elämä voittaa,
synkimmästä ajasta on selvitty
ja kesää kohti mennään.
Horroksesta heränneenä
jaksaa innostua asioista.
Niin kuin nyt taas kaikesta vanhasta.
Isotätini, hauska termi muuten, lähetti
nipun kirjeitä.
Vietin hillittömän hauskoja
hetkiä lukiessani, suorastaan
hengästyttävän hauskoja.
Ei sillä, että monet kirjeessä kirjoitetut asiat
olisivat olleet hilpeyttä herättäviä,
olivat oikeastaan aivan kauheita:
tapaturmia, itsemurhia, kuolemia,
mutta siksi, että kirjoittaja oli
viistoistakesäinen tyttölapsi Ida,
joka kirjoitti kaikki kylän ja omat kuulumiset
iloisesti yhteen pötköön...
ensin kertoi, että krannin Maiju oli lähtenyt
Ameriikkaan, samaan hengenvetoon
lehmä on poikinut ja meillä on
neljä kanaa ja kolme lammasta
ja ei Wilhoa ole löydetty ja sitä nyt enää
sovi kattellakaan kun joki on
jo mennyt jäähän..
Kirjeiden alku on hyvin kohtelias ja asiallinen
ja sitten alkaa tekstiä tulla...
( jos klikkaat kuvaa, niin saat sen isommaksi )
Ei ollut iltapäivälehtiä tuohon aikaan,
mutta osa näistä jutuista ylittäisi varmaan juttukynnyksen
tänäänkin !
Ja lopussa palataan taas kohteliaaseen, hienoin sanakääntein
tapahtuvaan hyvästelyyn ja toivotuksiin.
Ette usko miten hauskaa näiden lukeminen on !
Voisin viettää päivätolkut näiden parissa....
