Tutunnäköinen Rannekoru...

kaikessa rauhassa jo kotona,
sähköpostista viesti,
luepa tarkemmin lehti,
minkä ostit.

Sivuilta löytyi kaunis nainen,
oikein maailmankuulu,
näyttelijätär.

Ranteessa tuttu koru,
kuvan sivussa tekijän nimikin,
vieläpä oikein kirjoitettuna!

Huushollin murkkuikäisen sanoin:
Kultaseppä on leijaa...

Sietää ollakin.

Kaukana poissa Kotoa...

minä olen ollut Maailmalla,
lentänyt Valtameren ylitse,

ihmetellyt Korkeita Taloja,

ihastellut Pienempiä Taloja,

syönyt Pizzaa Pahvilaatikosta,

tavannut Mielenkiintoisia Ihmisiä,

seissyt Messuilla,

naureskellut Hauskoja Kylttejä,

pällistellyt Kuuluisuuksia,

ähkynyt Järkyttävänkokoista Hampurilaista,

nauttinut Vihreydestä Betonin keskellä,

taivastellut Huimia Korkoja,
ällistellyt Kasvojen Kiristyksiä,

saanut valtavan Annoksen Taidenautintoa

ja palannut Tyytyväisenä Kotiin.

Joku muu vie ja lujaa ...

minä en pysy enää ollenkaan
matkassa,
perässä kylläkin.

Oikeasti haluaisin olla hieman
edellä.

Kiire,
teen Saippuaa,
leivon Pullaa,
leikin Sihteeriä,
viestittelen Tänne
ja kauas Sinne,
pesen Pyykkiä,
kompastelen Imuriin,
siivoan Jääkaappia,
parsin Villatakkia,
silittelen Pyykkiä,
lajittelen Sukkia,
lähettelen Vastauksia,
esitän Kysymyksiä,
kipitän Postitoimistoon,
kokoan Tapahtumaa,

istun tässä ja Valitan...

mitä minä valitan, tämähän
on ihan Normipäivä.
Mukavakin vielä.

Helpotti,
kun sain sanotuksi.

Ei ole hyvin suunniteltu

puoliksi tehty.
Makoilen aamusella,
hetkeä ennen kuin venyttelen
itseni liikkeelle,
ja mietin kaikkea mitä
aion päivän mittaan tehdä.

Mietin valmiiksi monen monta
asiaa.
Mietin mistä aloitan ja
missä järjestyksessä
etenen.
Mietin miltä valmis näyttää,
tuntuu, kuulostaa tai
maistuu,
riippuen mistä kulloinkin
on kyse.

Aikani mietittyäni alan
uskomaan, että
kaikki on järjestyksessä
ja ponkaisen ylös.

Ja siihen se jääkin.

Luulen puoleenpäivään
mennessä tehneeni vaikka mitä.
Iltapäivällä uskon
kaiken olevan valmiina,
leivottuna, laitettuna,
järjestyksessä, pinkassa,
uunissa, kirjoitettuna,
pestynä, puhuttuna,
soitettuna, puunattuna,
lähetettynä.

Oikeasti ei sinne päinkään.

Tai sitten päiviä on lyhennetty.
Tai minä en enää käännähtele
entiseen malliin.
Tai sitten vain yksinkertaisesti
on kaikkea liikaa.

Pitäisikö joku päivä
vain makoilla ja miettiä?

Leppoisaa Pääsiäisen
aikaa kaikille !

Nyt meillä asuu...

Pohjanmaan Taito-käsityöyrittäjä 2012

Taito-palkintoraati on myöntänyt  nimityksen
Vuoden 2012 alueellinen Taito-käsityöyrittäjä
tunnustuksena esimerkillisestä 
käsityöyrittäjyydestä.


Ehdotuksen teki
Österbottens hantverk rf


Huushollin kultaseppä kävi
aamupäivällä Vaasassa
pokkaamassa tunnustuksen.


Toiminnanjohtaja Anna-Maija Bäckman
Loftetista,

pj Björn West Österbottens hantverk rf:sta
ja Tapiola ryhmän Marjo Kallio
olivat järjestäneet miellyttävän
tilaisuuden Käsityön talo
Loftetiin.


Suuret kiitokset!


Tässä teille esimakua aivan
uunituoreesta:

Sinä päivänä

minun sisimpäni nurkkaan
muutti tyhjyys,
otti osansa täydestä,
röyhkeästi raivasi tieltään
muut,
asettui olemaan niillä
sijoillaan.

Se tyhjyys ei koskaan
enää täyty,
on ollut opittava
elämään vajaana;
koetettava imeä voimaa
siitä mitä on.
Onneksi vielä on.

Sinä päivänä
minä astuin jonossa
seuraavaksi,
sinun sielusi liidellessä.

Liitele sinä,
mutta hiljenna aina
välillä
kohdallani,
silitä minun hiuksiani...

Risteys...

minun pitäisi nyt päättää mihin

olen menossa,

tämä blogi on tulossa

tiensä päähän,

tila käy ahtaaksi ja

en saa valokuvia enään

mahtumaan.

Tekohengittelen vielä

jonkin aikaa,

siivoskelen osaa kuvista

pois,

annan itselleni aikaa

miettiä.

Haluanko jatkaa samaa,

vai hyppäänkö aivan uuteen.

Tämä on ollut Ullakon Aarteita,

seassa omaa elämää,

läheisten.

Sattumuksia ja satutuksia.

Mitä tästä eteenpäin,

kirjoituksia, ilman muuta,

mutta mistä...

Tekohengittelen vielä hetken.