ULLAKON AARTEET -kätköistä käyttöön

Ystävyys

2012-02-14T02:56:00.001-08:00

asustaa sielun sopukoissa,

lämmittää pakkasessa,
kannattaa tuiverruksissa,
pitää kädestä kaipauksessa,

turvaa tyhjyydessä,
ottaa kiinni putouksessa,
halaa kiintymyksessä

ymmärtää sanoitta,
uskoo ehdoitta,
luottaa varauksetta,

itkee surussa,
nauraa riemussa,
hymähtää haaveissa,

ohjaa eksyessä,
ihmettelee pilvilinnoissa,
tasoittaa intohimoissa,

kulkee mukana.

Hyvää Ystävänpäivää,
tänäänkin.

Kevyesti Kevättää...

2012-02-13T05:08:00.000-08:00

tämä on ollut epäTalvi,
se on vain Mennyt
omia aikojaan,
onneksi minusta,

ei liiemmin pakkasta,
ei haitaksi luntakaan,
nyt taas aurinko paistaa
ja päivät on
huomaamatta pidentyneet,

en ole ollenkaan ehtinyt
matamaan TalvenKammoisena,
hautomaan Pohjamutiin
saakka KaamosMasennusta,
pysähtymään PimeänLamaannuttamana.

On minulla ollut Kiirekin,
kaikenlaista Kirjoittamista,
Näpräämistä, Opiskelua,
Palaverointia,
sinne tänne Sinkoilua.

Välillä olen
MitäänTekemättä, sillä
teen sisään vuoden 2017 Juhannusta...

Aina silloin tällöin ehdin
istahtaa Singerin taa,
"Karteekitanttuja" tulee
niin kauan kun
Pitsejä riittää...
Kädentaitajien Puotiin matkaavat nämäkin.

Mikäli tämmöisiä

AlusPaitaPitsejä

tulee vastaan,

minuun saa ottaa yhteyttä...

Taito-lehden arvonta

2012-02-09T23:01:00.000-08:00

Voita lahjakortti suomalaiseen

neuletarvikeliikkeeseen

Taito-lehti järjestää bloggaajille ja facebookkaajille
arvonnan, josta voi voittaa vain järkeviä asioita, kuten

lahjakortit Ilun Handuun (100 euroa),
Titityyhyn (50 euroa),
Villavyyhtiin (50 euroa)
sekä kaksi Taito-lehden vuosikertaa.

*
Arpajaisiin voit osallistua jakamalla tämän
ilmoituksen blogissasi tai Facebook-sivuillasi
ja ilmoittamalla siitä sitten osoitteeseen:
toimitus(at)taito.fi. Yhdestä julkaisusta saat
yhden arpalipun ja jos joku mainitsee
tilauksen tehdessään lukeneensa tästä
kampanjasta blogistasi, saat peräti
10 arpalipuketta! Arvonta on
voimassa 2.3. asti.
*
Huipputarjous Sinulle: tutustumisjakso (6kk/3kpl)
supersome-hintaan 20 euroa!
(Norm. 27 €) (http://www.taito.fi/some)

Suomalaisen käsityötaidon puolestapuhuja,
105-vuotias klassikko elää tätä päivää jalat
tukevasti juurissa ja tukka tuulessa tuivertaen.
Kuusi kertaa vuodessa asiaa käsityön ilmiöistä,
tekijöistä ja tekniikoista.
Tule mukaan värikkäiden tekijöiden matkaan!

Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry,
käsityö Suomessa: some
www.taito.fi
Taito Group tarjoaa käsityön palveluja
harrastajille ja yrittäjille

Ote Taito-lehden sivuilta.

Suvun kesken

2012-01-29T06:03:00.000-08:00

Elämän suru kokoaa
Suvun yhteen.

Tunteita, muistoja,
mietteitä.

Kauniin
siunaustilaisuuden jälkeen
veimme uurnan
keskelle luontoa.

Tyyni pakkassää,
Hillitty valkoisuus,
auringossa
kimmeltävän hangen Kauneus.
Juuri niin kuin kuuluikin olla.

Korkealla huojuvien
mäntyjen katveessa,
Levossa.

Haipakkaa

2012-01-26T23:36:00.000-08:00

Pakkanen paukkuu,
maisema on pysähtynyt,
minä en.

Olen istunut koulutuksessa,
kuunnellut viisaita,
palaveroinut,
kirjoittanut sitä ja tätä,
tavannut tärkeitä ihmisiä,
ommellut,
yrittänyt ymmärtää,
siis hosunut normaaliin tahtiin.

Aivot käyvät ylikierroksilla,
siinä ei ole mitään uutta,
mutta alan olla väsynyt siihen,
että yöt teen töitä unissani
-ja aamulla huomaan, että
se olikin unta.
Valveilla mietin samoja asioita
ja taas yöaikaan unissani...

Paljon pitäisi tehdä,
aikataulut paukkuu,
tekemättömiä,
kehitettäviä,
neuvoteltavia,
uudistettavia,
suunniteltavia,
ja ennen kaikkea,
haluanko, turhaudunko,
jaksanko,
kelpaanko..
minulla olisi mielessäni
vaikka mitä!

Aivan,

ensi kesän 1700-luvun
markkinat.

Eilen olin vuorollani myyjättärenä
Kädentaitajien Puodissa Vaasassa.
Vein myyntiin keväisiä
pellaviani,
ensi viikolla lisää.

Valtavankokoinen Suuruusluokka

2012-01-20T00:46:00.000-08:00

Yhtäkkiä Olematon Asia
on Maailmanluokan
Ratkottava Ongelma
ja
aivan Mitättömästä
kehkeytyy jotain
Megalomaanisen
Tärkeää ja
Hankalasti Toteutettavaa.

Niin kuin Huulirasvan
Puute.

Eikä mikään Mikä Tahansa
Huulirasva, vaan
juuri se Oikea.
Miellyttävä käyttää,
pysyvä, toimiva,
ei liian syötävä
ja vielä, niin niin,
naisihmisiä kun ollaan,
Silmälle Sopiva.

Ja Ongelma tulee
sillä kohtaa,
kun tuttu ja turvallinen
Häviää Markkinoilta!

Uhrattuani älyttömän
määrän aikaa ja energiaa,
jonka olisi totisesti
voinut kohdistaa
toisinkin,
löysin tämän.

Ei se ole huulirasvaa
kummempaa,
näin meidän kesken,
mutta purkki vain on niin
Sievä.

Vähänkös Onnellinen...

2012-01-13T01:06:00.000-08:00

olen niin Polleaa,
etten tahdo Mekkooni mahtua.
Edes ulkona puhaltava tuuli
ja nujuuttava lumi ei
nyt pilaa tätä Tunnetta!

Katsokaa nyt!
Alkuperäinen,
Priimakuntoinen,
ja arvaatkaapas
Kenenkä Kokoinen
ihan tismalleen...

Sarpanevan AMBIENTE.

... huokaus...

Rytmistä kiinni...

2012-01-10T04:01:00.000-08:00

Vuodenvaihteen tohinat
on ohitettu kunnialla,
nyt pitäisi päästä kiinni arkeen.

Yritän kannustaa itseäni
joka aamu huomauttamalla,
että talvea on taas päivä vähemmän.
Kevättä kohti mennään.

Toistaiseksi en ole ehtinyt
vaipua tavanomaiseen
talvihorteeseen.
Pysykööt poissa!

Loppiaisena sukuloimme
ja siinä samalla
sivistimme itseämme.
Tutustuimme niin MuotoHuoltamoon
kuin Taidemuseoonkin.

Minä vain en jaksa ymmärtää tätä
musta-valkoihanuutta.
Tosin kersa maastoutuu siihen aika
hyvin...

Koeistuttiin ja ihmeteltiin.
Tuijoteltiin veistoksia ja muita
-eri materiaaleista.
Ostettiin kirjoja.
Käytiin kahvilla.
Istuttiin ja puhuttiin.
Räpsittiin kauheat määrät
valokuvia, joissa
kukin vuorollaan näyttää
pöhköltä.

Paluu arkeen,
työpajalle, kouluun ja ompelu- ja tietokoneelle.
Yllätyksiä heti vuoden alussa,
hyviä sellaisia.
Kun edes samanlaisena vuosi jatkuisi.

Vuosi vaihtuu...

2011-12-31T01:38:00.000-08:00

vauhti vain kiihtyi loppua kohden,
koko joulukuu meni tohinaksi,
mikä oli toisaalta hyväkin juttu;
en ehtinyt vaipua tavalliseen
marras-jouluhorrokseen.

Jouluaatto tuli omine kuvioineen,
minäkin ehdin juuri ja juuri saada
lahjat kääräistyä piiloon,
saan varmaan loputtomasti kuulla
"ekologisista" joulupaketeistani...
osa lahjoista tuli vasta väliviikolla,
kuvasi hyvin hektistä tunnelmaa sekin!

Joulun pyhät oltiin, seurusteltiin
ja syötiin.
Hieman iäkkäämpää ja
hieman nuorempaa väkeä.

Viime päivät vuodesta onkin mennyt
ihmetellessä ja toipuessa.
Oikeastaan vasta eilen illalla saunan jälkeen
ymmärsin RAUHOITTUA.

Vuosi 2011.
Oli ja kohta meni.
Pieniä iloja, suuria hetkiä,
peruuttamattomia menetyksiä,
alakulon laaksoja,
uusia tuulia, kauan hautuneita
päätöksiä...
melko tavallista, normaalia eloa.
Ei huonompi, ei parempi,
vastaanotettu ja parhaalla
mahdollisella tavalla eletty.

Odotetaan seuraavaa.
Mielenkiinnolla,
avoimin sydämin.

Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

Ovella jo,

2011-12-23T14:47:00.000-08:00

Joulu.

Kuusi kannettiin sisään.
Kunnon kuusi,
oksiakin tänä vuonna.

Kolmen tunnin uurastuksen tulos;
44 kynttilää,
70 palloa,
yksi lasinen haikara,
yksi peltienkeli,
muutama kymmenmetriä
hopeanauhoja,
järkyttävä määrä
hopeahärpäkkeitä.
Jälleen kerran.
Lähes yksitellen
oksille nostettuna.

Meidän Krääsäkuusi.
Semmoinen kuin aina,
tuttu ja rakas.

Rauhaisaa Joulua,
Lämmintä Yhdessäoloa,
Kiireetöntä Aikaa,
Voimia Alkavalle Vuodelle.

Kynnyksellä tulossa

2011-12-22T13:56:00.000-08:00

Joulu.

Tulee vaivihkaa,
menee sukkelaan,

hirveä täpinä ja touhun tuiske,
unettomia öitä,
stressin poikasta,
puhkiväsynyt juhlan valmistelija.

Vaikka kuinka hosut
ja hössötät,
tulee se kuitenkin omalla
ajallaan,
koskaan et saa kaikkea tehtyä,
ellei muuta niin unohdat
herneet mikroon...

mitähän jos antaisit olla;

keskity tärkeimpään,
hiljaiseen rauhaan,
lämpimään yhdessäoloon,
kynttilöiden tuikkeeseen,

rauhoitu,

Rauhoitu!

Kohta alkaa Rantakelit...

2011-12-20T01:37:00.000-08:00

Aamupäiväisellä postilaatikkomatkalla
pysähdyin silmäilemään
Talvikuntoista Kukkapenkkiä.

Koreasti kukkii Orvokki,
Kuunlilja pukkaa uusia versoja,

Kevätesikko kasvattaa kauniin
vihreitä lehtiä,
hyvä ettei ehdi kukkaan Joulun
Kunniaksi,

Pionista näkyvillä uudet varrenalut,
syksyllä istutetut Tulppaanit
hyvässä vauhdissa...

Nurmikko viheriöi.

Onneksi en ole vielä siivonnut
Kesämekkoja Talviteloille.

Ennen vanhaan...

2011-12-16T04:09:00.000-08:00

Sain Ystävältäni Natalta
Joululahjan,
vanhaa ja kaunista.

Käsityötä.
Ajalta, jolloin ehdittiin
-ja jaksettiin,
istua paikoillaan.
Joskus tuntuu, että
Ajalta, jolloin kauneutta
arvostettiin käytännön
edelle.

Silkkiä,
pieniä pistoja,
piirongin laatikossa
säilytettävä.

Katsokaa itse ja
verratkaa...

mistä näitä limppuja oikein tulee....

2011-12-10T03:36:00.000-08:00

elämä on yhtä Limppua
tällä hetkellä.

Ei, en minä valita,
kunhan totean.
Mutta arvaatkaapa
syönkö itse viipaleen viipaletta...

Joskus muinoin leivoin
tähän aikaan vuodesta
Erästä Kakkua urakalla.
Niin monia, ettei tulisi
vieläkään mieleeni leipoa
semmoista...
ajatuskin puistattaa.

Toisaalta,
marras- ja joulukuu ovat
mielestäni Kamalimmat
Kuukaudet Kalenterissa,
pimeää ja synkkää aamusta
iltaan, mutta
limppujen parissa puuhastellessa
unohtuu jopa minun
valittaa pimeydestä!

Iloitsen siis juuri nyt näkyvästä
pilkahduksesta sinistä taivasta,
limpun tuoksusta uunista,
tekemisen riittämisestä,
illan tullen lämpiävästä saunasta
ja rauhallisesta hetkestä
takkatulen äärellä,
kynttilän valossa.

Ja laitan huomista varten
Limpputaikinan alulle...

Elossa ollaan...

2011-12-07T04:33:00.000-08:00

vaikkei välillä ehdi "kissaa" sanoa.
Tässä on ollut kaikenlaista
juoksemista,
vauhdista olen jo
kuullutkin, etten ole juurikaan täällä
näkynyt...

myyjäisiä siellä ja täällä.
Joulukauppa vie oman aikansa,
tahdo malttaa olla sieltäkään
pois, vaikkei minua siellä
koko ajan tarvitakaan.

Limpputaikina odottaa nytkin tekijäänsä,
puhumattakaan monesta muusta
hommasta.
Ja tänään tulee Lammas,
toivoakseni paloina, muuten meillä asuu
jossain kammarissa eläin...

Saarivaltiossa elävällä serkullani
on Kätevä Käly,
hänen ihonhoitosarjansa,
joka on suunnattu NUORILLE
(ynnä ongelmaihoisille)
on tähän ikään minulle
Ensimmäinen Sopiva
Tuotesarja.
Olen vannoutunut käyttäjä,
kesät talvet.

Hiljaa mielessäni toivon, että
sikäläinen Father Christmas
ymmärtää tiputtaa meidän Savupiipusta
taas puolen vuoden tarpeet...

Ja nyt tämä samainen Kätevä Käly
on mennyt kehittämään
Sallitun Suklaan,
vieläpä Terveysvaikutteisen!

Luontaisesti epäluuloisena joka
asiaan, mitä kauheasti mainostetaan
terveelliseksi, pelkään,
ettei tämä ole Kunnon Suklaan veroista.

Saatan tosin olla väärässäkin,
kerron sitten joulun jälkeen,
lähettänevät tätä kuitenkin
Ikääntyneelle Sukulaiselleen
Joululahjaksi.
Pelkään minä.

http://www.elizabethsdaughter.co.uk/

http://www.ohsolovesyourtummy.com/

Isonkyrön Perinteinen Joulukauppa Avoinna

2011-11-28T01:44:00.000-08:00

Liki 30 kädentaitajaa
on taas lyönyt hynttyyt yhteen
joulukuun ajaksi.

Pohjankyrö-lehden toimitalossa
sijaitseva kauppa
on avoinna
maanantaista perjantaihin klo 10-17
lauantaisin klo 10-16 ja
sunnuntaisin klo 12-16
28.11.-21.12. välisen ajan.

Lämminhenkisiä
joululahjoja,
herkullisia leivonnaisia...

TERVETULOA !

Pikku vinkki tänäkin vuonna:
samalla retkellä kannattaa
käväistä Villavintillä,
Takataskun Joulukaupassa ja
Vanha Aika -liikkeessä!

Naisellista Hömppää...

2011-11-21T00:38:00.000-08:00

nyt on ihan pakko
livetä säännöistä,
kirjoittaa juttu
Naisellisesta Hömpästä.

Jokaisella n. 10v-100v
Naisihmisellä on
jonkinlainen Pussukka,
joka kätkee sisuksiinsa
monenlaista
Tarpeellista Naistuotetta.

Tuotetta, jolla Harjoitellaan,
Hoidetaan, Hurmataan,
Häivytetään, Hämätään...
Pussukan pohjalta
löytyy Jokapäivätuote,
Juhlatuote ja
VarmuudenvuoksiTuote.

Oma pussukkani on
vuosien mittaan vain
pienentynyt.
Ystäväni ilmaisi asian
naulan kantaan toteamalla,
että nykyään on sivuseikka,
onko Ripsiväri mukana,
kunhan Lääkkeet ovat...

Vuodet ovat armahtavaisia;
kontrolli lipsuu ilahduttavasti,
olomuotoonsa tyytyy ja
hyväksyy,
ikänäkö häivyttää liiat
paineet rypyistä,

on päiviä kun on aivan sama
miltä naamarustinki näyttää,
kunhan mukana kulkee.

Mutta joskus joutuu
Ihmisten Ilmoille.
Oma kalenteri näyttää nyt
loppuvuodesta niin monia menoja,
että ahdistuin Inventaarioon

ja sitä mukaa Kaupunkiin
Ostoksille.

Saman katon alla kaksi
Suurta NaisTuote-liikettä,
kävelin kumpaisenkin ohi,
toisessa NuoriNainen
tiskin takana,
toisessa Omanikäinen,
mitäs luulette,
Aivan, Sinne!

Asiakas Eksyksissä,
kirkkaita valoja, kimallusta,
tuoksuja,
Harvoin käyn, ehtivät
vaihtaa Pakkaukset, Nimet...
Omanikäinen lohdutti,
kyllä löydämme,
Hehkeä iho Rouvalla!

Edelleen Omanikäinen kannusti,

onhan tuo tänä aamunakin

osunut ihan oikeaan kohtaan...

Rouva punakka, villapaita Takin alla,
Ahdisti ja Tuskastutti,
Nolottikin.
Löytyi Häivytystä, Hämäämistä,
vähän Hurmaamistakin...
Kaupantekijäisinä Hoitamista.

Näillä mennään taas Vuosi eteenpäin,
enemmänkin,
mikäli Kontrollin Löyhtyminen
jatkuu samansuuntaisena.

Pyykkipäivän Inspiroimaa

2011-11-16T02:14:00.000-08:00

Korjailin PihaPuodista
tavaraa talven suojaan,
päätin laittaa osaa pesukoneen
kautta.

Pellavaisia tyynyliinoja,
kotonakudottuja,
oudonkokoisia,
vääränvärisiä,
ajelehti nurkissa.

Pesun jälkeen
vähän väriä, nauhaa,
tilpehtööriä,

Pyykkipussi.

Proosallisesti.

Saan mennä kertomaan Tarinaa

2011-11-15T00:22:00.000-08:00

http://www.frami.fi/yrittajyydenbiitti

VIESTI NÄKYVILLE! LUOVIA

YRITTÄJYYSTARINOITA

Tiistai 22.11.2011 klo 9.30–15 @ Rytmikorjaamo,

Vaasantie 11, 60100 Seinäjoki

Ajatelkaa nyt,

minä saan yhtenä joukossa

(ja mukana on ihan OIKEITA

TEKIJÖITÄ)

mennä Suuremmalle Yleisölle

kertomaan tästä

blogistani,

kertomaan miksi ja milloin tätä

aloitin

ja mitä tämä on minulle Tuonut.

Varsinkin tuo viimeinen on Helppo

Juttu,

tämähän on tuonut vaikka mitä!

Ystäviä, tuttavia, töitä, verkostoitumista,

mielenkiintoista tietoa,materiaalia ...

Ja arvatkaas, minä vielä Nautin päästessäni

kertomaan Tästä!

Ei järjen häivääkään...

2011-11-11T09:55:00.000-08:00

mutta silti teen.

Lapsena katsoin vierestä kun
Äitini teki niitä Ystävättäriensä
kanssa,
aina Joulun alla,

milloin Naisvoimistelijoiden,
milloin MLL:n myyjäisiin,
lopulta satsin Lahjoiksi Ystäville
ja Omaa Joulua valaisemaan.

Se oli niin jännittävää!
Vähitellen, kerros
kerrokselta...
kastamalla, valamalla,
valkoisia ja värjättyjä..

Puuhasteluun liittyi
jotain Jännittävää,
lapselle liian Vaarallista,
kuuluisa oli Hiljuskan
lähes Tulipalo,
jossain vaiheessa sain
edes kerran kastaa...

onneksi ehdin vielä
Äidin oppiin,
Ystävättäreni kanssa minäkin,
Joulu oli mielessä,
myyntikin, mutta
taisimme itse polttaa.
Jopa ne, niin NE
......väriset...

tänään ensimmäinen Satsi
tänä vuonna.
Kolmatta tuntia,
järjettömän Paha Siivo,
28 kappaletta valmiina!

Hidasta, sotkuista,
kallista,
niskakin jumissa.

Mutta silti,
vaikkei Järjen häivääkään,
näitähän saa kaupasta,
helposti ja halvalla,

minä kastan Kynttilöitä.

7.11.2011 Talkootyölle Kiitosta

2011-11-07T03:40:00.000-08:00

Pohjanmaan liiton

kulttuuripalkinnot

Isoonkyröön ja Kaskisiin

Pohjanmaan liiton kulttuurilautakunta

jakoi tänä vuonna kaksi 1500 euron suuruista

kulttuuripalkintoa.

"1700-luvun markkinoiden erityisenä ansiona pidettiin sitä,

että tapahtuma on säilyttänyt omaeräisyytensä vanhan

ajan markkinaperinteen ylläpitäjänä.

Tapahtuman säilyminen modernista markkinahumusta

vapaana on vaatinut talkoopohjalta toimivilta järjestäjiltä

pitkäjänteisyyttä ja peräänantamatonta sinnikkyyttä.

Markkinoille on kelpuutettu vain aikakauden tyyliin

sopivia tuotteita, myyjiä ja oheisohjelmia.

1700-luvun markkinat ovat 18 toimintavuotensa

aikana kasvattaneet suosiotaan vuosi vuodelta.

Kuluvan vuoden markkinoiden kävijämääräksi on

arvioitu 16 000 – 17 000 henkilöä".

1700-luvun markkinoiden talkooväki
kiittää saamastaan huomionosoituksesta
ja jatkaa työtään...

Tapaamme markkinoilla 11.-12.8.2012

Kaikki alkoi siitä

2011-11-02T06:30:00.000-07:00

kun ostin ison nivaskan
vetoketjuja Käsityömessuilta.

Sen jälkeen on ollut kaikenlaista
kiirettä, opiskelua, tentti,
palavereita, tapaamisia,
lisää opiskelua...
tietenkin semmoinen saa
naisihmisen aivan
pyörryksiin ja toimimaan
odotetusti täysin odottamattomalla
tavalla.

SIJAISTOIMINTAA.
Ihan taatusti sillä hetkellä
keksin jonkin
aivanvaltavanmahdottoman
pakottavantarpeenjuurinyt
-tekemisen.

Sillä ei tietenkään ole mitään virkaa sen
oikean kiireellisen tai tarpeellisen
asian kanssa.

Nyt juttu kulminoitui niihin
vetoketjuihin.
Niin ja vähän siihenkin,
että, edelleen sijaistoimintana, päätinkin
lähteä kirpparikierrokselle
ja tulin sieltä nyssäkät täynnä
kankaanpaloja, kuinkas muuten.

Ja niin minä aloin ommella Pussukoita.
En muista koskaan ommelleeni
vuoritettuja pussukoita,
joten ensin piti etsi Ohje,
ohjeeseen piti Perehtyä
ja ensimmäisen Koekappaleen
jälkeen piti toistaa riittävän kauan,
että osaisin sitten myöhemminkin tehdä
Pussukoita.

Sain monta päivää kulumaan
varsin rattoisasti!

Kiireitä olisi edelleen,
mutta niin on kangasta ja vetoketjujakin.

Tarvitsisiko kukaan pussukoita....???

Elämän värit...

2011-10-19T00:55:00.000-07:00

Oletko koskaan pysähtynyt
miettimään Värejä?
Miksi käytät mielellään juuri
sitä puseroa,
minkä takia haluat vaihtaa
verhot toisiin,
tai joku väri alkaa ärsyttää
suunnattomasti.

Jouduin äskettäin ompelemaan
mustaa pellavaa.
Musta väri on minulle
Peikko.
Oli aika kun helein väri,
minkä ylleni laitoin,
oli Grafiitinharmaa.
Satunnainen Piristysruiske oli
Laivastonsininen.

Nyt en kuin pakon edessä
käytä mustaa.
Jopa sen ompeleminen on
tuskan takana.

Mustan jälkeen löysin Värit.
Turkoosi, heleän turkoosi
pukkasi joka paikkaan.

Sitä seurasi Violetti eri sävyineen.
Siitä kuljin kohti Vihreitä,
päätyen tummaan Ruskeaan.

Oranssi on väri, jota en ole voinut
kuvitellakaan vaatekaappiini.
Nyt siellä on niin oranssi
neule kuin sukkahousutkin!

Olen aina ollut kylmien värien
käyttäjä,
nyt kellahdan lämpimiin sävyihin.
Ja yhdistelen iloisesti Vastavärejä!
Minä, jolla kaikki piti olla prikulleen
sävy sävyyn.....

Luin mielenkiinnolla, tämän oman
värijanan huomattuani,

Väriterapiasta:
"värit eivät vaikuta vain tunteilla reagoimiseen
vaan myös mielentilaan ja hyvinvointiin yleisesti"

Turkoosilla
on puhdistava ja tyhjentävä vaikutus.
Violetti
edistää henkistä parantumista,
sisäistä tasapainoa sekä rauhoittaa.
(alentaa myös verenpainetta)
Vihreällä
hoidetaan kipua ja huolia ja sitä
käytetään shokkitilanteissa.
Ruskealla
värillä voidaan autaa 'laskeutumaan
maan tasalle.
Oranssinpunaisesta
saa elinvoimaa.

Omat elämäntilanteet,
tunteet,
hienosti sanottuna
Henkinen tila.
Huomaamattani heijastan
elämääni väreillä.
Tiedostamatta julistan
koko kylälle
miltä tänään tuntuu kun
pukeudun violetti-vihreä-oranssiin!

Mietipä itse....

Liian monta asiaa yhtä aikaa

2011-10-15T05:09:00.000-07:00

Ei koskaan pitäisi tehdä
jotain uutta silloin,
kun mielessä pyörii
100 muuta juttua...

tämä Viikonloppu on
Rauhoitettu Lukemiselle.

Senhän arvaa miten siinä käy;
pyykkikone laulaa,
silitysrauta höyryää,
ja mitäpäs jos
vaikka Leipoisin!

Sain Pitkän-Talon Emännältä
mukavan leivontareseptikirjan,
ensin olen syönyt sitä
viikon verran silmilläni ja
nyt kun on tuota Aikaa,
siis sitä Lukuaikaa,
valitsin sieltä
Reseptin.

Eihän se niin mene,
ulkomainen kirja
ja erilaisia aineosia
kuin kotoisessa Pullassa.
No, ei se mitään,
sovelletaan!

Kamalan pientä tekstiä
Reseptikirjassa,
muuten.

Taikina sekaisin,
lusikoin vuokiin,
uuniin,
uunista pois,
eivätkä Muffinssit
näyttäneet ollenkaan
samalta kuin Reseptikirjassa.

Niin, ehkä se Piimä
ei korvaudu smetanalla
ja kermaviilillä,
Mustikoita kehotettiin laittamaan,
mutta minähän huitaisin
Banaaninkin sekaan,

vanilja-aromia? Onhan
täällä Vaniljasokeria...
vuoatkaan eivät olleet
oikeita, vaan
liian matalia

ja varmasti Pahin kaikista
Laiminlyönneistä ja
piittaamattoman leipurin
merkki, etten
lusikoinut, kehotuksista
huolimatta, Taikinaa
vuokiin Puukauhalla!

Lisättäköön tähän vielä se,
että maistelun jälkeen
korjailin reseptikirjaa pois,
tällä kertaa Silmälasit nenällä
ja hoksasin, että
siihen Reseptiin oli kirjoitettu
1 Kananmuna.. ???!!!

Varmaan lisätty sillä aikaa
kun nautin herkullisista,
mutta littanoista
Mustikka-Banaani-Muffineista.

Hykerrys sisimmässä

2011-10-11T06:45:00.000-07:00

Aamu tavallinen,
vilkaisu ulos,
sumua, sadetta,
perin tylsää,

kuppi kahvia,
lueskelua,
pientä puuhailua,

päivän mittaan mukavaa,
hyviä uutisia,
toiveita herättäviä
viestejä,
mukava puhelinsoitto.

Rauhoitu, malttamaton mieli,
jarruta,
anna silti mennä,
kohtuudella...
Odota,
kypsyttele,
istu alas ja
hengitä...

Otan kiinni Pilvilinnastani.

DesignSunnuntai Rytmikorjaamolla 9.10.2011

2011-10-10T00:34:00.000-07:00

Olimme Huushollin Kultasepän
kanssa ensikertaa järjestetyssä
tapahtumassa Seinäjoella.

Oli mukavaa olla mukana
ja iloksemme kuulimme,
että tapahtuma tulee saamaan
jatkoa ensi vuonna.
Tälläistä kaivataankin!

Rytmikorjaamo sinänsä
oli mielenkiintoinen paikka,
saimme tutustua talon
toimintaan ja tarjoamiin
mahdollisuuksiin.

Rytmiksellä on myös
kahvila ja kiva kauppa,
joihin kannattaa
Seinäjoella kulkeissaan
käydä tutustumassa!
Muistaakseni auki
päivittäin ainakin klo 9-16.00
Marika varmasti ottaa vierailijat
ilolla vastaan.

Vinkkinä, että
perheen nuorisolle
joululahjoja etsivä
löytää täältä vaikka mitä.

DesignSunnuntain osallistujissa
oli ilahduttavan monta nuorta
tekijää, joilla oli hienoja tuotteita.
Selvästi mietittyjä, hiottuja ja
hyvin esilletuotuja kokonaisuuksia,
mm.
Mustava, Sanna Melleva, Maeve,
Marja Suurkoivu, Jonna Rotola-Pukkila,
Sade Sekki...

Tietenkin minä olin houkuttelemassa
näitä nuoria osaajia 1700-l markkinoille...

Ja kuinka ollakaan,
täältäkin löytyi Kengät.
Heti aamulla, ensi silmäyksellä,
ennen kuin oma myyntipöytä
oli edes kuosissa,
tämä pari kiljui minulle
Holmström SecondHandin luona:

Kuinka hienosti ne sopivatkin
Lempihameeseeni!

Tosin herra 16 veen kommentti oli
lyhykäisyydessään
"Mikkä NUO on???!!!"
Ymmärtämätön...

Tunsin suurta sielujen sympatiaa tätä
Blåfieldin Paulan
arvokkaasti turvavöihin kotimatkaa
varten vyöttämää
AvaruusMatkailijaa kohtaan...

itse kussakin meissä asuu pieni
avaruuteenkurkottaja,
mieli palaa kauas ja ajatus kiitää,
välillä kohti tähtiä,
välillä poroksi palaen.

Heitetään useammin rohkeasti
taianomainen avaruusviitta harteille,
siipikannustöppöset jalkaan,
kypäränhihna tiukalle
-ja eikun Lentoon!

Liian lyhyitä päiviksi

2011-10-06T13:54:00.000-07:00

Aivan hirveän paljon tekemistä,
lyhyiksi jääviä päiviä,
pääkopallinen mieltä askarruttavia
asioita,
unessakin mietin ja sulattelen...

eilen pelästyin niin,
että yöllä näin painajaisia
ja valtavan iso talonpuolikas
seilasi joella vastavirtaan,
minä kiljuin rannalla
kurkku suorana,

onneksi tänään oli rauhallisempaa,
vain kaksi asiaa jäi
vaivaamaan,
hermostutti suorastaan,
pisti vihaksi
menetetyt mahdollisuudet
ja käsistä karanneet
tilaisuudet...

vielä ei ole myöhäistä,
itse asiassa vastahan on
vauhtiin päästy,
kunhan vain ymmärtäisin
mitä kaikki oudot,
vierasperäiset sanat,
joita viljellään kesken
puheen, tarkoittavat,

kaikkea kehtaa edes kysyä,
harmaahapsinen,
rauhassa seurailen,
itsekseni mielessäni ynnäilen,
käsitän omalla tavallani
sitten aikanani,

päänupissa valtava vilistys,
tulevan tekemisen into,
saa nähdä miten käy,
mitään menetäkään...

minä olen koulunpenkillä!

Messujen jälkeinen olotila

2011-10-03T01:00:00.000-07:00

on lähinnä puusta pudonnut.
Herra16 vee kysyi aamupalalla,
että onko sulla messukrapula,
siis onko vaikeuksia pysähtyä?

Juuri niin
-ja vielä suurempia vaikeuksia
lähteä liikkeelle!

Tavarat on hujan hajan,
työhuone kauhistuksen kananhäkki,
kotona on käyty vain
syömässä ja nukkumassa
ja se se vasta näkyykin.

Pyykkivuori huutaa,
villakoirat kisaa,
pääkopassa surisee...

illaksi on pakko saada
itsensä ruotuun;
uudet haasteet odottavat.

Tein minä ostoksiakin messuilla,
melkein sitä mukaa kun
jotakin tienasin...

lankaa, syksy saa tämän aikaiseksi,

vetoketjuja, paljon vetoketjuja.
En tiedä mihin, mutta hyvä olla varastossa,

aina kun vastaan tulee: "karhunlankaa",
no sekin sinne varastoon...

ja lisää lankaa, varmuuden vuoksi,
eikä, vaan siksi, että puurullat on ihania,
ja kas kummaa, taas muutama paketti
luunappeja, tosin entisiäkin vielä on...
siellä varastossa,

ja helmiäisnappeja.
Älkää kysykö mitä varten.
Pahan päivän varalle, jos ja kun...
varastoon.
Ja on ne nättejä katsella.

Ei mihinkään varastoon, vaan käyttöön.
Parsinneulat käy moneen äkkinäiseen ja niitä
pitää olla joka kammarissa.
Ei meillä nyt näin montaa kammaria ole,
laitetaan siis ylimääräiset varastoon.
Onhan kadottamisen varaakin.

Ja maanmainioita lankasaksia,
niitä pitää myös olla siellä täällä.

ja varastossa Kas-Kas tekstiilivärejä.
Taiteellisia.

Ja mikä onnenpotku,

lisää -ja vielä lisää, aluspaitapitsejä!

Kun nyt vain löydän materiaalia, niin

Karteekitanttuja tulee sarjatulella.

Kuinka ollakaan, vanhoja valokuvia...

Tämä on niin kaunis, että ei mene varastoon,
vaan näytille.
Rutistin tätä eilen messuilla kädessäni niin,
että se oli jo ihan hikinen.
Mukamas naisihminen ei tule vaatimattomasta
onnelliseksi!

Lisää varmuuden vuoksi ostoja,
silkkilankoja entisten kavereiksi.
Sinne varastoon.

Ja kun kerran kohdalle osui,
niin muutama peltipurkkikin...

Ostin minä pellavaakin jokusen metrin...
ja lisää pitsejä, kauniita, nyplättyjä...

Mitä muuta jäi käteen?
Antoisia jutusteluja,
tapaamisia muiden vanhoihin tavaroihin
hurahtaneiden kanssa,
uusia ja vanhoja tuttavuuksia,
kuulumisten vaihtoa.

Varastoon niitäkin,
voimaksi, virikkeeksi ja virkistykseksi.

Varsinaisista messujärjestelyistä
on mainitse mitään,
mitä nyt totean, että Isonkyrön 1700-luvun
markkinat on oikeasti aika kova juttu...
vaikka itse kehunkin!

Nyt menen raivaamaan työhuonetta.
Tai odottelen Huushollin Kultaseppää
kahviseuraksi.

Seinäjoki, Käsityömessut 2011

2011-09-30T09:10:00.000-07:00

Ensimmäinen päivä takana.
Nyt on hirmuinen nälkä,
päkiät hellänä
ja kaipaan nojatuolin
syvyyksiin lepäilemään.

Mielelläni seison messuilla
ja nautin ihmisten kanssa juttelusta,
aikakin kuluu rattoisasti.

Tänään oli valitettavan
paljon aikaa olla ihan
itsekseen ja tuijotella
kellon viisareita.

Mutta toisaalta,
ehtipä vaihtaa
muutaman sanasen mukavien
tuttujen kanssa!

Huomenaamulla
uudelleen,
hyvä päivä siitä tulee.

Käsityömessut, valmisteluja...

2011-09-29T13:32:00.000-07:00

Auto täynnä tavaraa,
osaa tarvittiin,
osa oli varmuuden vuoksi
ja jokunen jäi vielä siihen
puolitiehen.

Kaaoksesta seuraa järjestys,
sen kohdan uskon, vaikken
sitten niitä kaikkia muita
ihan uskokaan.

Osasto rakentui,
kukaan ei loukkaantunut,
mitä nyt peräkärryjen rengas
voi enemmän kuin huonosti,
kaffit ja munkit maistuivat,
sovussakin pysyttiin,

uskon, että huomenaamulla
kun menemme tekemään
viimeisen silauksen
ennen ovien aukaisua,
huutelemme toisillemme iloisesti
Hyvät Huomenet ja
toivottelemme Hyviä Messuja.

Tervetuloa tapaamaan,
mikäli osut kohdalle!

lisää KarteekiTanttuja...

2011-09-24T00:33:00.000-07:00

Syksyinen ilta,

naisenergiaa,

jutustelua yömyöhään,

kynttilänvaloa,

herkullista ruokaa,

ajatuksia,

ideoita,

voimaa.

Jaksamista,

kannustusta,

Ystävyyttä.

Kunpa useammin

huomaisimme,

muistaisimme

ottaa aikaa,

vaalisimme Ystävyyttä.

Voimavara.

"Kardemumman Puodista"
nostalgisia pitsejä,
vaan ei yhdistettynä
lohenpunaiseen
trikooseen...

Karteekit kiertoon...

2011-09-21T03:27:00.000-07:00

havahduin keittiön seinäkalenterin äärellä,
joku on kirjoittanut siihen
tikkukirjaimilla "Seinäjoen käsityömessut"
ja päivämäärä on ihan pian...

jostakin syystä Loppukuu
on kuulostanut kaukaiselta
ja riittävän pitkältä ajalta
tehdä vielä vaikka mitä!

Vielä pahemmin kalenterin
kanssa oli takussa Huushollin Kultaseppä,
niin kuin ne samaiset messut olisivat
vasta Ensi Kuussa...

nyt molemmat
olemme päässeet Oikealle
kalenterin sivulle
ja minulle iski Ahdistus
elää niin kuin Lehdessä kerrotaan.

Se, jonka mielestä Hassuna on
mukavaa olla,
kertoo ompelevansa kaikenlaisia
kierrätyshörhellyksiä.
Tuumasta toimeen ja
pellavaverhot Uusiokäyttöön.

Näitä nyt tulee niin monta
kuin on verhojakin.
Sitten keksitään jotain muuta.

Hassuna on mukava olla...

2011-09-19T03:53:00.000-07:00

näin sanoo kesäisen Pihapuodin pitäjä.
Ja pakkohan se on kaikkien uskoa,
kun oikein lehdessä niin kirjoitetaan.

Aiheennäköinen juttu.
Kodin Pellervo, syyskuun numero.

Kiitos, Ulla-Maija!

Paistaa, sataa, paistaa...

2011-09-17T04:23:00.000-07:00

Inhoan sukkia,
en varmasti laita vielä.

Hirvittävää vetää
pitkät housut jalkaan,
minä haluan juosta
kesämekossa.

En pidä märästä maasta,
Kammoan liiskaantuneita
lehtiä.
Puhumattakaan
kellastuvista puista...

Syksy.

Rumankaunis.
Oikeassa valossa upea,
sateen harmaudessa
lohdutonta lohduttomampi.

Vilkas viikonloppu

2011-09-11T04:01:00.000-07:00

täynnä taidetta,

keskustelua,

uusia tuttavuuksia,

hauskoja hetkiä,

iloista yhdessäoloa.

Vähemmän täynnä

unta,

arkielämää;

ruuanlaittoa,

pyykinpesua,

arkirutiineja.

Ihanaa vaihtelua.

Torstaista saakka

varsinaista viiletystä.

Korvat ja kieli solmussa,

puhuttu useilla kielille,

erikseen ja yhtäaikaa,

välillä kädetkin apuna.

Eikä aina ihan hiljaisesti,

mutta iloisesti pulputtaen,

eloisasti elehtien,

hauskasti kiljahdellen,

elävästi kommentoiden.

Aika ajoin tarkkaavaisesti

kuunnellen,

kohteliaasti keskittyen.

Miten Hauskaa!

Tällä hauskalla jaksaa

taas pätkän matkaa syksyyn.

CONNECTING -contemporary Arts an Crafts

from Germany, Norway, Finland, Denmark and Sweden

Pohjanmaan museo, Vaasa

10.9.-27.11.2011

Vallan kevyttä

2011-09-05T11:39:00.000-07:00

tunnelmaa loppukesän puutarhassa.

Oliko tämä tämän kesän
viimeinen,

suloinen auringonsäde
kellastuvien koivunlehtien
lomasta,

lempeän leppoisa tuuli,
joka enemmän lämmitti
kuin viilensi,

jo parvissa lentelevät
linnut
ja
haikea luopumisen
tunne...

viimeisen
Kesäpäivän kunniaksi
nostimme
Kepeän penkin
nurmelle,

istuimme somasti
vieretysten,
kilistimme
lasillisen kuohuvaa
Hiipuvalle kesälle,

naurahdimme,

lienemmekö ainoat...
-mitä siitä,
me olemme Me ja
meillä on meidän hassut
jutut,
istuimme ja nautimme,
yksi pieni hetki,

varastoon talven varalle,
lämmöksi sydämeen.

Nokkelinkaan naisihminen

2011-09-02T03:27:00.000-07:00

ei aina ymmärrä Suoraa Vihjettä,
ei vaikka Vihje nököttää
keskellä huonetta,
aivan asiaankuulumattomassa paikassa,
siirreltävänä,
tönittävänä.
Paikassa, jossa ihan varmasti
ohikulkeissaan lyö lonkkansa
Vihjeeseen.

Eikä ymmärrä vaikka
kuulee päivittäin mainittavan,
että Eräiden Keräilyharrastuksia
kuvataan viikko viikon jälkeen
ja
Toisten ei ollenkaan.

Tänään keskelle huonetta,
itse asiassa
Pianon kannelle, oli ilmestynyt
Pahvilaatikollinen Vihjeitä.
Höyliä.

Saanen siis Ylpeänä esitellä
meidän huushollin Kultasepän
Keräilyn kohteita.
Tai pienen osan niistä...

Nyt ymmärrän pitää silmäni auki
mahdollisten uusien Vihjeiden varalta...

Puhtaan valkoinen, täynnä...

2011-08-27T03:37:00.000-07:00

Minulla ei ole niin
hienoa kynää,
jolla voisin kirjoittaa.

Ei liioin niin kaunis
käsiala,
että voisin
paperia tuhlata.

Liioin ei minulla ole
tyhjän paperin
kammoa,
etten pystyisi sivuja
täyttämään.

Minulla on maailman
kaunein valkoinen
kirja,
kirja johon voisin
kirjoittaa,

mutta ei minun tarvitse,

olen ajatellut joka
sivun täyteen.
Minä tiedän mitä niillä
pitäisi lukea.

Joka sivulla on
oma ajatuksensa,
loppuun saakka
pohdittu,
tavoittamattomista kiinniotettu,
haaveista keritty,
halusta huudettu.

Minun kirjani,
minun unelmani,

minun tiedossani.

Mistä näitä oikein tulee...

2011-08-22T01:40:00.000-07:00

tarkoitan Keräilykohteita.
Ei mitään Hienoja ja
Kallisarvoisia,
lasin takana vitriinissä pidettäviä,
vaan milloin mihinkäkin
kohtaan huushollia
Keräääntyviä
Samansortin Esineitä.

Huushollin Kultaseppä
kerää Höyliä.
Ja Talttoja.
Ynnä muita työkaluja,
joilla ei ole mitään tekemistä
Kultasepäntyön kanssa.
Mieluiten vanhoja,
aikaa ja käyttöä nähneitä.

Niitä kiillotetaan,
puunataan, hiotaan,
niin ja tietenkin esitellään Ylpeänä.

Ajoittain tämä vimma ilmenee myös
vanhojen Levysoitintin Haalimisena.

Itse havahduin Pitsiliinapaljouteen.
Missään nimessä en ole
Pitsiliina-ihminen.
Silti ajaudun pelastamaan
pitsejä joka paikassa;
en voi ohittaa ohuesta
langasta, huolella Virkattuja Pitsejä,
saati sitten miten riemastun
löytäessäni Nyplätyn pitsin...

siispä salakavalasti pitsit valtaavat alaa.

Entäpä nämä,
pieniä palasia, pätkiä,
irrallaanolevia koristeita,
nauhoja, paljetteja...
näillä on joskus koristeltu
Kauniita Vaatteita.

Kerään niitäkin omaan
vanhaan Pahvilaatikkoonsa.
Hiplailen ja ihailen.

Eilen en jaksanut Keskittyä
kuuntelemaan miten
Komea eräästä Höylästä tuli
restauroinnin tuloksena.
Välittömästi tuli kommentti,
etten minäkään ymmärrä
kaikkea sinun keräämääsi,
mutta kuuntelen kiltisti.

Totta. Omituisia Otuksia molemmat.
Onneksi.

Yksi Kesän mukavimpia Tapahtumia on

2011-08-21T10:18:00.000-07:00

Tuovisen pariskunnan
järjestämä pihatapahtuma.
Kaikista maailman paikoista
Jurvan, kyllä, kyllä, tiedetään,
Kurikan,
Sarvijoella.

Ihana pihapiiri, mukavaa,
leppoisaa oloa,
kaffila täynnä herkkuja,
sielu ja mieli lepää.

Pitkän Talon Emäntä oli
reissuseurana,
menomatkalla päivitimme
tapahtuneet,
kotimatkalla teimme
parannusehdotukset...

kotiintuomisina kumpaisellakin
kelpo kantamus;
osaa pitää hieman retuseerata,
osa meni suoraan parempiin suihin,
osa varpaita lämmittämään.

Tälläiset pikkuhetket
ovat Elämän suolahippusia!

Kiitos kun jaksoitte
järjestää
ja kiitos kun taas saimme tulla!

Tänä vuonna Juthbackasta Ullakon Aarteisiin...

2011-08-20T01:28:00.000-07:00

Jos oli edellisviikonloppu
melkoinen fyysinen koetus,
niin eilinen oli
vielä suurempi...

vietimme Huushollin
Kultasepän kanssa
LOMApäivää.
Ajelimme jo aamupäivästä
kohti Uusikaarlepyytä
ja kiersimme KOKO päivän
Juthbackassa.

Ihan kuin olisi ollut heinätöissä,
kroppa huusi tänä aamuna
sen verran pahasti
kammetessani itseäni
kohti kahvinkeitintä.

Koko matkan Juthbackaan
puhelimme toisillemme
rohkaisevasti, kannustavasti;
nyt ei sitten osteta mitään pöhköä,
kippoja on tarpeeksi,
huonekaluja ei ainakaan,
puhumattakaan mistään muista
varsin kauniista, mutta
täysin tarpeettomista Esineistä.

Kuinka ollakaan,
näin sitten kävi,
osin hömppää,
osin tarpeellista,
ainakin, jos tarpeen selittää hyvin.
Ja senhän minä osaan.

Ja tämän olisin huolinut,
kun ei Jaguareja ollut tarjolla...

Huomenna seuraava koetinkivi,
Sarvelan pihakirppis...
siitä sitten huomenna.

Tunnelmia ja tunteita markkinoiden jälkeen...

2011-08-15T14:46:00.000-07:00

takana on viikonloppu,
jonka eteen on tehty töitä
koko kevättalvi,
kevät ja kesä,
sitä mukaa kiiihkeämmin
kun elokuun puoliväli lähestyi.

Hienoa markkinoillamme
olivat kaikki ympäri maata
tulleet käsityöläiset,
jotka olivat nähneet valtavasti vaivaa
sisustaakseen ja somistaakseen
myyntikojunsa näyttävästi.

Yhtä hienoa oli se todella
laaja materiaalien kirjo,
yletön luovuus ja mielikuvitus;
taito tuottaa ihmisille
mielihyvää jo pelkästään
tarjoamalla eri aisteille
nähtävää, kuultavaa,
kosketeltavaa
-ja jopa haisteltavaa.

Näitä ilman eivät markkinamme
olisi sitä mitä ne nyt olivat.

Lisäksi säidenhaltijat olivat
enemmän kuin suosiollisia,
lämpöä ja valoa,
pientä tuulenvirettä,
sopivassa määrin,
ketään häiritsemättä.

Tunnelma ja lämpö,
silminnähden hyvä olo,
hymyilevät kasvot,
kyynelsilmin hyvästejä heittävät...

uskoisin, että nämä markkinat
jäivät monen muunkin mieleen
ainutkertaisina.

Olen äärettömän kiitollinen,
että sain olla osa tätä tapahtumaa,
tavata vanhoja ystäviä,
tutustua uusiin,
jakaa ajatuksia, keskustella,
saada miettimisen aiheita,
kuulla palautetta,
tehdä asioita haluamallani tavalla,
näyttää mitä olisin tehnyt, jos...

nyt on mieli tyyni,
alkaa pakosta uusi jakso,
entiseen ei ole paluuta,
ostin markkinoilta puhtaan,
valkoisen muistikirjan.
Siihen kirjaan tulevan;
toiveet, haaveet,
unelmat,
toteutumattomat -vielä
päivänvaloa näkemättömät.

Lämmin ajatus kaikille,
jotka osallistuivat markkinoillemme,
myyjinä, vieraina, asiakkaina,
talkoolaisina, esiintyjinä, tukijoina,

yhdessä me teimme sen.

Ja pakkohan tämä oli laittaa,
harvemmin enään näillä vuosin
pääsee näin komiaan seuraan...

Isonkyrön 1700-luvun markkinat 13.-14.8.2011

2011-08-08T03:26:00.000-07:00

Niin...

täällä minä olen tietokoneen

ääressä tohottanut

1700-luvun markkinoita joka

suuntaan,

ilmoitellut ja viestitellyt,

jopa kiitellyt muita kun

ovat maininneet omilla

sivuillaan meidän

markkinat.

Ja unohtanut itse.

Tämmöistä se oli varmaan

niillä suutarin lapsillakin.

Vielä ehtii,

hoidetaan nyt

kunnialla:

Siis Kertakaikkiaan

Upeat Markkinat tulossa.

Saamme Vanhan kirkon kupeelle

ennätysmäärän Käsityöläisiä

myymään hienoja tuotteitaan ja

esittelemään työmenetelmiään.

Sana on kiirinyt kauas,

myyjät ovat värvänneet toinen

toisiaan,

vielä tänäänki on tullut tiedusteluja

mahtuuko mukaan.

Monta meidän markkinoille

täysin uutta myyjää on innokkaana

saapumassa.

Olen koettanut markkinoida

tapahtumaa sinne ja tänne,

että saisimme ennätysyleisönkin

liikkeelle.

kannattaa tulla vähän kauempaakin,

kaikki myytävä on Puhtaasti Käsityötä.

Oivallinen tilaisuus hankkia

jo joululahjoja.

Ohjelmaa on monenlaista,

musiikkia ja työpajoja,

nukketeatteri lapsille ja

lapsenmielisille lauantaina

klo 12 ja 14.

Loviisan historiaharrastajat

äkseeraavat ja esittelevät

teltoillaan vanhoja

käsityömenetelmiä,

on viikinkitelttoja,

seppä takomassa,

alpakoita, miniheppoja,

syötävää vatsan täytteeksi

ja kaffia mielenvirkistykseksi.

Tulkaa joukolla viettämään

iloisia markkinapäiviä,

yleisökin voi hassutella ja

pukeutua vanhan ajan vaatteisiin...

Ja puhallelkaahan oikein porukalla

taivaalle, että sadepilvet väistyisivät

ja kaikki selviäisivät näistä

markkinoista kastumatta.

TERVETULOA MARKKINOILLE,

lauantaina klo 10-17

sunnuntaina klo 11-17

tarkemmin tietoja ohjelmasta ja myyjistä

www.1700-lmarkkinat.net

Me olemme Aikuisia nyt

2011-08-05T10:16:00.000-07:00

Aamulla satoi,
satoi suoraan,
tyynesti maahan asti,
voimalla.

Sade järjesti uudelleen
pihamaan hiekan
ja kukkapenkin
kukkaset.

Tänä aamuna istuin
kirkossa,
saatoin viimeiselle
matkalleen luokkatoverini.

Mietin itsekseni,
miten ihminen,
jonka muistaa
tunteneensa aina,
onkin vieras,

miten paljon elämissämme
on hetkiä, ihmisiä,
tapahtumia,
joita emme kuitenkaan
huomaa, tiedä,
tunnista...

kukin meistä tänään
kirkossa istuneista
tunsi oman pienen hetkensä
poislähteneen kanssa,

se riitti,

se yhdisti meidät
joukoksi, jolla oli
yhteinen suru.

Katselin samoilla penkeillä
istuvia muita koulutovereitani,
kukaan meistä ei enää
muistuta kuin häivähdykseltä
sitä huoletonta,
toiveikasta nuorta, joka
katsoo luottavaisesti
maailmaa,
maailmaa, joka odottaa...

Me olemme Aikuisia
nyt.

Silti mieleeni hiipi,
melkein salaa,
hassuja asioita,

ne aivan järkyttävät,
Punaiseksi maalatut
moottoripyörän vanteet,

se sinisestä ruutupaperivihosta
toisella luokalla
repäisty pieni paperilappunen,
jossa, sen päivän, syviä tuntoja,

jokavuotinen koulujuhla
ja koulun orkesterin bravuuri
"Persialaisella torilla",

luokkamme Vanhin,
miten me kunnioituksesta
mykkänä kadehdimme
Ajokortillista
tai
kateudesta vihreänä
kuuntelimme
Hurjia Tarinoita
viikonloppujen jälkeen.

Me olemme
Aikuisia nyt.

Me istuimme
kirkonpenkissä,
me keski-ikäiset,
omissa mietteissämme,
muistoissamme.
Kukin meistä
pelottavasti
näyttäen omilta
vanhemmiltaan.

Kotona valmistautuessani
havahduin,
että suruvaatteet
ovat vaatekaapissa esillä
koko ajan,
valmiina.

Kaiken kiireen keskellä
ei olekaan
mikään kiire,
kun on kyse
näinkin vakavasta
tilaisuudesta.

Osaamme jo antaa
ajan, surullekin.

Me olemme
Aikuisia nyt.

Vivienne Westwood saapui Ullakon Aarteisiin...

2011-08-03T06:02:00.000-07:00

Punkin kuningattaren,
Punkin isoäidin,

HULPPEAT
korkokengät.

Kengät, jotka taatusti huomataan,
kätevät sinänsä,
ihan sama mitä muuten yllä,
nämä varastavat shown kuin shown !

Itse Taatiaismittaisena totesin
maailman näyttävän korkealta
erilaiselta...

Koko reipas 38.
(likipitäen 39,40..)

Haluavat maailmalle,
etsivät hyvää kotia...

Raija Uosikkinen, seinälautaset 4 kpl...

2011-08-02T05:49:00.000-07:00

ja lisätavaraa Ullakon Aarteissa...

2011-08-02T05:34:00.000-07:00

Jotain sinistä

ja vähän muutakin...

Hieno Reissu takana...

2011-08-01T13:09:00.000-07:00

Jos kaikki messumatkat
olisivatkin yhtä mukavia!

Hieno miljöö,
hymyileviä, avuliaita
ihmisiä,
lämpöä, kaikin tavoin,
historiaa,
hyvää ruokaa,
uusia ystäviä,
vanhoja ystäviä,
kohtaamisia,
kommelluksia,
yllätyksiä,
kontakteja,
verkostoja

ja jopa myyntiä!

Kiitos asiakkaille,

kiitos järjestäjille,

kiitos ystäville

lisäksi kiitos Ranjalle

kaiken kattavasta

First Aid-kassista

totta kai kiitos

toisiansa pihlajanmarjoilla

heitteleville Puotipuksuilleni...

Billnäs, Kädentaito 29.-31.7.2011

2011-07-26T13:28:00.000-07:00

-klikkaa kuvaa-

Tänne lähdetään Huushollin Kultasepän
kanssa torstaiaamuna.

Meidät löytää osastolta C11,
mikäli siellä päin satutte liikkumaan.

Rompetorilta...

2011-07-24T10:10:00.000-07:00

Meidän kylällä oli

tänä viikonloppuna vuotuinen
"Sirpistä Puimuriin"-tapahtuma.

Paitsi, että vanhat pienet
traktorit viehättävät naisihmisen silmää
ja entisaikain upeat autot saavat
mielikuvituksen lentoon,

on tapahtumassa yleensä Rompetori.

Vuosi vuodelta nimenomainen
osasto on laajentunut ja tullut
aina vain mielenkiintoisemmaksi.

Ei siellä myydä pelkästään vanhoja
ruostuneita moponosia,
öljypöniköitä tai muita
miehistä tapahtumakävijää
käsittämättömästi viehättäviä
raudankappaleita,
vaan siellä myydään käsitöitä,
kuppeja, laseja, laatikoita,
pitsejä, tykötarpeita... - jopa
vanhoja Puuterirasioita näin.

Ja Vanhoja Valokuvia.
Kokonainen Albumillinen.
Kauniita Kuvia.
Kerrassaan ihania...
meni yöunet kun minä
mietin, että mahtaako
tällä kylällä olla joku muu
samansortin mukava kuin minä
ja jos on, niin jospa Se saa
ne käsiinsä ennen kuin minä...

siksi minun piti heti aamusta hypätä
polkupyörän selkään ja
kesähameen helmat liehuen polkea
Rompetorille.

Albumi odotti siellä.
Sehän oli selvä merkki,
naisen logiikalla ajatellen,
ja niine hyvineni minä
palasin kotiin.
Minä ja Albumi.

Kyllä, onhan meillä valokuvia,
ihan yhden huushollin tarpeiksi,
kuten aika moni tietääkin.
Mutta nämä nyt vaan oli niin
Kauniita,

vaikka kuinka monta toinen
toistaan upeampaa kuvaa,
joita kukaan ei enään kaipaa.
Missä nämäkin ihmiset menevät?

Mitä on tapahtunut olkihatussaan
keikaroivalle nuorelle miehelle,
mikä on ollut viehkojen neitojen
kohtalo, mitä tapahtui tälle
veljessarjalle...

-tämä kuva on jo myyty...

Ja oli oma Kersakin kivannäköinen
esitellessään Paapan Nuffield-traktoria:

KesäPuodin tavaraa esittelyssä...

2011-07-19T10:41:00.000-07:00

Ruusuisia astioita, samovaari,

vanhat öljylamppu, piimäleili, tarjotin,

tuoli vailla hellää huolenpitoa

ja pöytä vaikka suoraan käyttöön ja

upeita matkalaukkuja...

pieni Muuramen vanha kirjoituspöytä,
30-luvun valaisin,

upeita vanhoja taulunkehyksiä,

kätevälle projektituoleja,

päästäriipaistava tukeva sänky

ja erilaisia tarvekaluja ja tykötarpeita,

ruosteineen.

Sukuhistoriaa, seikkailua menneessä ajassa Artjärvellä

2011-07-18T15:02:00.000-07:00

Viikonlopun muun ohjelman
lomassa harrastimme
ympäristöoppia
ja ajelimme paikkakunnalle,
missä toinen isoäitini syntyi
vuonna 1907.

Tuntui varsin oudolta seistä
talon, jonka löytäminen
vaati hieman ajelua ja kyselyä,
pihamaalla ja miettiä syntyjä syviä.

Asiat, joista olen aina kuullut
ja jotka olen tietänyt,
saavat aivan uuden merkityksen,
yllättävää kyllä,
käytyäni paikanpäällä
ja nähtyäni talon.

Käynti hautausmaalla
samalla paikkakunnalla
ja vierailu eräällä haudalla
havahdutti miettimään,
että ellei kyseistä hautaa
olisi, ei olisi minua, ei poikaani...

Puhelin pitkät tovit henkien kanssa.
Mietteissäni varmasti palaan
niihin hetkiin vielä monta kertaa.

Tässä talon kuvia,
kuvia, joiden ottamisen välillä
on toistasataa vuotta väliä...

Tuntui hyvältä löytää talo,
vaikka se oli autio ja näytti hylätyltä,
puutarha oli villiintynyt ja pihamaa
umpeen kasvanut,
silti olin iloinen, että löysin ja näin.

Jälleen pieni palanen omaa historiaani
loksahti paikoilleen.

Sydämistynyt... ja sydän täynnä

2011-07-14T11:06:00.000-07:00

Moni asia on tänään
pistänytvihaksi, harmittanut,
ajatteluttanut.

Olen ommellut, sellaista
kangasta, joka aiemmin
käyttäytyi kuin unelma.
Tänään se pisti vastaan
kaikilla tavoin, teki
kaiken mitä kangas
vain voi.
Minä purkasin ja ompelin.
Taas purkasin.
Kiukustuin, pisti vihaksi,
jätin käsistäni.
Toiste taas.

Harmittaa
ihmiset, joilla on kaikkea
yllin kyllin, eivät
kuitenkaan ole tyytyväisiä,
jotakin puuttuu,
tavoittelevat vielä enemmän.
Toisaalta, eivät kestä,
väsyvät...
eivätkö he ehdi huomaamaan
mitä heillä on,
väsyvätkö he siihen jatkuvaan
etsimiseen,
turtuvatko liialliseen helppouteen?
Olenko minä vain kateellinen?

Minä en ehdi väsyä,
en voi sanoa, etten jaksa,
lepään tämän päivän, vaikka
viikon, jopa kuukauden,
kaikkea on yllinkyllin,
aikani kuluu, päiväni
ovat täynnä,
elämääni kuuluu rakkaat
ja ystävät.

Kukkaro toki voisi olla
pulleampi,
pullollaan jotain muuta
kuin venytettyjä senttejä,
tyhjyyttään pöliseviä lokeroita.
Mutta elämä itsessään
on täynnä.

Ajattelin eilistä päivää,
sydän täynnä
niitä kaikkia,
jotka ovat eläneet mukana,
ottaneet kiinni, pitäneet lähellä,
etsimällä etsineet Muumipeikkoja,
reissanneet laivalla,
tanssineet kaivonkannella,
neuloneet villasukkia,
kannustaneet ja ymmärtäneet,
hankkineet hommarit,
rakentaneet tallin, leikkimökin,
ostaneet milloin traktori-, laiva-,
juna- tai eläinkirjoja,
rassanneet milloin mitäkin
kulkupeliä
apuna ja neuvonantajana,
osallistuneet John Deeren,
Jopon, pleikkarin, tietsikan,
juuri-oikean-lippiksen ja
nyt mopon
hankintaan...

Kiitos...

Ainakin Kerran Kesässä...

2011-07-13T12:58:00.000-07:00

kaivetaan kaapin kätköistä
SE SUURI EMALIKULHO.

Vispataan järjetön määrä
Kermaa kuohkeaksi vaahdoksi,
hankitaan monen monta litraa
Mansikoita
ja paistetaan sillä määrätyllä,
tarkoin varjellulla
reseptillä sisältä sitkeitä
Marenkeja.

Kulhon pohjalle murskataan
marengit,
päälle puolitetut mansikat,
kauhaistaan hyvänmoinen
annos kermavaahtoa...

aloitetaan alusta;

marenkeja,
mansikoita,
kermavaahtoa
ja
jatketaan niin kauan
kuin sielu sietää ja
kulhon reunat
antaa myöten...

Kutsutaan paikalle
Perhe ja Ystävät.

Ja sitten SYÖDÄÄN.
Ja syödään vähän LISÄÄ.
Ja sitten HUOKAISTAAN ja
ahdetaan vielä kerran LISÄÄ.

Tänään kaikista Tärkein ja Rakkain
täytti 16-vuotta.
Sopiva päivä Perinteille.

Ja jääkaapissa on vielä hieman jäljellä,
taidankin tästä...

1 kesähame 10 vol 2 ja vähän muutakin

2011-07-10T05:21:00.000-07:00

YXKESÄHAMEKYMPPI,
nimensä mukaisesti,
maksaa kympin,
voi heittää syksyllä pois,
100% kierrätystä...

samaa sadan prosentin kierrätystä
pellavajakku,
tosin tätä ei kannata heittää
syksyllä pois.

Ja sitten sitä vähän muutakin,
somia vanhoja munakuppeja ja

niitä terapia-askarteluja,
nappilaatikon järjestelyjä:

Niin, se hame, se vain yksi hame

2011-07-09T14:28:00.000-07:00

Kuumuudesta ja väkijoukosta
huolimatta hoksasin
Lundagårdin pihamaalla
vaaterekissä heti
tämän 50-lukulaisen Hameen.

Hameen edessä seisoi
Nainen, joka
meni hiplaten kaikkia
rekissä olevia vaatekappaleita
ja
minä jännitin, että
älä nyt vain sitä
ruudullista...

ei onneksi ja

kun minä pääsin lähemmäs,
sain Hameen käteeni
ja
silmämääräisesti arvioin
melkolailla kapeauumaiseksi,
innoissani solkotin Myyjälle,
että sovittaisin kuitenkin
ja
sukelsin alta aikayksikön
koko vaaterekin taa
ja
huis-hais-siinä-paikassa
livautin Hameen ylleni
ja vips-sips vetoketju ja nappi
kiinni;

Hame lähti meille.

Oikeastihan minä en
ole yhtään leveähelmaisten
hameiden perään,
mutta tässä oli Värit,
Kuosi, Tasku...

Olen minä tehnyt tänään vähän muutakin
huis-hais-ja-vips-sips:

ette muuten usko,
miten hyvältä ja raikkaalta
tuntuu tulla suoraan
saunanlöylyistä rankkasateeseen!

Ja arvatkaas, minähän
seisoin ilkosillani meidän pihamaalla,
saippuoin nahkani ja hiukseni

ja annoin sateen huuhdella,
pääni tungin vielä iloisesti solisevan
rännin alle!

Kyllä maalla on mukavaa!

...niin että jos kylällä puhutaan,

totta se on.

Ympäristöoppia....

2011-07-07T14:45:00.000-07:00

Loppisrace Purmossa.

Tuntui sen verran hauskalta,
että pakkohan sitä oli
päästä katsomaan.

Olimme huushollin Kultasepän

kanssa melkein kuin ulkomailla!

Vauhtia antavana voimana
oli varmasti toiminut
Lundagårdin pariskunta
ja pitkin kylää oli houkuteltu
väkeä myymään tavaraa
pihoihin ja puutarhoihin.

Tavaraa olikin joka lähtöön.

Sää oli kaunis,
väkeä paljon -riittävästi
Kultasepän silmäniloksi
sillä aikaa kun minä kaivelin
Lundagårdin nappilaatikoita.

Loppisrace ajatus oli hauska,
toteuttamiskelpoinen juttu
monelle paikkakunnalle,
pientä hienosäätöä
sinne ja tänne,
niin hyvä tulee!

Ai löysinkö jotain?

Löysin.

Nappeja ja karhunlankaa.

niin ja yhden vintagehameen... YHDEN!

Takaperoista...

2011-07-03T03:52:00.000-07:00

Ne, jotka ovat
lukeneet näitä juttuja
aiemmin,
muistavat miten
joulun alla lähdin
hermostua
Sen Määrätyn Pikkutontun
Kadoksissaolosta.

Se tonttu löytyi
pääsiäisenä ja
komisti lounaspöytää
tipujen kera.

Keväällä oli
Musta Krokotiililaukku
totaalisen kadoksissa.
Se löytyi viime viikolla kun
oikeastaan etsin ompelulankaa.

Pari viikkoa sitten kaivelin kaappeja
ja hain liisteriä.
Ei löytynyt, mutta löysin kauan
kadoksissa olleet sivuleikkurit.

Tämä on paha;
viikolla kävin läpi saunanpesään
heitettäviä papereita
ja vastaan tulikin 3 vuotta kateissa
olleet victoriansalaisuuspitsiunelmat...

Eilen löysin liisteriä kun
haeskelin pata-pataa.
Kadoksissa ollut taskulamppu
tuli tietoisuuteen kun
hain paperileikkuria.

Oikeastaan tässä huushollissa
käy näin koko ajan,
tavarat ovat kateissa
ja löytyvät kun etsin jotain aivan muuta.

Vähemmälläkin saa itsensä
raivon partaalle ja
verenpaineen kohisemaan.

Aivan, siivoaminen ja
järjesteleminen voisi auttaa,
jonkin verran.
Mutta siellä vaanii se kaikista
pahin: Hyvässä Tallessa.

Odottelen edelleen mistä ja koska
joulukuusen tähti putkahtaa vastaan.

Kivoja Lasikippoja UllakonAarteissa...

2011-06-29T07:18:00.000-07:00

Asusteita joka lähtöön...

2011-06-29T07:14:00.000-07:00

Oikeasti minun pitäisi olla

ulkona,
olla edes hengessä mukana
ulkovaraston siivouksessa,

pitäisi olla valkoimassa,
mitä menee roskiin ja
mitä nyt kuitenkin vielä
laitetaan talteen.

Täytyyhän talteenkin jotakin
laittaa,
mitä sitä sitten ensi vuonna
kannettaisiin
pihamaalle lajiteltavaksi...

toisaalta,
nyt on niin helteistä,
on helpompi todeta,
menkööt!

Ja sekin on huomattu,
että tavaralla on taipumus
lisääntyä,
hyvinkin hedelmällisesti.

Tänäänkin kävin,
ihan vain vähän kirppiksellä...

Pojat lähtevät kotiin...

2011-06-25T00:13:00.000-07:00

Viime kesänä seisoin
Maakuntalehden kuvassa
kaksi valokuvaa kädessäni.
Kuvissa komeili Veljespari,
ylioppilaita -20-luvulta.

Meni viikko, kaksi,
sain Puhelun.

Nauravainen Rouva
rannikolta kertoi
ilahtuneensa suuresti,
kun oli mökiltä tultuaan
avannut lehtipinosta
Lehden
-ja huomannut
isänsä ja setänsä
katselevan häntä,
uppo-oudon naisihmisen käsissä...

Aikamme puheltuamme
selvitimme taustat ja
yhteys löytyi.
Mikä Iloinen Sattuma.

Tällä viikolla Rouva
soitti,
kysyi varovaisesti
kuvista,
itseltä löytymättömistä,
perheelle Tärkeistä,
sukutauluun sopivista,
Muistoista jälkipolville,

Totta kai, sanoin,
Pojat tulevat Kotiin,
omalle paikallaan,
Omiensa pariin,
seikkailtuaan muutaman
sukupolven ajan!

Kiitos käynnistä, Pojat!

Juhannuskoivut...

2011-06-23T04:07:00.000-07:00

tulin eilen illalla kotiin,

istuin tovin autossa ja

mietin näkemääni.

Tehokkaat Miehet olivat

olleet asialla.

Toki ihan pyynnöstä.

Kolme koivua kumossa.

Halkipoikkipinossa.

Nyt on JuhannusKoivuja

joka lähtöön.

Maahan tökättynä tuvan nurkalle,

saunaan tuoksua antamaan,

köynnöksinä siellä ja täällä...

Ja suurin osa vielä talven pakkasilla

takkapuiksi.

Hauskaa Juhannusta Kaikille!

Kauniita kylpyhetkiä...

2011-06-19T05:34:00.000-07:00

kesämökille,

kesäkeittiöön,

kotona kudottua pellavaa,
kauniisti kirjailtu ja
nimikoitu,
pyyhetelineen suoja,
pöytäliina
ja kampapussukka,
kaikki samaa sarjaa.

Maalaisromantiikkaa...

2011-06-17T13:07:00.000-07:00

Ullakon Aarteet -tyyliin:

jykevä, tukeva,
omilla jaloillaan seisova
pieni pöytä,
kukille, koristeille,
kirjoille, kipoille,
kynttilänjaloille,
kansioille, käsitöille,

melkein mille vain,
muttei alkuperäiselle
tarkoitukselleen,
kirjoittamiselle
tai ainakin sitten pienille
kirjoittajille.

maailmasta komia ovi,
vanha kuin mikä,
sepän takomia nauloja,
painaa tajuttomasti,

pöydäksi,
kestää rankemmatkin mittumaarin vietot,
koristeeksi,
mökille, terassille, tupaan,
tai jopa
alkuperäiseen tarkoitukseensa
oveksi!

Maalaisromantiikka,
sitähän meillä on
joka päivä,

on vain osattava katsoa
oikealla silmällä,

armahtaa ympäristöään...

Romuromantiikka,
Rappioromantiikka,

ekologisuus,
ympäristöystävällisyys,
luomu,
mehän olemme täällä
niin ajan hengessä
kuin olla ja voi!

Ihanasti rempallaan
ja
vähän sinne päin.

Hupenevia kangasvarastoja -tai sitten ei...

2011-06-15T23:54:00.000-07:00

Työhuone on mysteerio.
Vastahan rahtasin sieltä
jätesäkkitolkulla roinaa
hyötykäyttöasemalle...

Muutaman päivän työhuone
oli jopa tilapäisenä
Vierashuoneena.

Yhtäkkiä,
ilman ennakkovaroitusta,
ilman tiedotusta,
Työhuone pullahti jälleen
täyteen kaaokseen.

Mitä minä teen kaikilla
pahvilaatikoilla,
pussukoilla,
nyssäköillä,
koreilla,
säkeillä
- ja varsinkin niiden
Sisällöllä!

Miksei urheat siivousyritykset
näy missään?
Auttaisiko, jos laittaisin silmät kiinni
ja vain sulloisin tavaraa
avoimeen mustaan jätesäkkiin?
Antaisinko jonkun muun tehdä sen...?

Onneksi Työhuoneeni
on oma erillinen pikkumaailmansa.
Siihen maailmaan on Ovi.

Sadepäivinä surrutin Singeriä,
muutama kankaanpala
muutti olomuotoaan,
mutta uskokaa pois, vielä niitä jäi.

Kesähameita;
halpoja, helppoja,
käytä, pidä, pese
tai heitä pois.

Sataa, sataa ropisee...

2011-06-13T10:03:00.000-07:00

menkööt tämän kerran.
Sadepäivä.

Pihamaa suorastaan huusi vettä.
Ja oikeastansa,
en minä niin
kauhean innostunut ole joka päivä
kantelemaan kastelukannullisia
ympäri pihaa.

Onneksi en ole saanut vielä
kaikkia kukkia paikoilleen.

Nurmikkokin kasvaa.
Iloisesti.
Heittelin puolihuolimattomasti
apulantaa tuossa kesän korvalla.

Jälkeenpäin kyseltiin, että
paljonkos sitä oikein heittelinkään...

riittävästi. Taisin vastata, että
reippaan 30 kiloa... lisäsin
mutta, että pellolle tavataan
laittaa 400-600 kiloa hehtaarille,

eihän tuo ollut määrä eikä mikään!

Salaattimaan laitoin navetan raunioille,
sellaiseen paikkaan, että
aavistuksen mietin, että mistä
salaattini löydän seilailemasta
sateen ehtyessä.

Toivon mukaan pysyy edes omalla tontilla.

Sadepäivän ratoksi olen pessyt pyykkiä
ja leiponut pullaa.
Leikannut pellavaa ja ommellut puuvillaa.

Tarkistanut säätiedoituksesta, että
tuleehan pouta takaisin.
Lämpö ja paiste ei minua haittaa,
siirrän työmaani kirkkaimpaan
lämpöön ja nautin.

Sunnuntaina vietimme hetkosen
hiljentyen,
istuin siellä omissa mietteissäni,
katselin valojen ja varjojen leikkiä
seinällä,
vehreää luontoa ikkunan
takana,
kiitollisin mielin.

Vintagea vintiltä ullakolle...

2011-06-05T02:05:00.000-07:00

Kaunotar-tuote, koko 38

Kaunotar-tuote, koko 40, mutta vastaa

nykypäivän 36

40-luvun mekko, Valiovaate, koko 38,

vastannee lähinnä 36 nykyään

Mekko on kaunis kuin mikä, tosin virheitä

löytyy...

mutta näppärä saa tästä kauniin vaatteet esim. teemajuhliin

Kauniin eläväpintainen takki, Essette.

Kokonumeroa ei ole, hieman A-linjainen,

hihat vaikuttavat lyhyehköiltä.

Peräisin 50-60-luvulta.

Toinenkin takki samalta aikakaudelta.

Kankaan pinta siftaa hieman hopeaan.

Kestilä, ei kokomerkintää.

Kuva ei tee oikeutta kummankaan takin

kankaalle.

Huutavat valkoisia hansikkaita ja kauniita

vaaleita jalkineita...

Kermanvärinen nylon-paita 50-luku.

Pienet holkkihihat, pikku vikoja,

mutta käyttökelpoinen ja sievä, 36-38

Aitoa tekokuitua, Kirjomekko, koko 44,

laatikkomallinen jakku, vuoritettu

100% akryyli, Syväsen asuste, ruskeaa ja

kellertävää... takana alhaalla pieni parsittu,

söötti, koko 36-38

Tiina Teinituote, koko 42, tänään vastaa

pienempää! Puuvillaa.

Niin kauhea, että ihana. Pirteä, raikas,

ehtaa crimpleneä. Koko yli 40, mutta

nykyään vastaa pienempää. Pikkuvikainen.

Iloisen keltainen 50-luvun paita,

lienee viskoosia. koko n. 38-40.

100% puuvillaa, neulos, koko 36, ehkä 38.

100% puuvillainen takkimekko, reilu koko.

Ja toinenkin, paksua puuvillaa, hieman

"parempi" takkimekko. Koko 40-42.

Sokeina pohjalla, tukevaa puuvillaa,
vihreät 46-kokoiset Sanfor-merkkiset
housut, 50-luvulta, metallinen vetoketju
sivussa.

Huomaatteko muuten miten ihanasti

aurinko paistaa!

Tekeville Sattuu... Seikkailua Vanhan Tavaran Viidakossa

2011-06-04T07:13:00.000-07:00

Ennestään pitäisi tietää, että
yhdistelmä Vilukissi & UllakonAarteet
on, ellei nyt vaarallinen,
niin ainakin vauhdikas.

Enkä tarkoita vauhdikkaalla
nopsaa liikehdintää,
vaan sattumien ja sattumusten
taipumusta esiintyä
todellisessa elämässä
hieman eri tavalla kuin meidän
kummankaan (yli)vilkkaassa
mielikuvituksessa.

Niin kävi tänäänkin.

Tarina on herkullinen,
se on opettavainen,
se on hykerryttävä
ja ennen kaikkea se
jälleen kerran osoittaa,
että meidän kahden ja
muun maailman ajatukset
eivät välttämättä kohtaa.

Ei likimainkaan!

Kuvat kertovat karua kieltään
seikkailustamme...

jonakin päivänä,

tai vuonna,

jompikumpi meistä uskaltaa

kirjoittaa koko tarinan julkisesti.

Ei vielä.

Tavatessamme mahdollisesti

joskus kasvokkain,

voimme kertoa kaiken.

Mikäli voimme olla jo

nauramatta.

Viimeistään istuksiessamme

paikallisen vanhainkodin

päivähuoneessa,

me molemmat uusissa

Barbarella-mekoissamme,

toisella linnunpa... eikun

linnunjätöksiä olkapäällään...

Vaatimaton Mies...

2011-06-02T05:42:00.000-07:00

joka ei tahdo osata pitää
itsestään meteliä.
Eikä Tekemisistään.
Saati sitten kehuskella
Tekemisillään.

Onneksi Lähellä
ja Ympäristössä
on kovaäänisempiä
Naisia,
jotka kyllä kertovat
mielipiteensä ja
näkemyksensä.

Tämä tuli jonon jatkoksi
viime viikolla avatun näyttelyn
koruihin.
LEAF-sarjan riipus.

Tarkkaan kuvaa katsomalla selviää syykin,
miksi tämä täällä on...

Helppoa kuin Heinänteko

2011-06-01T02:57:00.000-07:00

Raparperipuska rehottaa
parhaimmillaan;
Varret ovat Meheviä
ja Mehukkaita,

niitä pitää hyödyntää
tavalla jos toisellakin.

Tässä yksi Helpoimmista,
ohje peräisin Eko Tant Eijalta:

sulata 1,5 dl VOITA
sekoita siihen
1,5 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja (täysjyvä!)

-tällä kohtaa seuraa Mainostusta-

parhaat LUOMUJAUHOT
Kosken Tilalta Veikkaalasta

1,5 tl soodaa
1,5 dl piimää
ripsaus kardemummaa,

kaada taikinasoosi voideltuun
vuokaan,
leikkele päälle raparperit,
huljauttele pintaan
fariini- tai ruokosokeria
omantunnon ja maun mukaan,

paistele 175 asteessa kypsäksi.

Herkkua Lämpimänä,
vaniljasoosin kera,
tai ilman.

Ullakon Aarre,

2011-05-31T02:34:00.000-07:00

se kaikista tärkein ja rakkain.

Pieni pojanpullero,

joka lähti eskariin

lappuhaalareissaan ja

lippalakissaan,

aivan järjettömän suuren

Valmet-repun kanssa

ja näytti

Koppakuoriaiselta.

Nyt alkaa yläaste

olla käytynä

ja pitkänhuiskea

nuorimies

lähti kouluun

antiikkisen Nahkasalkun

kanssa

ja näytti

Pingviiniltä.

Juhlivat Kevättä,

Nuoruutta,

Kaveruutta,

yhden Etapin saavuttamista.

Osa lähtee muualle,

osa jatkaa lukiossa.

Toivottavasti

Hyvät Muistot jäisi

kaikille.

etteikö muka Miehiä huomioitaisi ?

2011-05-29T04:27:00.000-07:00

Miehille:

retkeileville, hiihtäville,

metsästäville,

harrastaville, ihanille...

Tosin,
tästä en enää menisi takuuseen, että
tehdas vastaanottaisi tyhjän potun...

vaarattomia TULITIKKUJA...

2011-05-28T03:34:00.000-07:00

siis VAARATTOMIA ? !

Puntti entisaikaisia tulitikkuja.
Mahtaako Vaarattomuus tarkoittaa sitä,
että tikuilla on ikää muutamahko vuosi,
ettei enään sytytä...

vai olisiko niin, että nämä eivät
hyppää sätkähtäen poikkinaisina
Sytyttäjän Silmille,
kuten nykyaikaiset tuppaa tekemään.

Mutta etiketti on hieno,
ei kait näitä raaski käyttääkään,
myynnissä muutama puntti,
Ehtoja Vanhanajan
Suomalaisia Tulitikkuja.

Lisäys koeponnistuksen jälkeen:
Erinomaisia tikkuja,
kunnon puuta,
tuoksuu ihan oikealle,
eikä sätki silmille.

Mutta eivät
Vaarattomia.
Toimii.
Syttyy.

KESÄkausi avattu...

2011-05-28T01:37:00.000-07:00

Ullakon Aarteiden PikkuPuoti on siivottu ja
avoinna, sateesta huolimatta,
silloin tällöin,

kunnes meidän Paikkakunnan
valtaisa Turistikausi alkaa...

Tuossa sivupalkissa
kertoilen siihen astiset
Aukiolohetket.

Ja aina voi soittaa rimpauttaa
ja kysyä.
Vanhaan tapaan,
Ovet avataan, jos
Kotona ollaan.

Näytille lähdössä...

2011-05-22T03:04:00.000-07:00

viime tingan kiireessä,
auto pakattuna,
"kaupunkivaatteet"
etsittynä,
kotiinjäävät ohjeistettuna
ja kukat kasteltuna,
laitan tänne ihailtavaksi
tämän päivän
Suosikkini:

Neiti Kesäheinä

2011-05-18T08:39:00.000-07:00

Älä heitä roskikseen,
polta roviolla,
revi rievuiksi,

pidä tallessa,
viikkaa kaappiin,
silittele pari kertaa
vuodessa,
mieti menneitä,
vaali muistoja,

levitä juhlallisesti pöydälle,
ripusta verhoiksi kesäiseen kotiin,
ompele heppoinen yöpaituli...

havahdu linnun lauluun,
istahda rauhassa
porraskivelle,
siemaile ruusukupista kahvia,
heräile hissukseen uuteen päivään,
nuuhki aamukasteen raikkautta,
anna katseen levätä tuulessa
huojuvissa puidenlatvoissa,
ojan pientareen heinikoissa,

ole hetken neiti Kesäheinä...

Oi
kesäaamun ihanuutta.

Meidän Huushollin Kultaseppä

2011-05-13T10:41:00.000-07:00

saa korujaan
näytille pääkaupunkiin.
Tänne.

Kyllä niitä kelpaa näytelläkin,
itse tuppaa olemaan
liian vaatimaton,
mutta minähän saan kehua
niin paljon kun lystään!

Toki nyt joku sanoo,
että minä olen puolueellinen,
sanokoot vaan,
on ne silti kauniita.

Kuka muuten täältä on vienyt

edellisen tekstin???

Oranssi pellavamekko

on kadonnut jonnekin avaruuksiin...?

Outoa.

Aurinkoinen Armas...

2011-05-12T01:10:00.000-07:00

oranssi pellava oli
kuin luotu
tämän viikon Hellepäivän
ompelukseksi.

Ja että sain hyvän Syyn
poistua Singerin äärestä,
letittelin välipaloina
pellavalankaa Koristukseksi.

Mitäpä sitä ei tekisi
Pienen Paistatteluhetken vuoksi!

Ystäväni vienee Aurinkoisen
tunnelman töihinsä tämä yllään.

Uusia Kierrätyspellava Jakkuja...

2011-05-10T01:32:00.000-07:00

Ullakon Aarteiden Pellavia.

Valmiiksi pehmeitä,
ei Rypisty,

Huoleton vaate
Joka Lähtöön.

Rakastuin ranskalaiseen... Vintage Kesäjuhliin

2011-05-09T00:01:00.000-07:00

Tämä oli Rakkautta
Ensisilmäyksellä.

En minä tiennytkään,
että sieluni syövereissä
on kohta,
jossa on paikka
Satiinille ja Pitseille.

Tämä löi kuitenkin
välittömästi
Jalat Alta.

Sai minut
istumaan paikoillani,
etsimään sellaisen
Neulan,
josta en ilman Lukulaseja
edes erota kumpaan päähän
Lanka pujotetaan,
ompelemaan Silkkilangalla
Pienillä Pistoilla,
yhden kerrallaan
saadakseni Mekon
entiseen Loistoonsa.

Kiitos Ystäväiseni !

Mutta voisiko joku
järjestää Juhlat,
joissa voisin tätä käyttää ?

Edes kerran...

Laskeudun Vaaleanpunaisista
Unelmista takaisin
Maanpäälle
ja menen kiltisti ompelemaan
Vanhaa, Kunnon Pellavaa.

Mutta ainahan saa Haaveilla...

Minun Maailman Paras

2011-05-07T15:00:00.000-07:00

Äitini.
1933-2008

Et sinä ole lakannut olemasta,

kannan olemustasi ryhdissäni,
piirteitäsi kasvoissani,
ajatuksiasi mietteissäni,
sanojasi puheessani,

nautin kauneudesta,
yksinkertaisuuden tyyneydestä,
tyylikkyyden varmuudesta,

kätken sisimpääni,
mietin itsekseni,
elän omassa maailmassani,

olen sitkeä,
raivostuttavan itsepäinen,
en myönnä väsymystä,

puolustan omiani,
rakastan ehdoitta,
suren hiljaa,
nauran ääneen ja kovaa,

annan itsestäni vähän,
silti liikaa,
päästän harvat lähelle,
mutta heidät pidän siinä aina,

minäkin silitän hiuksia,
huolehdin ja murehdin,
pyydän soittamaan kun perillä,

mutta minä en osaa lakata kynsiäni,
en kestä hiuksiani kiharalla,

en näytä tyylikkäältä kumisaappaissa
ja helminauhassa,
enkä varsinkaan paista pullia
likimustiksi,
en suurin surminkaan laita ylleni
kellohelmahametta,

enkä jaksa mököttää
päivää pitempään...

silti minä olen Äitini
tytär,
hyvässä ja pahassa,

vanhemmiten huomaan
yhteneväisyydet,
ymmärrän verenperinnön
siteet,
opin pikkuhiljaa
itsestänikin...

enkä minäkään saa kaappeja

pysymään järjestyksessä...

Hyvää Äitienpäivää Äiti
- ja Äidit

Kiivasta keskustelua Pilven reunalta...

2011-05-05T02:28:00.000-07:00

ommellessani Omalaatuisia Ompeluksiani
tiedän minua tarkkailtavan,
hienokseltaisesti hymyillen,
toisinaan hymähtäen...

mutta tänä aamuna Pilven reunalla
oli tohkeissaan kaksi Naista,
Helmet kaulassa molemmilla.

" Katso nyt,
sen vaivan kun näin löytääkseni
tarpeeksi hienoa pellavaa,
josta kudotutin tarkkojen ohjeiden
mukaan hienot
Vuodevaatteet Huvilalle,
nyt Tyttäresi ompelee niistä
UINTIREISSUKOLTTUA,
mikä se muuten edes onkaan,
minun Tyttärelleni...!"

" Niin näyttää ompelevan,
Ryppyyn menee, ei ole
siisti, Pellava on Pöytäliina,
sitä pitää Mankeloida ja
Mankeloidakin Kunnolla...!"

"Reiänkin peittää vain,
ei parsi,
Onneksi edes laittaa
vähän Pitsiä,
on naisellisempi niin...!"

"SIKSAKILLA...???!!!"

"Laita Tasku,
Hieno Nainen ei koskaan
lähde mihinkään
Ilman Nenäliinaa!"

"Vinoon ompelee,
eikä tietenkään harsinut...!"

"Aikoo Tytär Pyöräillä
tuo yllään,
vieläpä Kaupungilla...
hyvä ettei mene
Torille Kahvillekin,
ei sitä Minun Aikanani...!"

Siinä kohden kun
Vanhempi Arvon Rouva
Pilven reunalta vielä ehdotti,
että olisi sööttiä laittaa
edes pieni Rusetti
johonkin somasti,

huomautin, että eiköhän liene
Suurten Kävelijäin Suvun
Torstaipäivän Taivaallisen Lenkin
Vuoro...

Nakkelivat Hentoja niskojaan,
sonnustautuivat Lenkilleen,
Nuorempi punasi huulensa,
Vanhempi asetteli Lierihatun
oikeaan Kulmaan Kallelleen,
jupisivat mennessään;
kaikenlaista Menoa Maan päällä...

Kurillani ompelin viimeiset
10 senttiä AIVAN
Vääränvärisellä aluslangalla...

Wappu

2011-04-30T00:26:00.000-07:00

ei aiheuta suurempaa hötäkkää.

Mikäli sää antaa myöten,
kuopsehditaan puutarhassa.

Välillä pöräytetään kahvit
ja syödään suupielet
sokerissa munkkirinkeleitä.

Ovat aika katoavaista syötävää.

3 dl kerma-vesisekoitusta (mitä nyt jääkaapista löytyy)
puoliskan verran hiivaa
reipas teelusikallinen suolaa
1 dl ynnä hujaus sokeria
ronski 50 g sulatettua voita (VOITA!!)
muna, tai kaksi
n. 8 dl vehnäjauhoja

leivo rinkulat, anna kohota kunnolla,
paista rypsiöljyssä,
pyörittele sokerissa,
ole vikkelä, että
saat itsekin edes yhden...

Hauskaa Wappua!

Niinhän siinä sitten kävi,

2011-04-27T04:46:00.000-07:00

että aikansa kun plaraa
vanhoja lehtiä,
niin ahdistuu
ja altistuu -väreille.

Pakko kaivaa varastoja,
löytää sieltä aikansa
ihanuus,
METSOVAARA design
ja polkaista siitä
itselleen kolttu.

Tässä on nyt sitä kammoamaani
oranssiakin,
ei kuitenkaan keltaisen
ja ruskean kaverina,
vaan omantuntuisemman
aniliinin.

Ainakin erotun tämä ylläni.

Kevään kunniaksi oikein
helmetkin kaulassa...

Ajan hermolla

2011-04-25T23:36:00.000-07:00

Pääsiäinen meni ulkona puutarhahommissa,
mistä tuli iso nälkä ja
aikaa kului ruokapöydässä,
minkä jälkeen oli ähky ja
ei jaksanut muuta kuin huokailla
hiljaa.

Onneksi pääsiäisen lounasvieraat
toivat ajankulua,
takakontillinen vanhoja lehtiä,
50-70-luvuilta
Kaunis Koti, Avotakka...
Nostalgista, Hienoa, Kammottavaa,
Himoittavaa, Unohdettua,
Kaivattavaa, Puistattavaa...

Toivottavasti ei koskaan enää
sorruta kelta-ruskea-oranssiin
sisustukseen.

Vanhoja uskomuksia...

2011-04-24T00:20:00.000-07:00

Mikäli se yhtään tästä
riippuu,
niin meidän tontilta on nyt
TRULLIT ajettu
pois pahojaan tekemästä.

Niin ja siistitty puutarhaa...

Istuisinko ja odottaisin,

2011-04-23T01:14:00.000-07:00

että kohtaus menee ohi ?

Mutta kestää se kuitenkin
ainakin Juhannukseen saakka,
tulisi aika pitkäksi,
odottaessa.

Puutarhatyöt.
Haravointia,
risuja ja oksia,
kukkapenkkejä,
lannoitusta,
kasvimaata,
kukkalaatikoita...

ja kaikki HETI kerralla
ja saman tien.

Kroppa ei kiitä
hätäistä mieltä;
illalla olin kuin selkääni
saanut ajokoira.

Sauna auttoi hetkeksi.
Uni oli vaikeaa,
sänkykin painoi selkää...

Aamulla heräsin aurinkoon,
se aamuvarhain
livertävä pikkulintukin
oli jo täydessä vauhdissa,

ensimmäinen ajatus,

kulottaisinko tienvieret,
saksinpa sireenin,
jospa istuttaisin muutaman orvokin...

Hyvää Pääsiäistä kaikille,
lähdenpä tästä puutarhaan.

Puunausta...

2011-04-16T04:44:00.000-07:00

Saappaat saapasrasvalla
ja Kas-Kas-kenkävoiteella.

Lentäjänlakin,
töysäläisen mopokypärän ja
nahkatakin voi käsitella
Kas-Kas-nahkapukuvoiteella.

Entistä ehompaa tulee näillä
tarpeilla

- ja näitäkin tarpeita
kesällä Ullakon Aarteiden
KesäPuodista !

Jos ei käyttöön, niin
ainakin rekvisiitaksi.

Tämä oli päivän
Mainoskatko.

Ei näissä, niin kuin ei
edellisissä saippuoissakaan,
ole minkäänlaista
aineosaluetteloa kyljessä,

olemmeko me epäluuloisempia
kuin ennen ?
Olivatko ihmiset kestävämpiä
ennen ?
Piittaamattomampia?
Tietämättömämpiä ?

Joka tapauksessa,
uhallakin,
aion BLENDA-pulveria
kokeilla ruosteiseen pataani...
mainoksen uhri.

Pikkuhiljaa PihaPuoti Ajatuksia...

2011-04-14T05:06:00.000-07:00

Nyt kun lumi Puodin edestä on sulanut,
jäät lähteneet
ja kevätaurinko paistaa,
huomaan innostuvani taas kaikesta.

Mietin jopa, että jospa käärisin
joululiinat jo rullalle...

Niin, KesäPuoti.

Tänään olen ehtinyt Laidasta Laitaan:

nähnyt kaikkea Ihanaa tulevaa
PuotiKesää varten,

ajellut Mustalle Kiiturilla tuulispäänä
pitkin kylää,

toiminut Salapoliisitehtävissä, no en ihan
Sherlockina, pikemmin Miss Marple
näillä kymmenillä,

raamastanut puoliskan Lammasta
pakkaseen

ja tepastellut nurmikolla (märkä),
kuopsuttanut kukkapenkissä (märkä),
siirtänyt haravan paikasta toiseen (märkä),
tarkistanut raparperin kasvutilanteen (eipä juuri)
ja

ennen kaikkea Suunnitellut.
Aivan päässä Surisee.

Tässä Makupaloja
tulevaa KesäPuotikautta varten:

Alkuperäispakkaus,
Aito Vaasan PATENTTI-saippua,
4 kpl / paffiloota

Tampereen Saippuatehtaan PUHTO-saippua.
Kelluva, ei siis katoa pesuvatiin ja
paketin tekstin mukaan soveltuu myös
Hienopesuun.
Tuoksukin tallella. 2 kpl / paffiloota.

Entäpä BLENDA pulveri ? Turkulaista ja
oikein ollut tätä tuotetta varten Tehdaskin !

Paffiloodan kyljessä mainostetaan, että on parempaa
kuin saippua, halvempaa kuin suopa.

Vähän Työtä - erinomainen Teho.

Välttämätön kaikissa yksityiskodeissa, kasarmeissa,
sairaaloissa, laivoissa, teurastuslaitoksissa,
leipomoissa, panimoissa ja laitoksissa,
joissa ravintoaineita valmistetaan,
säilytetään tai myydään ja missä
tarvitaan Suurinta puhtautta.

Kuulostaa ärmäntiltä aineelta...

Hävittää basillit ja syöpäläiset,
puhdistaa homeiset ja ruosteiset astiat sekä
kaikenlaiset puu- ja porsliiniastiat
MÄTÄNEMISAINEISTA,
rasvasta ja homeesta sekä muunlaisesta
Epäsiisteydestä.

Siis aine joka lähtöön !

Erikseen mainitaan myös, että
erikoisesti sopivaa Käsien pesuun.

Jos nahka kestää, niin tätähän pitää
jokaisen itseään kunnioittavan
perheenemännän hankkia
ensitilassa !

Jos oikein tiukka tarve tulee,
niin toimitetaan tilauksesta
Ensitilassa.

Keväisiä leipomuksia...

2011-04-13T06:04:00.000-07:00

Heti lumen sulettua pitää käydä
puutarhassa kuopsuttelemassa
ja ihmettelemässä.
Ihka ensimmäiseksi menen
raparperipuskan luo...

En ihan ehtinyt kuvaamaan,
päiväkahvi verotti jo melkoisen palan...

maailmasta herkullinen ja helppo:

pohja
100 g pehmeää VOITA ( ei mitään margariinia...)
3 dl vehnäjauhoja
1/2 dl sokeria
1/2 tl leivinjauhetta
3/4 dl KERMAA ( kunnon prosentit...)
sekoitetaan ja tasataan voideltuun vuokaan

täyte
100 g mantelimassaa siivuina
raparperin paloja
ripottelun verran sokeria

paistetaan 200 asteessa 25-30 minuuttia

nautitaan semmoisenaan tai vaniljasoosin kera.

Ei, ei meillä vielä raparperit kasva,
mutta YSTÄVÄ siivosi pakastintaan...
sillä siihen saakka kunnes saadaan omia.

Luonnon Voimia

2011-04-11T22:54:00.000-07:00

Aprikoidaan viikko, kaksi,
arvuutellaan
ja odotellaan.

Seurataan tilannetta,
kaivetaan kumisaappaat esille
ja käydään partaalla
ihmettelemässä.
Monta kertaa päivässä.

Sitten kun SE päivä
koittaa,
kaikki muu unohtuu,
mitäs kotoisista puuhista,
mitäs tv-ohjelmista;

JÄIDENLÄHTÖ !

Mikä kansanjuhla,
mikä tapahtuma,
mikä nähtävyys,
autoilla,
mopoilla,
polkupyörillä,
rollaattoreilla...

kaikki kynnelle kykenevät
kiertävät ne samat
vuodesta toiseen
jännittäviksi tiedetyt paikat.

Ja seistään joen partaalla.
Odotetaan, mitä jos...
Huokaistaan, ei onneksi...
Todetaan, eipä ollut hääppöinen...
melkein petytään.

Näin eilispäivän aikaan
useampia tuttuja kuin
kuukausien mittaan
ruokakaupassa...