Ompeluksiani
tiedän minua tarkkailtavan,
hienokseltaisesti hymyillen,
toisinaan hymähtäen...
mutta tänä aamuna Pilven reunalla
oli tohkeissaan kaksi Naista,
Helmet kaulassa molemmilla.
" Katso nyt,
sen vaivan kun näin löytääkseni
tarpeeksi hienoa pellavaa,
josta kudotutin tarkkojen ohjeiden
mukaan hienot
Vuodevaatteet Huvilalle,
nyt Tyttäresi ompelee niistä
UINTIREISSUKOLTTUA,
mikä se muuten edes onkaan,
minun Tyttärelleni...!"
" Niin näyttää ompelevan,
Ryppyyn menee, ei ole
siisti, Pellava on Pöytäliina,
sitä pitää Mankeloida ja
Mankeloidakin Kunnolla...!"
"Reiänkin peittää vain,
ei parsi,
Onneksi edes laittaa
vähän Pitsiä,
on naisellisempi niin...!"
"SIKSAKILLA...???!!!"
"Laita Tasku,
Hieno Nainen ei koskaan
lähde mihinkään
Ilman Nenäliinaa!"
"Vinoon ompelee,
eikä tietenkään harsinut...!"
"Aikoo Tytär Pyöräillä
tuo yllään,
vieläpä Kaupungilla...
hyvä ettei mene
Torille Kahvillekin,
ei sitä Minun Aikanani...!"
Siinä kohden kun
Vanhempi Arvon Rouva
Pilven reunalta vielä ehdotti,
että olisi sööttiä laittaa
edes pieni Rusetti
johonkin somasti,
huomautin, että eiköhän liene
Suurten Kävelijäin Suvun
Torstaipäivän Taivaallisen Lenkin
Vuoro...
Nakkelivat Hentoja niskojaan,
sonnustautuivat Lenkilleen,
Nuorempi punasi huulensa,
Vanhempi asetteli Lierihatun
oikeaan Kulmaan Kallelleen,
jupisivat mennessään;
kaikenlaista Menoa Maan päällä...
Kurillani ompelin viimeiset
10 senttiä AIVAN
Vääränvärisellä aluslangalla...
