Tutunnäköinen Rannekoru...

kaikessa rauhassa jo kotona,
sähköpostista viesti,
luepa tarkemmin lehti,
minkä ostit.

Sivuilta löytyi kaunis nainen,
oikein maailmankuulu,
näyttelijätär.

Ranteessa tuttu koru,
kuvan sivussa tekijän nimikin,
vieläpä oikein kirjoitettuna!

Huushollin murkkuikäisen sanoin:
Kultaseppä on leijaa...

Sietää ollakin.

Nyt meillä asuu...

Pohjanmaan Taito-käsityöyrittäjä 2012

Taito-palkintoraati on myöntänyt  nimityksen
Vuoden 2012 alueellinen Taito-käsityöyrittäjä
tunnustuksena esimerkillisestä 
käsityöyrittäjyydestä.


Ehdotuksen teki
Österbottens hantverk rf


Huushollin kultaseppä kävi
aamupäivällä Vaasassa
pokkaamassa tunnustuksen.


Toiminnanjohtaja Anna-Maija Bäckman
Loftetista,

pj Björn West Österbottens hantverk rf:sta
ja Tapiola ryhmän Marjo Kallio
olivat järjestäneet miellyttävän
tilaisuuden Käsityön talo
Loftetiin.


Suuret kiitokset!


Tässä teille esimakua aivan
uunituoreesta:

Olen taas niin tyytyväinen toisen puolesta...

http://www.aaronfaber.com/event-page.asp?item=2

"Juha Koskela first came to the gallery’s attention 

as a participant in our ‘Masters & Apprentices’ exhibition

two years ago.

He had studied with Michael Good and Heikki Seppa, 

and we loved his work then, as part of the ‘Masters’ show. 

In the past two years however, Koskela has taken a leap 

of inspiration in his jewelry, creating highly 

three-dimensional works while also experimenting 

with mokume gane in a new and fresh way.

 We invite you to see the work and the artist in person 

at SOFA NYC 15, April 20 through 23".

Saan mennä kertomaan Tarinaa

http://www.frami.fi/yrittajyydenbiitti

VIESTI NÄKYVILLE! LUOVIA

 YRITTÄJYYSTARINOITA

Tiistai 22.11.2011 klo 9.30–15 @ Rytmikorjaamo, 

Vaasantie 11, 60100 Seinäjoki

Ajatelkaa nyt,

minä saan yhtenä joukossa

(ja mukana on ihan OIKEITA

TEKIJÖITÄ)

mennä Suuremmalle Yleisölle

kertomaan tästä

blogistani,

kertomaan miksi ja milloin tätä

aloitin

ja mitä tämä on minulle Tuonut.

Varsinkin tuo viimeinen on Helppo

Juttu,

tämähän on tuonut vaikka mitä!

Ystäviä, tuttavia, töitä, verkostoitumista,

mielenkiintoista tietoa,materiaalia ...

Ja arvatkaas, minä vielä Nautin päästessäni

kertomaan Tästä!

DesignSunnuntai Rytmikorjaamolla 9.10.2011

Olimme Huushollin Kultasepän
kanssa ensikertaa järjestetyssä
tapahtumassa Seinäjoella.

Oli mukavaa olla mukana
ja iloksemme kuulimme,
että tapahtuma tulee saamaan
jatkoa ensi vuonna.
Tälläistä kaivataankin!

Rytmikorjaamo sinänsä
oli mielenkiintoinen paikka,
saimme tutustua talon
toimintaan ja tarjoamiin
mahdollisuuksiin.

Rytmiksellä on myös
kahvila ja kiva kauppa,
joihin kannattaa
Seinäjoella kulkeissaan
käydä tutustumassa!
Muistaakseni auki
päivittäin ainakin klo 9-16.00
Marika varmasti ottaa vierailijat
ilolla vastaan.

Vinkkinä, että
perheen nuorisolle
joululahjoja etsivä
löytää täältä vaikka mitä.

DesignSunnuntain osallistujissa
oli ilahduttavan monta nuorta
tekijää, joilla oli hienoja tuotteita.
Selvästi mietittyjä, hiottuja ja
hyvin esilletuotuja kokonaisuuksia,
mm.
Mustava, Sanna Melleva, Maeve,
Marja Suurkoivu, Jonna Rotola-Pukkila,
Sade Sekki...

Tietenkin minä olin houkuttelemassa
näitä nuoria osaajia 1700-l markkinoille...

Ja kuinka ollakaan,
täältäkin löytyi Kengät.
Heti aamulla, ensi silmäyksellä,
ennen kuin oma myyntipöytä
oli edes kuosissa,
tämä pari kiljui minulle
Holmström SecondHandin luona:

Kuinka hienosti ne sopivatkin
Lempihameeseeni!

Tosin herra 16 veen kommentti oli
lyhykäisyydessään
"Mikkä NUO on???!!!"
Ymmärtämätön...

Tunsin suurta sielujen sympatiaa tätä
Blåfieldin Paulan
arvokkaasti turvavöihin kotimatkaa
varten vyöttämää
AvaruusMatkailijaa kohtaan...

itse kussakin meissä asuu pieni
avaruuteenkurkottaja,
mieli palaa kauas ja ajatus kiitää,
välillä kohti tähtiä,
välillä poroksi palaen.

Heitetään useammin rohkeasti
taianomainen avaruusviitta harteille,
siipikannustöppöset jalkaan,
kypäränhihna tiukalle
 -ja eikun Lentoon!

Vilkas viikonloppu

täynnä taidetta,

keskustelua, 

uusia tuttavuuksia,

hauskoja hetkiä,

iloista yhdessäoloa.

Vähemmän täynnä

unta,

arkielämää;

ruuanlaittoa,

pyykinpesua,

arkirutiineja.

Ihanaa vaihtelua.

Torstaista saakka

varsinaista viiletystä.

Korvat ja kieli solmussa,

puhuttu useilla kielille,

erikseen ja yhtäaikaa,

välillä kädetkin apuna.

Eikä aina ihan hiljaisesti,

mutta iloisesti pulputtaen,

eloisasti elehtien,

hauskasti kiljahdellen,

elävästi kommentoiden.

Aika ajoin tarkkaavaisesti

kuunnellen,

kohteliaasti keskittyen.

Miten Hauskaa!

Tällä hauskalla jaksaa

taas pätkän matkaa syksyyn.

CONNECTING  -contemporary Arts an Crafts

from Germany, Norway, Finland, Denmark and Sweden

Pohjanmaan museo, Vaasa

10.9.-27.11.2011

Yksi Kesän mukavimpia Tapahtumia on

Tuovisen pariskunnan
järjestämä pihatapahtuma.
Kaikista maailman paikoista
Jurvan, kyllä, kyllä, tiedetään,
Kurikan,
Sarvijoella.

Ihana pihapiiri, mukavaa,
leppoisaa oloa,
kaffila täynnä herkkuja,
sielu ja mieli lepää.

Pitkän Talon Emäntä oli
reissuseurana,
menomatkalla päivitimme
tapahtuneet,
kotimatkalla teimme
parannusehdotukset...

kotiintuomisina kumpaisellakin
kelpo kantamus;
osaa pitää hieman retuseerata,
osa meni suoraan parempiin suihin,
osa varpaita lämmittämään.

Tälläiset pikkuhetket
ovat Elämän suolahippusia!

Kiitos kun jaksoitte
järjestää
ja kiitos kun taas saimme tulla!

Me olemme Aikuisia nyt

Aamulla satoi,
satoi suoraan,
tyynesti maahan asti,
voimalla.

Sade järjesti uudelleen
pihamaan hiekan
ja kukkapenkin
kukkaset.

Tänä aamuna istuin
kirkossa,
saatoin viimeiselle
matkalleen luokkatoverini.

Mietin itsekseni,
miten ihminen,
jonka muistaa
tunteneensa aina,
onkin vieras,

miten paljon elämissämme
on hetkiä, ihmisiä,
tapahtumia,
joita emme kuitenkaan
huomaa, tiedä,
tunnista...

kukin meistä tänään
kirkossa istuneista
tunsi oman pienen hetkensä
poislähteneen kanssa,

se riitti,

se yhdisti meidät
joukoksi, jolla oli
yhteinen suru.

Katselin samoilla penkeillä
istuvia muita koulutovereitani,
kukaan meistä ei enää
muistuta kuin häivähdykseltä
sitä huoletonta,
toiveikasta nuorta, joka
katsoo luottavaisesti
maailmaa,
maailmaa, joka odottaa...

Me olemme Aikuisia
nyt.

Silti mieleeni hiipi,
melkein salaa,
hassuja asioita,

ne aivan järkyttävät,
Punaiseksi maalatut
moottoripyörän vanteet,

se  sinisestä ruutupaperivihosta
toisella luokalla
repäisty pieni paperilappunen,
jossa, sen päivän, syviä tuntoja,

jokavuotinen koulujuhla
ja koulun orkesterin bravuuri
"Persialaisella torilla",

luokkamme Vanhin,
miten me kunnioituksesta
mykkänä kadehdimme
Ajokortillista
tai
kateudesta vihreänä
kuuntelimme
Hurjia Tarinoita
viikonloppujen jälkeen.

Me olemme
Aikuisia nyt.

Me istuimme
kirkonpenkissä,
me keski-ikäiset,
omissa mietteissämme,
muistoissamme.
Kukin meistä
pelottavasti
näyttäen omilta
vanhemmiltaan.

Kotona valmistautuessani
havahduin,
että suruvaatteet
ovat vaatekaapissa esillä
koko ajan,
valmiina.

Kaiken kiireen keskellä
ei olekaan
mikään kiire,
kun on kyse
näinkin vakavasta
tilaisuudesta.

Osaamme jo antaa
ajan, surullekin.

Me olemme
Aikuisia nyt.

Rompetorilta...

Meidän kylällä oli

tänä viikonloppuna vuotuinen
"Sirpistä Puimuriin"-tapahtuma.

Paitsi, että vanhat pienet
traktorit viehättävät naisihmisen silmää
ja entisaikain upeat autot saavat
mielikuvituksen lentoon,

on tapahtumassa yleensä Rompetori.

Vuosi vuodelta nimenomainen
osasto on laajentunut ja tullut
aina vain mielenkiintoisemmaksi.

Ei siellä myydä pelkästään vanhoja
ruostuneita moponosia,
öljypöniköitä tai muita
miehistä tapahtumakävijää
käsittämättömästi viehättäviä
raudankappaleita,
vaan siellä myydään käsitöitä,
kuppeja, laseja, laatikoita,
pitsejä, tykötarpeita... - jopa
vanhoja Puuterirasioita näin.

Ja Vanhoja Valokuvia.
Kokonainen Albumillinen.
Kauniita Kuvia.
Kerrassaan ihania...
meni yöunet kun minä
mietin, että mahtaako
tällä kylällä olla joku muu
samansortin mukava kuin minä
 ja jos on, niin jospa Se saa
ne käsiinsä ennen kuin minä...

siksi minun piti heti aamusta hypätä
polkupyörän selkään ja
kesähameen helmat liehuen polkea
Rompetorille.

Albumi odotti siellä.
Sehän oli selvä merkki,
naisen logiikalla ajatellen,
ja niine hyvineni minä
palasin kotiin.
Minä ja Albumi.

Kyllä, onhan meillä valokuvia,
ihan yhden huushollin tarpeiksi,
kuten aika moni tietääkin.
Mutta nämä nyt vaan oli niin
Kauniita,

vaikka kuinka monta toinen
toistaan upeampaa kuvaa,
joita kukaan ei enään kaipaa.
Missä nämäkin ihmiset menevät?

Mitä on tapahtunut  olkihatussaan
keikaroivalle nuorelle miehelle,
mikä on ollut viehkojen neitojen
kohtalo, mitä tapahtui tälle
veljessarjalle...

Ja oli oma Kersakin kivannäköinen
esitellessään Paapan Nuffield-traktoria:

Ympäristöoppia....

Loppisrace Purmossa.

Tuntui sen verran hauskalta,
että pakkohan sitä oli
päästä katsomaan.

Olimme huushollin Kultasepän

kanssa melkein kuin ulkomailla!

Vauhtia antavana voimana
oli varmasti toiminut
Lundagårdin pariskunta
ja pitkin kylää oli houkuteltu
väkeä myymään tavaraa
pihoihin ja puutarhoihin.

Tavaraa olikin joka lähtöön.

Sää oli kaunis,
väkeä paljon -riittävästi
Kultasepän silmäniloksi
sillä aikaa kun minä kaivelin
Lundagårdin nappilaatikoita.

Loppisrace ajatus oli hauska,
toteuttamiskelpoinen juttu
monelle paikkakunnalle,
pientä hienosäätöä
sinne ja tänne,
niin hyvä tulee!

Ai löysinkö jotain?

Löysin.

Nappeja ja karhunlankaa.

niin ja yhden vintagehameen... YHDEN!

Asusteita joka lähtöön...

Oikeasti minun pitäisi olla

ulkona,
olla edes hengessä mukana
ulkovaraston siivouksessa,

pitäisi olla valkoimassa,
mitä menee roskiin ja
mitä nyt kuitenkin vielä
laitetaan talteen.

Täytyyhän talteenkin jotakin
laittaa,
mitä sitä sitten ensi vuonna
kannettaisiin
pihamaalle lajiteltavaksi...

toisaalta,
nyt on niin helteistä,
on helpompi todeta,
menkööt!

Ja sekin on huomattu,
että tavaralla on taipumus
lisääntyä,
hyvinkin hedelmällisesti.

Tänäänkin kävin,
ihan vain vähän kirppiksellä...
(vaaleat ja mustat hansikkaat MYYTY)

Ullakon Aarre,

se kaikista tärkein ja rakkain.

Pieni pojanpullero,

joka lähti eskariin

lappuhaalareissaan ja

lippalakissaan,

aivan järjettömän suuren

Valmet-repun kanssa

ja näytti

Koppakuoriaiselta.

Nyt alkaa yläaste

olla käytynä

ja pitkänhuiskea

nuorimies

lähti kouluun 

antiikkisen Nahkasalkun

kanssa

ja näytti

Pingviiniltä.

Juhlivat Kevättä,

Nuoruutta,

Kaveruutta,

yhden Etapin saavuttamista.

Osa lähtee muualle,

osa jatkaa lukiossa.

Toivottavasti

Hyvät Muistot jäisi

kaikille.

Meidän Huushollin Kultaseppä

saa korujaan
näytille pääkaupunkiin.
Tänne.

Kyllä niitä kelpaa näytelläkin,
itse tuppaa olemaan
liian vaatimaton,
mutta minähän saan kehua
niin paljon kun lystään!

Toki nyt joku sanoo,
että minä olen puolueellinen,
sanokoot vaan,
on ne silti kauniita.

Kuka muuten täältä on vienyt 

edellisen tekstin???

Oranssi pellavamekko

on kadonnut jonnekin avaruuksiin...?

Outoa.

Mauste Elämän Sopassa

ovat Ystävät.

Perustana on liemi,
Perhe, Rakkaat,

lisukkeina Koti,
suolana Työ.

Mutta mausteena ehdottomasti
Ystävät.

Tärkeät,
hankalat,
ihanat,
hermostuttavat,
tarpeelliset,
kärsimättömät,
läheiset,
kaukaiset,
herkät,
raivostuttavat,
utelevat,
myötäelävät,
näkevät,
kuuntelevat,
tuntevat,
neuvovat,
opettavat,
moittivat...

PARHAAT.

Kiitos kaikki Olemassaolevat
ja vielä matkan varrella Tulevat.

Ystävyys sadan vuoden takaa...

YLPEÄNÄ TOISEN PUOLESTA...

Meidän huushollin kultasepän työt ovat maailmalla.
Koruja on jo näytillä New Yorkissa
ja sieltä menevät Chicagoon.

Seppäkin matkustaa edustamaan niin
itseään kuin korujaankin.
Ja esittelee suurelle joukolle
kuulijoita itsensä ja neljä muuta
samaan anticlastic raising-tekniikkaan
erikoistunutta seppää.

Jännää.
Minäkin osallistun; arvatkaas kuka
sen esityksen on tehnyt.
Se on ihan varmasti kunnon tuliaisten arvoinen !

Mahtaa Chicagossakin olla vintage-liikkeitä...

SYKSY ja syksyyn kuuluvia

juttuja,

Kävimme tänään JOKI-TORILLA

VEIKKAALASSA.

Siellä, mistä kirjoitin jo viime kuussa.

Mukaan tarttui luomujauhoja

( niitä, joista saa leivottua kaikkea hyvää ),

lammasmakkaraa,

hunajaa,

luomuvihanneksia;

purjoa, perunoita, porkkanoita,

viherkaalia,

herkullisia pihapuun luumuja,

savustettua nieriää ja

ahvenfileitä...

vähänkös meillä syödään tänään

hyvää !

Veikkaalassa on käteviä kyläläisiä.

Hienoa, että laittavat tuotteitaan kaupan

kaikille meille, jotka pidämme hyvästä,

puhtaasta ja lähellä tuotetusta ruuasta.

Paikalla pyöri myös Pohjalaisen toimittaja

ja kuvaaja,

mukava, että käyvät tekemässä juttua

tälläisistä tapahtumista.

Pikku hiljaa JOKI-TORI saa lisää julkisuutta

ja tapahtuma kasvaa.

Nyt odottelemme, josko pitäisivät lehtijutun

innoittamina vielä kerran toria auki

tänä syksynä...

meidän makuhermomme sitä

vaatisivat...

Pihakirppis Sarvelassa

Kesäni odotetuin Pihakirppistapahtuma oli

tänään.

Hurmaava isäntäväki avaa pihansa käsityöläisille

ja ystäville ja tuttaville,

haitarimusiikki soi,

kahvi ja herkut tekevät kauppansa

ja maukas lihakeitto auttaa jaksamaan.

Idyllinen pihapiiri ryydittää ostointoa

ja talon "Ryppy" koira jakaa iloisesti

hännänheilutuksia kaikille.

Ja ne LÖYDÖT ... !!!

Niistä riittää vielä aihetta tuonnempana.

Tässä niitä löytöjä tehdään...

Automme oli täydempi kotiinpäin tultaessa,

kuinka ollakaan.

Talon emännän kädenjälki näkyy pihapiirissä,

silmäähiveleviä yksityiskohtia

siellä ja täällä.

Vanhojen rakennusten

aikaa nähnyttä kauneutta.

Niin... en minä pidä tapanani kulkea

kameran kanssa ihan joka paikkaan...

Mutta täällä oli pakko,

ulkohuussikin oli kuvaamisenarvoinen

paikka !

Kiitos kun saimme taas tulla Teille !

HETKI ennen ...

aamusta peuhasin hangessa Verson kanssa,

enkä päässyt uppohangesta omin voimin ylös,

heittelin taatusti miljoonakuusi lumipalloa

räystäissä piikittäviin jääpuikkoihin ja

potkin rännejä niin kauan, että sain jäät

iloisella kolinalla alas,

kastelin kahdet rukkaset läpimäriksi,

onnellisena suojasäästä, posket punoittaen

sisään

ja

pianon päältä,

turkoosista Toikasta kuului ÄÄNIÄ,

kevät tuli, puro suli... tip, tip, tip...

en saanut tarpeeksi heiteltyä niitä lumipalloja,

potkittua rännejä,

vielä on lunta ja jäätä katolla

ja siellä se sulaa ja etsii omia

reittejään ja väyliään.

Ymmärsi kuitenkin hyvän päälle,

mihin alkoi tippumaan,

tarkasti keskelle.