Kevyesti Kevättää...

tämä on ollut epäTalvi,
se on vain Mennyt
omia aikojaan,
onneksi minusta,

ei liiemmin pakkasta,
ei haitaksi luntakaan,
nyt taas aurinko paistaa
ja päivät on
huomaamatta pidentyneet,

en ole ollenkaan ehtinyt
matamaan TalvenKammoisena,
hautomaan Pohjamutiin
saakka KaamosMasennusta,
pysähtymään PimeänLamaannuttamana.

On minulla ollut Kiirekin,
kaikenlaista Kirjoittamista,
Näpräämistä, Opiskelua,
Palaverointia,
sinne tänne Sinkoilua.

Välillä olen
MitäänTekemättä, sillä
teen sisään vuoden 2017 Juhannusta...

Aina silloin tällöin ehdin
istahtaa Singerin taa,
"Karteekitanttuja" tulee
niin kauan kun
Pitsejä riittää...
Kädentaitajien Puotiin matkaavat nämäkin.

Mikäli tämmöisiä

AlusPaitaPitsejä

tulee vastaan,

minuun saa ottaa yhteyttä...

Haipakkaa

Pakkanen paukkuu,
maisema on pysähtynyt,
minä en.

Olen istunut koulutuksessa,
kuunnellut viisaita,
palaveroinut,
kirjoittanut sitä ja tätä,
tavannut tärkeitä ihmisiä,
ommellut,
yrittänyt ymmärtää,
siis hosunut normaaliin tahtiin.

Aivot käyvät ylikierroksilla,
siinä ei ole mitään uutta,
mutta alan olla väsynyt siihen,
että yöt teen töitä unissani
-ja aamulla huomaan, että
se olikin unta.
Valveilla mietin samoja asioita
ja taas yöaikaan unissani...

Paljon pitäisi tehdä,
aikataulut paukkuu,
tekemättömiä,
kehitettäviä,
neuvoteltavia,
uudistettavia,
suunniteltavia,
ja ennen kaikkea,
haluanko, turhaudunko,
jaksanko,
kelpaanko..
minulla olisi mielessäni
vaikka mitä!

Aivan,

ensi kesän 1700-luvun
markkinat.


Eilen olin vuorollani myyjättärenä
Kädentaitajien Puodissa Vaasassa.
Vein myyntiin keväisiä
pellaviani,
ensi viikolla lisää.

Pyykkipäivän Inspiroimaa

Korjailin PihaPuodista
tavaraa talven suojaan,
päätin laittaa osaa pesukoneen
kautta.

Pellavaisia tyynyliinoja,
kotonakudottuja,
oudonkokoisia,
vääränvärisiä,
ajelehti nurkissa.

Pesun jälkeen
vähän väriä, nauhaa,
tilpehtööriä,

Pyykkipussi.

Proosallisesti.

lisää KarteekiTanttuja...

Syksyinen ilta,

naisenergiaa,

jutustelua yömyöhään,

kynttilänvaloa,

herkullista ruokaa,

ajatuksia,

ideoita,

voimaa.

Jaksamista,

kannustusta,

Ystävyyttä.

Kunpa useammin

huomaisimme,

muistaisimme

ottaa aikaa,

vaalisimme Ystävyyttä.

Voimavara.

"Kardemumman Puodista"
nostalgisia pitsejä,
vaan ei yhdistettynä
lohenpunaiseen
trikooseen...

Karteekit kiertoon...

havahduin keittiön seinäkalenterin äärellä,
joku on kirjoittanut siihen
tikkukirjaimilla "Seinäjoen käsityömessut"
ja päivämäärä on ihan pian...

jostakin syystä Loppukuu
on kuulostanut kaukaiselta
ja riittävän pitkältä ajalta
tehdä vielä vaikka mitä!

Vielä pahemmin kalenterin
kanssa oli takussa Huushollin Kultaseppä,
niin kuin ne samaiset messut olisivat
vasta Ensi Kuussa...

nyt molemmat
olemme päässeet Oikealle
kalenterin sivulle
ja minulle iski Ahdistus
elää niin kuin Lehdessä kerrotaan.

Se, jonka mielestä Hassuna on
mukavaa olla,
kertoo ompelevansa kaikenlaisia
kierrätyshörhellyksiä.
Tuumasta toimeen ja
pellavaverhot Uusiokäyttöön.

Näitä nyt tulee niin monta
kuin on verhojakin.
Sitten keksitään jotain muuta.

1 kesähame 10 vol 2 ja vähän muutakin

YXKESÄHAMEKYMPPI,
nimensä mukaisesti,
maksaa kympin,
voi heittää syksyllä pois,
100% kierrätystä...

samaa sadan prosentin kierrätystä
pellavajakku,
tosin tätä ei kannata heittää
syksyllä pois.

Ja sitten sitä vähän muutakin,
somia vanhoja munakuppeja ja

niitä terapia-askarteluja,
nappilaatikon järjestelyjä:

Neiti Kesäheinä

Älä heitä roskikseen,
polta roviolla,
revi rievuiksi,

pidä tallessa,
viikkaa kaappiin,
silittele pari kertaa
vuodessa,
mieti menneitä,
vaali muistoja,

levitä juhlallisesti pöydälle,
ripusta verhoiksi kesäiseen kotiin,
ompele heppoinen yöpaituli...

havahdu linnun lauluun,
istahda rauhassa
porraskivelle,
siemaile ruusukupista kahvia,
heräile hissukseen uuteen päivään,
nuuhki aamukasteen raikkautta,
anna katseen levätä tuulessa
huojuvissa puidenlatvoissa,
ojan pientareen heinikoissa,

ole hetken neiti Kesäheinä...

Oi
kesäaamun ihanuutta.

Uusia Kierrätyspellava Jakkuja...

Ullakon Aarteiden Pellavia.

Valmiiksi pehmeitä,
ei Rypisty,

Huoleton vaate
Joka Lähtöön.

Kiivasta keskustelua Pilven reunalta...

ommellessani Omalaatuisia Ompeluksiani
tiedän minua tarkkailtavan,
hienokseltaisesti hymyillen,
toisinaan hymähtäen...

mutta tänä aamuna Pilven reunalla
oli tohkeissaan kaksi Naista,
Helmet kaulassa molemmilla.

" Katso nyt,
sen vaivan kun näin löytääkseni
tarpeeksi hienoa pellavaa,
josta kudotutin tarkkojen ohjeiden
mukaan hienot
Vuodevaatteet Huvilalle,
nyt Tyttäresi ompelee niistä
UINTIREISSUKOLTTUA,
mikä se muuten edes onkaan,
minun Tyttärelleni...!"

" Niin näyttää ompelevan,
Ryppyyn menee, ei ole
siisti, Pellava on Pöytäliina,
sitä pitää Mankeloida ja
Mankeloidakin Kunnolla...!"

"Reiänkin peittää vain,
ei parsi,
Onneksi edes laittaa
vähän Pitsiä,
on naisellisempi niin...!"

"SIKSAKILLA...???!!!"

"Laita Tasku,
Hieno Nainen ei koskaan
lähde mihinkään
Ilman Nenäliinaa!"

"Vinoon ompelee,
eikä tietenkään harsinut...!"

"Aikoo Tytär Pyöräillä
tuo yllään,
vieläpä Kaupungilla...
hyvä ettei mene
Torille Kahvillekin,
ei sitä Minun Aikanani...!"

Siinä kohden kun
Vanhempi Arvon Rouva
Pilven reunalta vielä ehdotti,
että olisi sööttiä laittaa
edes pieni Rusetti
johonkin somasti,

huomautin, että eiköhän liene
Suurten Kävelijäin Suvun
Torstaipäivän Taivaallisen Lenkin
Vuoro...

Nakkelivat Hentoja niskojaan,
sonnustautuivat Lenkilleen,
Nuorempi punasi huulensa,
Vanhempi asetteli Lierihatun
oikeaan Kulmaan Kallelleen,
jupisivat mennessään;
kaikenlaista Menoa Maan päällä...

Kurillani ompelin viimeiset
10 senttiä AIVAN
Vääränvärisellä aluslangalla...

Kaappien kätköistä... valmiina käyttöön !

Jakku on valmis.
Viimeistä sovitusta ja napin paikan
lopullista etsimistä vaille.

Koko ompelun ajan minulla on ollut
Hyvä Tunne;
jakun suunnittelu ja ompelu on
tuntunut Oikealta,
ei se aina niin mene.

Joskus pistää vastaan kaikella tavalla,
aivan kuin materiaali kiljuisi kovasti vastaan
ja kaikki entiset hyvät ja pahat henget
hangoittelisivat uppiniskaisesti
omansa puolesta !

Nyt ei ollut niin,
minusta on mukava ajatella, että
Pellavien Alkuperäinen Tekijä antoi niin
Tyttärelleen kuin minullekin oman
hiljaisen Hyväksymisensä.

Hyvää Käyttöä Jakulle !

Kaappien kätköistä jatkuu...

PerintöPellavaJakku alkaa
saamaan lopullista muotoaan.

On sovitettu ja sovitettu lisää,

koetettu saada jakun saajannäköiseksi,

omanoloiseksi, 

mukavaksi.

Nostettu sieltä, pudotettu täältä,

tikattu ja kursittu.

Mietitty pääntietä, nappia...

Otettu huomioon Historia,

pellavaliinojen alkuperäinen Tekijä;

Äidiltä Tyttärelle.

Kaapin kätköistä käyttöön,

täten aina mukana,

Tunne lämmittää mieltä ja 

jakku kehoa.

Jotakin pientä,

uudelleentekijän jälki,

lisätty pilke silmäkulmassa.

Vielä Jakku väripataan,

sitten onkin valmis Juhliin.

Kaappien kätköistä...

Kiireinen aika on ohi ja
nyt ehtii istahtaa tekemään uutta.

Vanhasta.

Työhuoneen lattialla odottaa
Aivan-Ihana-Kasa.
Käsinkudottuja Pellavia.
Säkkejä ja patjankuoria.

Niistä alkaa valon lisääntymisen myötä
syntymään jakkuja.

Myös Ystävä toi kaappinsa kätköistä
Äitinsä Aarteita.

Käyttämättömiä,
kauniita,
rakkaudella käsintehtyjä.
Nyt niistä syntyy uutta.

Sopivasti suvun Juhliin.
Mennyt siirtyy Nykyisyyteen,
Nykypolvet kunnioittavat Menneitä.
Mukana Elämässä omalla hiljaisella
tavallaan.

Muistuttamassa.

Jakku vaiheessa,
sommitellaan kuoseja,
haetaan mallia,
sovitetaan...

Pellava.
Sen Tuntu iholla,
Kauneus silmissä,
Helppous yllä.
Vanha Rakkaus.

Pyyheliinojen uusi elämä

Isonkyrön 1700-luvun markkinoiden

lähestyminen saa Singerin

surraamaan tiiviiseen tahtiin.

Kummallista on,

että aina tulee yhtä kiire,

vaikka yleensä jo vuotta ennen tietää

koska markkinat taas ovat...

Toisaalta,

pieni hoppu ja hätä ja loppurutistus

saa yleensä aikaan pelkkää

hyvää...

ainakin omasta mielestä.

Nämä topit, muiden mukana,

odottelevat kaunista viikonloppua

ja paljon innokkaita markkinavieraita.

Niin ja hyvää jatkosijoituspaikkaa.

Nyt pelkään, että mikä tänä vuonna

on se MAHTAVA ajatus,

joka on PAKKO toteuttaa

VIIMEISENÄ yönä...

Tervetuloa ihmettelemään

1700- luvun markkinoille !

Tähän on nyt aivan pakko lisätä linkki:

Ullakon Aarteet päivän lehdessä.

Kukas sen kissin hännän nostais,

jos ei kissi itte...

Valo ja valon vaikutus keittiöpyyhkeisiin

ilmeni yllättävänä

ompeluinspiraationa.

Itse asiassa se alkoi ihan muualla

kuin työhuoneessa,

( ylläolevat MYYTY )

keittiössä.

Vilkaisin keittiön hyllyllä yhäti kasvavaa

pinoa keittiöpyyhkeitä.

Ja mietin, että sama juttu kuin

T-paitapinossa;

peset ja pidät niitä muutamaa

päällimmäistä !

Kaivoin siitä pinosta hieman

alempaa ja kiikutin pyyhkeet

työhuoneen puolelle.

Ihanan aurinkoinen päivä,

aurinko lämmitti kivasti selkää

kun istuin ompelemassa.

( sinikuvioinen MYYTY )

Toki joku sanoisi, että olisit ollut ulkona

senkin aikaa, hiihdellyt vaikka !

Mutta kun minä viihdyn vallan hyvin näin...

Tässä Ullakon Aarteisiin

kesäisiä toppeja, hankien hohtaessa,

auringon lämmittäessä.

Pyyhepino aleni,

pitsikasa hupeni ja

vanhat "tassinliinat "

löysivät uuden elämän.

Vihreä kierrätyspellavajakku...

Joinakin päivinä elämä yllättää;

heittää vastaan Ihmisen,

joka tuntuu heti tutulta,

jonka kanssa on mukava vaihtaa ajatuksia,

istua pöydän ääressä puhumassa...

sellaiselle Ystävälle on mukavaa

tehdä,

omansa ja samalla

vähän itsensäkin näköisen,

tietää, että ajatus kohtaa,

ymmärtää perinteen ja arvostaa.

on samalla tavalla pikkuisen erilainen,

omansa tietävä ja tunteva,

ajatteleva, elävä, kokeva.

Hauskaa, että elämä tuo tullessaan.

Ullakon Aarteet Seinäjoen Käsityömessuilla

Ullakon Aarteet 

Seinäjoella messuilemassa.

Kolmas kerta toden sanoo, ainakin mitä

KIERRÄTYSPELLAVIIN tulee...

tällä kertaa oli mukavaa huomata, että asiakkaat

olivat OIKEASTI kiinnostuneita ja kannustavia,

kiitos heille.

Yksinäisen, pienen

pellavaroitisuunnittelijaompelijan mieltä

lämmittää kovasti.

Loppuvuosi tehdään töitä kotoapäin,

yhteyttä saa ottaa.

Koetetaan pysytellä hyvällä mielellä, vaikka

ulkona tuulee vaakasuoraan ja syksyn pimeys uhkaa.

Ei muuten ole vieläkään sukat jalassa !

Kierrätyspellavaa...

ihanista vanhoista

käsinkudotuista pellavista on

vanhempi Ullakon Aarre värjännyt

ja ommellut aivan onnessaan...

Nämä molemmat ovat jo löytäneet kantajansa,

mutta muita ihan varmasti UNIIKKEJA on

näytillä ( ja tyrkyllä ) 

Seinäjoen Käsityömessuilla 2.-4.10.

Ylemmässä on muuten vanhoja 

patjankuoria ja jauhosäkkejä

alemmassa sängynpeittoa, 

pöytäliinaa ja

käsipyyhkeitä...

EIHÄN USKOISI ???