perjantai 27. huhtikuuta 2012

Tutunnäköinen Rannekoru...

kaikessa rauhassa jo kotona,
sähköpostista viesti,
luepa tarkemmin lehti,
minkä ostit.

Sivuilta löytyi kaunis nainen,
oikein maailmankuulu,
näyttelijätär.

Ranteessa tuttu koru,
kuvan sivussa tekijän nimikin,
vieläpä oikein kirjoitettuna!





















Huushollin murkkuikäisen sanoin:
Kultaseppä on leijaa...

Sietää ollakin.

torstai 26. huhtikuuta 2012

Kaukana poissa Kotoa...

minä olen ollut Maailmalla,
lentänyt Valtameren ylitse,













ihmetellyt Korkeita Taloja,

















ihastellut Pienempiä Taloja,













syönyt Pizzaa Pahvilaatikosta,











tavannut Mielenkiintoisia Ihmisiä,













seissyt Messuilla,











naureskellut Hauskoja Kylttejä,




















pällistellyt Kuuluisuuksia,













ähkynyt Järkyttävänkokoista Hampurilaista,













nauttinut Vihreydestä Betonin keskellä,











taivastellut Huimia Korkoja,
ällistellyt Kasvojen Kiristyksiä,













saanut valtavan Annoksen Taidenautintoa












ja palannut Tyytyväisenä Kotiin.

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Joku muu vie ja lujaa ...

minä en pysy enää ollenkaan
matkassa,
perässä kylläkin.

Oikeasti haluaisin olla hieman
edellä.

Kiire,
teen Saippuaa,
leivon Pullaa,
leikin Sihteeriä,
viestittelen Tänne
ja kauas Sinne,
pesen Pyykkiä,
kompastelen Imuriin,
siivoan Jääkaappia,
parsin Villatakkia,
silittelen Pyykkiä,
lajittelen Sukkia,
lähettelen Vastauksia,
esitän Kysymyksiä,
kipitän Postitoimistoon,
kokoan Tapahtumaa,

istun tässä ja Valitan...

mitä minä valitan, tämähän
on ihan Normipäivä.
Mukavakin vielä.

Helpotti,
kun sain sanotuksi.

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Ei ole hyvin suunniteltu

puoliksi tehty.
Makoilen aamusella,
hetkeä ennen kuin venyttelen
itseni liikkeelle,
ja mietin kaikkea mitä
aion päivän mittaan tehdä.

Mietin valmiiksi monen monta
asiaa.
Mietin mistä aloitan ja
missä järjestyksessä
etenen.
Mietin miltä valmis näyttää,
tuntuu, kuulostaa tai
maistuu,
riippuen mistä kulloinkin
on kyse.

Aikani mietittyäni alan
uskomaan, että
kaikki on järjestyksessä
ja ponkaisen ylös.

Ja siihen se jääkin.

Luulen puoleenpäivään
mennessä tehneeni vaikka mitä.
Iltapäivällä uskon
kaiken olevan valmiina,
leivottuna, laitettuna,
järjestyksessä, pinkassa,
uunissa, kirjoitettuna,
pestynä, puhuttuna,
soitettuna, puunattuna,
lähetettynä.

Oikeasti ei sinne päinkään.

Tai sitten päiviä on lyhennetty.
Tai minä en enää käännähtele
entiseen malliin.
Tai sitten vain yksinkertaisesti
on kaikkea liikaa.

Pitäisikö joku päivä
vain makoilla ja miettiä?
















Leppoisaa Pääsiäisen
aikaa kaikille !