Helppoa kuin Heinänteko

Raparperipuska rehottaa
parhaimmillaan;
Varret ovat Meheviä
ja Mehukkaita,

niitä pitää hyödyntää
tavalla jos toisellakin.

Tässä yksi Helpoimmista,
ohje peräisin Eko Tant Eijalta:

sulata 1,5 dl VOITA
sekoita siihen
1,5 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja (täysjyvä!)

-tällä kohtaa seuraa Mainostusta-

parhaat LUOMUJAUHOT
Kosken Tilalta Veikkaalasta

1,5 tl soodaa
1,5 dl piimää
ripsaus kardemummaa,

kaada taikinasoosi voideltuun
vuokaan,
leikkele päälle raparperit,
huljauttele pintaan
fariini- tai ruokosokeria
omantunnon ja maun mukaan,

paistele 175 asteessa kypsäksi.

Herkkua Lämpimänä,
vaniljasoosin kera,
tai ilman.

Wappu

ei aiheuta suurempaa hötäkkää.

Mikäli sää antaa myöten,
kuopsehditaan puutarhassa.

Välillä pöräytetään kahvit
ja syödään suupielet
sokerissa munkkirinkeleitä.

Ovat aika katoavaista syötävää.

3 dl kerma-vesisekoitusta (mitä nyt jääkaapista löytyy)
puoliskan verran hiivaa
reipas teelusikallinen suolaa
1 dl ynnä hujaus sokeria
ronski 50 g sulatettua voita (VOITA!!)
muna, tai kaksi
n. 8 dl vehnäjauhoja

leivo rinkulat, anna kohota kunnolla,
paista rypsiöljyssä,
pyörittele sokerissa,
ole vikkelä, että
saat itsekin edes yhden...

Hauskaa Wappua!

Keväisiä leipomuksia...

Heti lumen sulettua pitää käydä
puutarhassa kuopsuttelemassa
ja ihmettelemässä.
Ihka ensimmäiseksi menen
raparperipuskan luo...

En ihan ehtinyt kuvaamaan,
päiväkahvi verotti jo melkoisen palan...

maailmasta herkullinen ja helppo:

pohja
100 g pehmeää VOITA ( ei mitään margariinia...)
3 dl vehnäjauhoja
1/2 dl sokeria
1/2 tl leivinjauhetta
3/4 dl KERMAA ( kunnon prosentit...)
sekoitetaan ja tasataan voideltuun vuokaan

täyte
100 g mantelimassaa siivuina
raparperin paloja
ripottelun verran sokeria

paistetaan 200 asteessa 25-30 minuuttia

nautitaan semmoisenaan tai vaniljasoosin kera.

Ei, ei meillä vielä raparperit kasva,
mutta YSTÄVÄ siivosi pakastintaan...
sillä siihen saakka kunnes saadaan omia.

Hyvästä Syystä Näkkileipää

Vuosikausia siirtelin

keittiössä outoa kaulinta

hyllyltä toiselle 

uhraamatta sille ajatustakaan.

Kunnes eräänä päivänä,

vahingossa,

kesken jotain aivan muuta,

juolahti mieleen,

että Outo Kaulinhan

on NÄKKILEIPÄKAULIN !

Näkkileipäkaulin on tänä talvena

ollut kovassa käytössä.

Näkkileivän leipominen

on helppoa kuin mikä,

ainakin jos tekee niin kuin

minä teen...

vähän sinne päin,

muotopuolia,

persoonallisia, koetan sanoa.

Miten vaikeaa voi olla

vetää suoraa viivaa,

kysyy herra 15 vee.

Fiilaaja...

Valmiina pusseissa,

keskiviikkona eteenpäin toimitettavaksi.

Oli kaksi hyvää

syytä tänään leipoa...

Valoisa päivä, lämmin päivä...

Aurinko !

Innostus, kiire, pikkupakko.
Käsityömessut lähestyvät.

Käsityötä tämäkin,
Saaristolaislimppuja.

Myyntiin.

Siitä huolimatta, että tekisi mieli
leikata paksu siivu limppua ja kaivaa voipaketti
jääkaapista.

Syödään sitten mitä jää,

jos jää.

mustikkapiirakkaa...

Nyt on pahemman kerran jäänyt leipomisvimma päälle...

edesauttajana se, että kurkistettuani pakastimeen pohjia myöten järkytyin

tavarapaljoudesta ( sielläkin ) ja ryhdyin välittömästi toimenpiteisiin.

Ei kuulemma moitittavaa toimintaa.

Tämän päivän tuotoksiin kuuluu mustikkapiirakka, 

sellainen, jota pitää leipoa hartaudella ja moniotteeseen 

ja hakea kaupasta tarveaineita, joita ei

aina jääkaapissa ole.

Resepti on vuosien takaa eräästä naistenlehdestä,

ettei tule puheita, niin laitan sen nyt tähänkin:

( varoitus! tämä ei ole mikään kevyt tuote )

pohja:

3 dl vehnäjauhoja

1/2 tl suolaa

1 1/4 dl pehmeää voita

2 rkl smetanaa

nämä ensin sekoitetaan kiinteäksi taikinaksi 

ja painellaan torttuvuokaan. 

Paistetaan 10 minuuttia 200 asteessa.

täyte:

200g tuorejuustoa (Philadelphia tai Hovi )

2 munaa 1 1/4 sokeria

1 tl vaniljasokeria

n. 1/2 l mustikoita

sekoitetaan vatkaten ja kaadetaan pohjan päälle. 

Heittele päälle mustikat.

Ja paistetaan 40 minuuttia 175 asteessa...

Ja koska kaikki uunit paistaa eri tavalla,
kannattaa käydä välillä vilkaisemassa.

pinnalle:
2 dl smetanaa
1/2 dl sokeria

Anna jäähtyä noin 15 minuuttia ja hulauta
koko komeuden päälle tuo edellinen sekoitus
ja paista vielä noin 10 minuuttia.

Jäähdytä ja laita jääkaappiin, mikäli ennätät syöjiltä, sillä
kylmänä tämä on HERKKUA.

Ei sitä paljon pysty kerralla syömään, mutta riittävästi.

Uudet kujeet...

En pidä tästä uudesta systeemistä, en osaa laittaa tekstiä,

en kuvia...

enkä jaksa opetella.

Menkööt nyt niin kuin menee.

Opettakoot käytäntö.

Ulkona näyttää syksyltä,

pahimmalta mahdolliselta;

puut huojuvat ja

taivas on harmaankarvainen.

Pian sataa.

Kovasti, uskon minä.

Onneksi on keksitty puuhaa.

Käsityömessut Seinäjoella on

kuukauden kuluttua.

Saatiin päähämme leipoa sinne,

Pitkän-Talon Emäntä ja minä.

Leivotaan perinteitä.

Ja keitetään kerkkähilloakin.

Vuosikaudet on puhuttu NÄKKILEIVÄN leipomisesta.

Löydettyäni Naapuripitäjän LUOMUVILJELIJÄN

maailmasta mahtavat ruis- ja vehnäjauhot

ryhdyttiin puheista toimeen.

Kriittisistä kriittisin makuraati totesi syötäväksi

- saa kuulemma tehdä kotitarpeiksikin.

Sitten niitä vanhan ajan RUISPIKKULEIPIÄ,

niitä, joidenka pitäisi olla reikäleivännäköisiä.

Me ei tehdä niitä reikiä, ne ei maistu miltään.

Mieluummin syödään sekin kohta.

Kerkkähilloa keitellään jahka tältä mansikka- ja viinimarjahillon keitolta ehditään.

- ja minkä ihmeen takia tämä mokoma näyttää esikatselussa
ERILAISELTA kuin valmiiina blogissa.
Juuri tämmöinen pistää niin vihaksi...

JOULUpuodin TUNNELMIA...

Ihan ensimmäiseksi on pyydettävä anteeksi, että

kuvat ovat

HUONOJA, todella HUONOJA,

mutta olen niin malttamaton, etten

VOI OLLA LAITTAMATTA TÄNNE

JO JOTAKIN ....

ja sitä paitsi, meidän puorissa on oikeasti 

niin hämäränhyssykkää

kuin olla ja voi,

että on melkein mahdottomuus

saadakaan kunnon kuvia.

Selityksen makua, myönnetään.

Mutta meidän ensimmäinen 

JOULUpuotipäivä oli niin

mukava, että on nöyrästi 

kiitettävä

kaikkia niitä ihania ihmisiä,

jotka meillä eilen kävivät !

JOULUn odotusta sadepäivänä...

Sillä aikaa kun kaljupäiset tontut saivat 

tonttulakin päähänsä ja parran leukansa alle,

nousi harjoitussatsi joululimpputaikinaa...

... uunista tuli ihan kelpo kappaleita, ei muuta

kuin tehdas käyntiin loppuviikkoa ajatellen.

Toisin kävi sen-kaikkien-

tuttujeni-tunteman-PÄHKINÄSUKLAAKIRSIKKA

-kakun koeversion, joka RYÖKÄLE,

( lähipiirin iloksi )

otti ja HALKESI !

Meillä tuoksuu leivotulta ja mussutetaan

kakkua.

Ai, mites ne entiset kaljupäätontut ?

No nehän marssii myös JOULUpuotiin.