Kivoja Lasikippoja UllakonAarteissa...

Asusteita joka lähtöön...

Oikeasti minun pitäisi olla

ulkona,
olla edes hengessä mukana
ulkovaraston siivouksessa,

pitäisi olla valkoimassa,
mitä menee roskiin ja
mitä nyt kuitenkin vielä
laitetaan talteen.

Täytyyhän talteenkin jotakin
laittaa,
mitä sitä sitten ensi vuonna
kannettaisiin
pihamaalle lajiteltavaksi...

toisaalta,
nyt on niin helteistä,
on helpompi todeta,
menkööt!

Ja sekin on huomattu,
että tavaralla on taipumus
lisääntyä,
hyvinkin hedelmällisesti.

Tänäänkin kävin,
ihan vain vähän kirppiksellä...
(vaaleat ja mustat hansikkaat MYYTY)

Pojat lähtevät kotiin...

Viime kesänä seisoin
Maakuntalehden kuvassa
kaksi valokuvaa kädessäni.
Kuvissa komeili Veljespari,
ylioppilaita -20-luvulta.

Meni viikko, kaksi,
sain Puhelun.

Nauravainen Rouva
rannikolta kertoi
ilahtuneensa suuresti,
kun oli mökiltä tultuaan
avannut lehtipinosta
Lehden
 -ja huomannut
isänsä ja setänsä
katselevan häntä,
uppo-oudon naisihmisen käsissä...

Aikamme puheltuamme
selvitimme taustat ja
yhteys löytyi.
Mikä Iloinen Sattuma.

Tällä viikolla Rouva
soitti,
kysyi varovaisesti
kuvista,
itseltä löytymättömistä,
perheelle Tärkeistä,
sukutauluun sopivista,
Muistoista jälkipolville,

Totta kai, sanoin,
Pojat tulevat Kotiin,
omalle paikallaan,
Omiensa pariin,
seikkailtuaan muutaman
sukupolven ajan!

Kiitos käynnistä, Pojat!

Juhannuskoivut...

tulin eilen illalla kotiin,

istuin tovin autossa ja

mietin näkemääni.

Tehokkaat Miehet olivat

olleet asialla.

Toki ihan pyynnöstä.

Kolme koivua kumossa.

Halkipoikkipinossa.

Nyt on JuhannusKoivuja

joka lähtöön.

Maahan tökättynä tuvan nurkalle,

saunaan tuoksua antamaan,

köynnöksinä siellä ja täällä...

Ja suurin osa vielä talven pakkasilla

takkapuiksi.

Hauskaa Juhannusta Kaikille!

Kauniita kylpyhetkiä...

kesämökille,

kesäkeittiöön,

kotona kudottua pellavaa,
kauniisti kirjailtu ja
nimikoitu,
pyyhetelineen suoja,
pöytäliina
ja kampapussukka,
kaikki samaa sarjaa.

Maalaisromantiikkaa...

Ullakon Aarteet -tyyliin:

jykevä, tukeva,
omilla jaloillaan seisova
pieni pöytä,
kukille, koristeille,
kirjoille, kipoille,
kynttilänjaloille,
kansioille, käsitöille,

melkein mille vain,
muttei alkuperäiselle
tarkoitukselleen,
kirjoittamiselle
tai ainakin sitten pienille
kirjoittajille.

maailmasta komia ovi,
vanha kuin mikä,
sepän takomia nauloja,
painaa tajuttomasti,

pöydäksi,
kestää rankemmatkin mittumaarin vietot,
koristeeksi,
mökille, terassille, tupaan,
tai jopa
alkuperäiseen tarkoitukseensa
oveksi!
(MYYTY!!!!)

Maalaisromantiikka,
sitähän meillä on
joka päivä,

on vain osattava katsoa
oikealla silmällä,

armahtaa ympäristöään...

Romuromantiikka,
Rappioromantiikka,

ekologisuus,
ympäristöystävällisyys,
luomu,
mehän olemme täällä
niin ajan hengessä
kuin olla ja voi!

Ihanasti rempallaan
ja
vähän sinne päin.

Hupenevia kangasvarastoja -tai sitten ei...

Työhuone on mysteerio.
Vastahan rahtasin sieltä
jätesäkkitolkulla roinaa
hyötykäyttöasemalle...

Muutaman päivän työhuone
oli jopa tilapäisenä
Vierashuoneena.

Yhtäkkiä,
ilman ennakkovaroitusta,
ilman tiedotusta,
Työhuone pullahti jälleen
täyteen kaaokseen.

Mitä minä teen kaikilla
pahvilaatikoilla,
pussukoilla,
nyssäköillä,
koreilla,
säkeillä
- ja varsinkin niiden
Sisällöllä!

Miksei urheat siivousyritykset
näy missään?
Auttaisiko, jos laittaisin silmät kiinni
ja vain sulloisin tavaraa
avoimeen mustaan jätesäkkiin?
Antaisinko jonkun muun tehdä sen...?

Onneksi Työhuoneeni
on oma erillinen pikkumaailmansa.
Siihen maailmaan on Ovi.

Sadepäivinä surrutin Singeriä,
muutama kankaanpala
muutti olomuotoaan,
mutta uskokaa pois, vielä niitä jäi.

Kesähameita;
halpoja, helppoja,
käytä, pidä, pese
tai heitä pois.

Sataa, sataa ropisee...

menkööt tämän kerran.
Sadepäivä.

Pihamaa suorastaan huusi vettä.
Ja oikeastansa,
en minä niin
kauhean innostunut ole joka päivä
kantelemaan kastelukannullisia
ympäri pihaa.

Onneksi en ole saanut vielä
kaikkia kukkia paikoilleen.

Nurmikkokin kasvaa.
Iloisesti.
Heittelin puolihuolimattomasti
apulantaa tuossa kesän korvalla.

Jälkeenpäin kyseltiin, että
paljonkos sitä oikein heittelinkään...

riittävästi. Taisin vastata, että
reippaan 30 kiloa... lisäsin
mutta, että pellolle tavataan
laittaa 400-600 kiloa hehtaarille,

eihän tuo ollut määrä eikä mikään!

Salaattimaan laitoin navetan raunioille,
sellaiseen paikkaan, että
aavistuksen mietin, että mistä
salaattini löydän seilailemasta
sateen ehtyessä.

Toivon mukaan pysyy edes omalla tontilla.

Sadepäivän ratoksi olen pessyt pyykkiä
ja leiponut pullaa.
Leikannut pellavaa ja ommellut puuvillaa.

Tarkistanut säätiedoituksesta, että
tuleehan pouta takaisin.
Lämpö ja paiste ei minua haittaa,
siirrän työmaani kirkkaimpaan
lämpöön ja nautin.

Sunnuntaina vietimme hetkosen
hiljentyen,
istuin siellä omissa mietteissäni,
katselin valojen ja varjojen leikkiä
seinällä,
vehreää luontoa ikkunan
takana,
kiitollisin mielin.

Vintagea vintiltä ullakolle...

Kaunotar-tuote, koko 38

Kaunotar-tuote, koko 40, mutta vastaa

nykypäivän 36

40-luvun mekko, Valiovaate, koko 38,

vastannee lähinnä 36 nykyään

(MYYTY)

Mekko on kaunis kuin mikä, tosin virheitä

löytyy...

mutta näppärä saa tästä kauniin vaatteet esim. teemajuhliin

Kauniin eläväpintainen takki, Essette.

Kokonumeroa ei ole, hieman A-linjainen,

hihat vaikuttavat lyhyehköiltä.

Peräisin 50-60-luvulta.

Toinenkin takki samalta aikakaudelta.

Kankaan pinta siftaa hieman hopeaan.

Kestilä, ei kokomerkintää.

Kuva ei tee oikeutta kummankaan takin

kankaalle.

Huutavat valkoisia hansikkaita ja kauniita

vaaleita jalkineita...

Kermanvärinen nylon-paita 50-luku.

Pienet holkkihihat, pikku vikoja,

mutta käyttökelpoinen ja sievä, 36-38

Aitoa tekokuitua, Kirjomekko, koko 44,

laatikkomallinen jakku, vuoritettu

100% akryyli, Syväsen asuste, ruskeaa ja

kellertävää... takana alhaalla pieni parsittu,

söötti, koko 36-38

(MYYTY)

Tiina Teinituote, koko 42, tänään vastaa

pienempää! Puuvillaa.

Niin kauhea, että ihana. Pirteä, raikas,

ehtaa crimpleneä. Koko yli 40, mutta

nykyään vastaa pienempää. Pikkuvikainen.

Iloisen keltainen 50-luvun paita,

lienee viskoosia. koko n. 38-40.

100% puuvillaa, neulos, koko 36, ehkä 38.

(MYYTY)

100% puuvillainen takkimekko, reilu koko.

(MYYTY)

Ja toinenkin, paksua puuvillaa, hieman

"parempi" takkimekko. Koko 40-42.

Sokeina pohjalla, tukevaa puuvillaa,
vihreät 46-kokoiset Sanfor-merkkiset
housut, 50-luvulta, metallinen vetoketju
sivussa.
(MYYTY)

Huomaatteko muuten miten ihanasti

aurinko paistaa!

Tekeville Sattuu... Seikkailua Vanhan Tavaran Viidakossa

Ennestään pitäisi tietää, että
yhdistelmä Vilukissi & UllakonAarteet
on, ellei nyt vaarallinen,
niin ainakin vauhdikas.

Enkä tarkoita vauhdikkaalla
nopsaa liikehdintää,
vaan sattumien ja sattumusten
taipumusta esiintyä
todellisessa elämässä
hieman eri tavalla kuin meidän
kummankaan (yli)vilkkaassa
mielikuvituksessa.

Niin kävi tänäänkin.

Tarina on herkullinen,
se on opettavainen,
se on hykerryttävä
ja ennen kaikkea se
jälleen kerran osoittaa,
että meidän kahden ja
muun maailman ajatukset
eivät välttämättä kohtaa.

Ei likimainkaan!

Kuvat kertovat karua kieltään
seikkailustamme...

jonakin päivänä,

tai vuonna,

jompikumpi meistä uskaltaa

kirjoittaa koko tarinan julkisesti.

Ei vielä.

Tavatessamme mahdollisesti

joskus kasvokkain,

voimme kertoa kaiken.

Mikäli voimme olla jo 

nauramatta.

Viimeistään istuksiessamme

paikallisen vanhainkodin

päivähuoneessa,

me molemmat uusissa

Barbarella-mekoissamme,

toisella linnunpa... eikun

linnunjätöksiä olkapäällään...