Miettinyt pääni puhki

ja tullut siihen tulokseen, että
Se uusi Blogi,
jonka joudun nyt aloittamaan,
on nimeltään,
tietenkin, UllakonAarteet2.

Aioin keksiä
jotakin Valtavaa,
Komealta Kalskahtavaa,
mutta eihän Se
voi olla mitään
Semmoista.

En saa tänne lisättyä enää
Kuvan Kuvaa,
hyvä kun saan kirjoiteltua
ja kerrottua Muutostani.
Mutta en minä täältä mihinkään
Vielä Häviä,

katsotaan, josko ylihuomenna
Ehtisin.
Jätän vasta sitten lähteissäni
Lappusen ja
Ohjeet mistä minut ja
UllakonAarteet löydät.

Valitusta

Mikään ei ole kuin ennen.
Nyt minäkin Valitan.

Pidin ansaittua Paussia
tietokoneella istumisen lomassa
hörpityn Veden pyrkiessä Ulos
ja kuulin Eriössä istuksiessani,
miten Miehenääni
ilmoitti, että
Lataa Akku.

Tullessani Eriöstä tietenkin unohdin
Puhelimen,
ja sen Miehen.
Sitten juolahti Mieleeni,
että soitan Kunnianarvoisalle
Hieman Iäkkäämmälle Tädilleni.

Enkä löydä Puhelinta.

Muistin Miehenäänen,
mutta yritin Toisella Puhelimella
Toiveikkaana soittaa Itselleni.

Naisenääni vastasi ja sanoi,
ettei Puhelimeeni saada
juuri sillä hetkellä Yhteyttä.
Varmuuden vuoksi kertoi
samma på svenska.

Sen jälkeen minä juoksen
kaksi kertaa koko Talon
läpi,
ylös ja alas ja ympäri,
uudelleen ylös ja alas ja ympäri.
Etsin Riivatun Luuria,
jossa on Akku Tyhjänä
ja Mies vaihtunut
Naiseksi.
Ja Hermostun.

Lähtiessäni kolmatta kertaa Ylös,
huomaan Eteisessä Takin,
joka oli ylläni eilen illalla.
Taskussa pullottaa
Puhelin.

Lankapuhelin pysyi
Kiltisti omalla paikallaan.

Kaukana poissa Kotoa...

minä olen ollut Maailmalla,
lentänyt Valtameren ylitse,

ihmetellyt Korkeita Taloja,

ihastellut Pienempiä Taloja,

syönyt Pizzaa Pahvilaatikosta,

tavannut Mielenkiintoisia Ihmisiä,

seissyt Messuilla,

naureskellut Hauskoja Kylttejä,

pällistellyt Kuuluisuuksia,

ähkynyt Järkyttävänkokoista Hampurilaista,

nauttinut Vihreydestä Betonin keskellä,

taivastellut Huimia Korkoja,
ällistellyt Kasvojen Kiristyksiä,

saanut valtavan Annoksen Taidenautintoa

ja palannut Tyytyväisenä Kotiin.

Joku muu vie ja lujaa ...

minä en pysy enää ollenkaan
matkassa,
perässä kylläkin.

Oikeasti haluaisin olla hieman
edellä.

Kiire,
teen Saippuaa,
leivon Pullaa,
leikin Sihteeriä,
viestittelen Tänne
ja kauas Sinne,
pesen Pyykkiä,
kompastelen Imuriin,
siivoan Jääkaappia,
parsin Villatakkia,
silittelen Pyykkiä,
lajittelen Sukkia,
lähettelen Vastauksia,
esitän Kysymyksiä,
kipitän Postitoimistoon,
kokoan Tapahtumaa,

istun tässä ja Valitan...

mitä minä valitan, tämähän
on ihan Normipäivä.
Mukavakin vielä.

Helpotti,
kun sain sanotuksi.

Ei ole hyvin suunniteltu

puoliksi tehty.
Makoilen aamusella,
hetkeä ennen kuin venyttelen
itseni liikkeelle,
ja mietin kaikkea mitä
aion päivän mittaan tehdä.

Mietin valmiiksi monen monta
asiaa.
Mietin mistä aloitan ja
missä järjestyksessä
etenen.
Mietin miltä valmis näyttää,
tuntuu, kuulostaa tai
maistuu,
riippuen mistä kulloinkin
on kyse.

Aikani mietittyäni alan
uskomaan, että
kaikki on järjestyksessä
ja ponkaisen ylös.

Ja siihen se jääkin.

Luulen puoleenpäivään
mennessä tehneeni vaikka mitä.
Iltapäivällä uskon
kaiken olevan valmiina,
leivottuna, laitettuna,
järjestyksessä, pinkassa,
uunissa, kirjoitettuna,
pestynä, puhuttuna,
soitettuna, puunattuna,
lähetettynä.

Oikeasti ei sinne päinkään.

Tai sitten päiviä on lyhennetty.
Tai minä en enää käännähtele
entiseen malliin.
Tai sitten vain yksinkertaisesti
on kaikkea liikaa.

Pitäisikö joku päivä
vain makoilla ja miettiä?

Leppoisaa Pääsiäisen
aikaa kaikille !

Sinä päivänä

minun sisimpäni nurkkaan
muutti tyhjyys,
otti osansa täydestä,
röyhkeästi raivasi tieltään
muut,
asettui olemaan niillä
sijoillaan.

Se tyhjyys ei koskaan
enää täyty,
on ollut opittava
elämään vajaana;
koetettava imeä voimaa
siitä mitä on.
Onneksi vielä on.

Sinä päivänä
minä astuin jonossa
seuraavaksi,
sinun sielusi liidellessä.

Liitele sinä,
mutta hiljenna aina
välillä
kohdallani,
silitä minun hiuksiani...

Mihin minä ...

Tänään tuulee niin, ettei
itseään kuule,
nurkissa naukuu ja vanha talo natisee.

Sisälläni tuhat ajatusta,
mielikuvitus ylikierroksilla
ja käteni ovat levottomat.

Mitenkään en saa
alusta kiinni,
mutten pysty lopettamaan
yrittämistäkään.

Liekö taas liian hätä
elää,
todistaa itselleen
jotakin.
Sielussa vilistää...

Sain uuden kalenterin tänään.

Tarpeeseen. Eksyn välillä itseltänikin.

Kaunis ja värikäs, 

toivon, että koko vuosi on.

Edes välillä.

Ensimmäinen mitä osui silmiini:

"Emme ole sellaisia kuin ihmiset toivovat

meidän olevan. Olemme sellaisia kuin

päätämme olla"

Jos en minä tähän ikään osaa jo tuota

neuvoa noudattaa,

olen ikuisesti häkissä.

Peilijäätikkö

Koko yön kuuntelin miten sade
ropisi peltikattoon
ja nautiskelin kevään tulosta.

Aamusella suoritin
varomattoman liikkeen
postilaatikkoreissulla,

mutta onneksi ymmärsin
harata liukastellessani
käden ulottuvilla olevan
potkukelkan tuekseni.

Hätinä sillä pääsin etenemään.

Kunnialla postilaatikolle selvinneenä
kääntää kiepautin kulkuvälineeni

(kieltäydyn käyttämästä sanaa
APUVÄLINEENI, sehän kertoisi aivan muuta...)

ja pystyttyäni nostamaan katseeni
ympäristöön,
havaitsin jonkinlaisen yhteneväisyyden
naapuruston kanssa,

sielläkin oli viisaasti kulkuväline
porraspielessä!

Hihittelin itsekseni.
Ja parkkeerasin oman
kulkupelini porraspieleen
odottamaan
päiväpostireissua.

Viisaita naisia meidän aukiolla!

Domino-ilmiö...

Menepäs puolihuolimattomasti
laittamaan Huushollin Kultasepän
nikkaroimat Pukkijalat
paikoilleen Työpöydän alle,

yllättäen havaitset siirtäneesi
koko Toimistosysteemin
toiselle puolelle Huonetta,
mistä seuraa, että

muut Huonekalut
joutuvat myös Kiertoliikkeeseen,
Matot, Taulut samaan syssyyn...

puhumattakaan siitä, että
samalla on Hyvä Tilaisuus
Siivota kunnolla,
pesaista Ikkunatkin,
pyykätä Tyynynpäälliset
ja perata Ylimääräiset Roippeet
roskapussiin.

Vähitellen huomaat,
että Ilmiö leviää vaivihkaa
koko Huusholliin
- ja vielä kertautuu mokoma!

Saadaksesi tämän Pöydän
sopimaan toisaalle,
joudut tekemään tilaa,
vaihdapa Matto tuohon
ja yks kaks sekoitat
toisenkin Huoneen
perusteellisesti...

varomaton Liike

saa aikaan paljon enemmän

kuin alunperin oli Tarkoitus.

Siinähän se kului Viikonloppu
rattoisasti.

No Huh Huh...

Auringon innoittaman
Siivousvimman tuoksinassa
ja uuteen paikkaansa
siirretyn Klaffipiirongin
harvinaisen Läheinen
Tarkastelu tuotti

Vallan Hirveän Tuloksen.

Keskimmäinen laatikko
oli Jumissa ja kun aikani
kiskoin ja mutisin itsekseni,

lähtihän se sieltä.

Kurkistin koloon,
ikivanha jenkkipurkkapaperi
ja mitä ilmeisemmin
englannin pistokokeet
(rypyssä) vuodelta 1972.

Aavistus ja Taskulampun
käsienulottuvilla oleminen
saivat minut kurkistelemaan
vielä Syvemmällä Piirongin Uumeniin.

Kirjekuori, punainen.
Toinenkin. Punainen.

Vieläkin Punastuttaa.

Nimi ja Osoite kirjoitettuna
semmoisella käsialalla kuin
vain 14-vuotias tyttö osaa...

Pojalle. Huh.

Edelleen Punastuttaa.

Muistan vielä Tänäänkin
varsin hyvin Kenelle.
Valitettavasti.

IhanHelakanPunaisena.

Suurempien Punastumisten
ja Häpeän Hetkien Pelossa
Revin Molemmat
Kirjeet Lukematta!!

Sen verran ehdin huomata,
että Ressu ja Jaska Jokunen
taisivat olla 1974 Muodissa.

Vaikka kuinka nyt itse luen
Menneiden Sukupolvien
Kirjeitä,
niin Näitä ei tarvinnut
kenenkään Iloksi
säilyttää....

Onneksi ehdin itse...

Ystävyys

asustaa sielun sopukoissa,

lämmittää pakkasessa,
kannattaa tuiverruksissa,
pitää kädestä kaipauksessa,

turvaa tyhjyydessä,
ottaa kiinni putouksessa,
halaa kiintymyksessä

ymmärtää sanoitta,
uskoo ehdoitta,
luottaa varauksetta,

itkee surussa,
nauraa riemussa,
hymähtää haaveissa,

ohjaa eksyessä,
ihmettelee pilvilinnoissa,
tasoittaa intohimoissa,

kulkee mukana.

Hyvää Ystävänpäivää,
tänäänkin.

 

Haipakkaa

Pakkanen paukkuu,
maisema on pysähtynyt,
minä en.

Olen istunut koulutuksessa,
kuunnellut viisaita,
palaveroinut,
kirjoittanut sitä ja tätä,
tavannut tärkeitä ihmisiä,
ommellut,
yrittänyt ymmärtää,
siis hosunut normaaliin tahtiin.

Aivot käyvät ylikierroksilla,
siinä ei ole mitään uutta,
mutta alan olla väsynyt siihen,
että yöt teen töitä unissani
-ja aamulla huomaan, että
se olikin unta.
Valveilla mietin samoja asioita
ja taas yöaikaan unissani...

Paljon pitäisi tehdä,
aikataulut paukkuu,
tekemättömiä,
kehitettäviä,
neuvoteltavia,
uudistettavia,
suunniteltavia,
ja ennen kaikkea,
haluanko, turhaudunko,
jaksanko,
kelpaanko..
minulla olisi mielessäni
vaikka mitä!

Aivan,

ensi kesän 1700-luvun
markkinat.


Eilen olin vuorollani myyjättärenä
Kädentaitajien Puodissa Vaasassa.
Vein myyntiin keväisiä
pellaviani,
ensi viikolla lisää.

Valtavankokoinen Suuruusluokka

Yhtäkkiä Olematon Asia
on Maailmanluokan
Ratkottava Ongelma
ja
aivan Mitättömästä
kehkeytyy jotain
Megalomaanisen
Tärkeää ja
Hankalasti Toteutettavaa.

Niin kuin Huulirasvan
Puute.

Eikä mikään Mikä Tahansa
Huulirasva, vaan
juuri se Oikea.
Miellyttävä käyttää,
pysyvä, toimiva,
ei liian syötävä
ja vielä, niin niin,
naisihmisiä kun ollaan,
Silmälle Sopiva.

Ja Ongelma tulee
sillä kohtaa,
kun tuttu ja turvallinen
Häviää Markkinoilta!

Uhrattuani älyttömän
määrän aikaa ja energiaa,
jonka olisi totisesti
voinut kohdistaa
toisinkin,
löysin tämän.

Ei se ole huulirasvaa
kummempaa,
näin meidän kesken,
mutta purkki vain on niin
Sievä.

Kynnyksellä tulossa

Joulu.

Tulee vaivihkaa,
menee sukkelaan,

hirveä täpinä ja touhun tuiske,
unettomia öitä,
stressin poikasta,
puhkiväsynyt juhlan valmistelija.

Vaikka kuinka hosut
ja hössötät,
tulee se kuitenkin omalla
ajallaan,
koskaan et saa kaikkea tehtyä,
ellei muuta niin unohdat
herneet mikroon...

mitähän jos antaisit olla;

keskity tärkeimpään,
hiljaiseen rauhaan,
lämpimään yhdessäoloon,
kynttilöiden tuikkeeseen,

rauhoitu,

Rauhoitu!

Ennen vanhaan...

Sain Ystävältäni Natalta
Joululahjan,
vanhaa ja kaunista.

Käsityötä.
Ajalta, jolloin ehdittiin
-ja jaksettiin,
istua paikoillaan.
Joskus tuntuu, että
Ajalta, jolloin kauneutta
arvostettiin käytännön
edelle.

Silkkiä,
pieniä pistoja,
piirongin laatikossa
säilytettävä.

Katsokaa itse ja
verratkaa...

mistä näitä limppuja oikein tulee....

elämä on yhtä Limppua
tällä hetkellä.

Ei, en minä valita,
kunhan totean.
Mutta arvaatkaapa
syönkö itse viipaleen viipaletta...

Joskus muinoin leivoin
tähän aikaan vuodesta
Erästä Kakkua urakalla.
Niin monia, ettei tulisi
vieläkään mieleeni leipoa
semmoista...
ajatuskin puistattaa.

Toisaalta,
marras- ja joulukuu ovat
mielestäni Kamalimmat
Kuukaudet Kalenterissa,
pimeää ja synkkää aamusta
iltaan, mutta
limppujen parissa puuhastellessa
unohtuu jopa minun
valittaa pimeydestä!

Iloitsen siis juuri nyt näkyvästä
pilkahduksesta sinistä taivasta,
limpun tuoksusta uunista,
tekemisen riittämisestä,
illan tullen lämpiävästä saunasta
ja rauhallisesta hetkestä
takkatulen äärellä,
kynttilän valossa.

Ja laitan huomista varten
Limpputaikinan alulle...

Elossa ollaan...

vaikkei välillä ehdi "kissaa" sanoa.
Tässä on ollut kaikenlaista
juoksemista,
vauhdista olen jo
kuullutkin, etten ole juurikaan täällä
näkynyt...


myyjäisiä siellä ja täällä.
Joulukauppa vie oman aikansa,
tahdo malttaa olla sieltäkään
pois, vaikkei minua siellä
koko ajan tarvitakaan.


Limpputaikina odottaa nytkin tekijäänsä,
puhumattakaan monesta muusta
hommasta.
Ja tänään tulee Lammas,
toivoakseni paloina, muuten meillä asuu
jossain kammarissa eläin...


Saarivaltiossa elävällä serkullani
on Kätevä Käly,
hänen ihonhoitosarjansa,
joka on suunnattu NUORILLE
(ynnä ongelmaihoisille)
on tähän ikään minulle
Ensimmäinen Sopiva
Tuotesarja.
Olen vannoutunut käyttäjä, 
kesät talvet.


Hiljaa mielessäni toivon, että
sikäläinen Father Christmas
ymmärtää tiputtaa meidän Savupiipusta
taas puolen vuoden tarpeet...


Ja nyt tämä samainen Kätevä Käly
on mennyt kehittämään
Sallitun Suklaan,
vieläpä Terveysvaikutteisen!


Luontaisesti epäluuloisena joka
asiaan, mitä kauheasti mainostetaan
terveelliseksi, pelkään,
ettei tämä ole Kunnon Suklaan veroista.


Saatan tosin olla väärässäkin,
kerron sitten joulun jälkeen,
lähettänevät tätä kuitenkin
Ikääntyneelle Sukulaiselleen
Joululahjaksi.
Pelkään minä.

http://www.elizabethsdaughter.co.uk/

http://www.ohsolovesyourtummy.com/

Naisellista Hömppää...

nyt on ihan pakko
livetä säännöistä,
kirjoittaa juttu
Naisellisesta Hömpästä.

Jokaisella n. 10v-100v
Naisihmisellä on
jonkinlainen Pussukka,
joka kätkee sisuksiinsa
monenlaista
Tarpeellista Naistuotetta.

Tuotetta, jolla Harjoitellaan,
Hoidetaan, Hurmataan,
Häivytetään, Hämätään...
Pussukan pohjalta
löytyy Jokapäivätuote,
Juhlatuote ja
VarmuudenvuoksiTuote.

Oma pussukkani on
vuosien mittaan vain
pienentynyt.
Ystäväni ilmaisi asian
naulan kantaan toteamalla,
että nykyään on sivuseikka,
onko Ripsiväri mukana,
kunhan Lääkkeet ovat...

Vuodet ovat armahtavaisia;
kontrolli lipsuu ilahduttavasti,
olomuotoonsa tyytyy ja
hyväksyy,
ikänäkö häivyttää liiat
paineet rypyistä,

on päiviä kun on aivan sama
miltä naamarustinki näyttää,
kunhan mukana kulkee.

Mutta joskus joutuu
Ihmisten Ilmoille.
Oma kalenteri näyttää nyt
loppuvuodesta niin monia menoja,
että ahdistuin Inventaarioon

ja sitä mukaa Kaupunkiin
Ostoksille.

Saman katon alla kaksi
Suurta NaisTuote-liikettä,
kävelin kumpaisenkin ohi,
toisessa NuoriNainen
tiskin takana,
toisessa Omanikäinen,
mitäs luulette,
Aivan, Sinne!

Asiakas Eksyksissä,
kirkkaita valoja, kimallusta,
tuoksuja,
Harvoin käyn, ehtivät
vaihtaa Pakkaukset, Nimet...
Omanikäinen lohdutti,
kyllä löydämme,
Hehkeä iho Rouvalla!

Edelleen Omanikäinen kannusti,

onhan tuo tänä aamunakin

osunut ihan oikeaan kohtaan...

Rouva punakka, villapaita Takin alla,
Ahdisti ja Tuskastutti,
Nolottikin.
Löytyi Häivytystä, Hämäämistä,
vähän Hurmaamistakin...
Kaupantekijäisinä Hoitamista.

Näillä mennään taas Vuosi eteenpäin,
enemmänkin,
mikäli Kontrollin Löyhtyminen
jatkuu samansuuntaisena.

Kaikki alkoi siitä

kun ostin ison nivaskan
vetoketjuja Käsityömessuilta.

Sen jälkeen on ollut kaikenlaista
kiirettä, opiskelua, tentti,
palavereita, tapaamisia,
lisää opiskelua...
tietenkin semmoinen saa
naisihmisen aivan
pyörryksiin ja toimimaan
odotetusti täysin odottamattomalla
tavalla.

SIJAISTOIMINTAA.
Ihan taatusti sillä hetkellä
keksin jonkin
aivanvaltavanmahdottoman
pakottavantarpeenjuurinyt
-tekemisen.

Sillä ei tietenkään ole mitään virkaa sen
oikean kiireellisen tai tarpeellisen
asian kanssa.

Nyt juttu kulminoitui niihin
vetoketjuihin.
Niin ja vähän siihenkin,
että, edelleen sijaistoimintana, päätinkin
lähteä kirpparikierrokselle
ja tulin sieltä nyssäkät täynnä
kankaanpaloja, kuinkas muuten.

Ja niin minä aloin ommella Pussukoita.
En muista koskaan ommelleeni
vuoritettuja pussukoita,
joten ensin piti etsi Ohje,
ohjeeseen piti Perehtyä
ja ensimmäisen Koekappaleen
jälkeen piti toistaa riittävän kauan,
että osaisin sitten myöhemminkin tehdä
Pussukoita.

Sain monta päivää kulumaan
varsin rattoisasti!

Kiireitä olisi edelleen,
mutta niin on kangasta ja vetoketjujakin.

Tarvitsisiko kukaan pussukoita....???

Elämän värit...

Oletko koskaan pysähtynyt
miettimään Värejä?
Miksi käytät mielellään juuri
sitä puseroa,
minkä takia haluat vaihtaa
verhot toisiin,
tai joku väri alkaa ärsyttää
suunnattomasti.

Jouduin äskettäin ompelemaan
mustaa pellavaa.
Musta väri on minulle
Peikko.
Oli aika kun helein väri,
minkä ylleni laitoin,
oli Grafiitinharmaa.
Satunnainen Piristysruiske oli
Laivastonsininen.

Nyt en kuin pakon edessä
käytä mustaa.
Jopa sen ompeleminen on
tuskan takana.

Mustan jälkeen löysin Värit.
Turkoosi, heleän turkoosi
pukkasi joka paikkaan.

Sitä seurasi Violetti eri sävyineen.
Siitä kuljin kohti Vihreitä,
päätyen tummaan Ruskeaan.

Oranssi on väri, jota en ole voinut
kuvitellakaan vaatekaappiini.
Nyt siellä on niin oranssi
neule kuin sukkahousutkin!

Olen aina ollut kylmien värien
käyttäjä,
nyt kellahdan lämpimiin sävyihin.
Ja yhdistelen iloisesti Vastavärejä!
Minä, jolla kaikki piti olla prikulleen
sävy sävyyn.....

Luin mielenkiinnolla, tämän oman
värijanan huomattuani,

Väriterapiasta:
"värit eivät vaikuta vain tunteilla reagoimiseen 
vaan myös mielentilaan ja hyvinvointiin yleisesti"


Turkoosilla 
on puhdistava ja tyhjentävä vaikutus.
Violetti  
edistää henkistä parantumista, 
sisäistä tasapainoa sekä rauhoittaa.
(alentaa myös verenpainetta)
Vihreällä 
hoidetaan kipua ja huolia ja sitä
käytetään shokkitilanteissa.
Ruskealla 
värillä voidaan autaa 'laskeutumaan 
maan tasalle.
Oranssinpunaisesta 
saa elinvoimaa.


Omat elämäntilanteet,
tunteet,
hienosti sanottuna
Henkinen tila.
Huomaamattani heijastan
elämääni väreillä.
Tiedostamatta julistan
koko kylälle
miltä tänään tuntuu kun
pukeudun violetti-vihreä-oranssiin!


Mietipä itse....