Jokitörmältä...

kevään satoa tämäkin.
Ja kärmeksennahkaakin...
mitäs lötkötteli kevät auringossa.

Krokotiilit nousee...

on taas se aika vuodesta,
kun Kyrönjoesta nousee
liskoeläimiä...
hyvillä pyydyksillä.

Tässä kevään ensimmäinen
saaliseläin.
Ruskea.

KesäPuotiin...

Saippuatehtailua...

pitkästä aikaa,
oikein urakalla,
ainakin kymmentä sorttia.

Varastoon, kesämyyntiin
ja markkinoille,
itselle ja muille.

Minähän en kesäkuumalla,
seiso keittiössä.
Ja se KesäKuuma
vielä tulee!

Hassuna on mukava olla...

näin sanoo kesäisen Pihapuodin pitäjä.
Ja pakkohan se on kaikkien uskoa,
kun oikein lehdessä niin kirjoitetaan.

Aiheennäköinen juttu.
Kodin Pellervo, syyskuun numero.

Kiitos, Ulla-Maija!

Kivoja Lasikippoja UllakonAarteissa...

Asusteita joka lähtöön...

Oikeasti minun pitäisi olla

ulkona,
olla edes hengessä mukana
ulkovaraston siivouksessa,

pitäisi olla valkoimassa,
mitä menee roskiin ja
mitä nyt kuitenkin vielä
laitetaan talteen.

Täytyyhän talteenkin jotakin
laittaa,
mitä sitä sitten ensi vuonna
kannettaisiin
pihamaalle lajiteltavaksi...

toisaalta,
nyt on niin helteistä,
on helpompi todeta,
menkööt!

Ja sekin on huomattu,
että tavaralla on taipumus
lisääntyä,
hyvinkin hedelmällisesti.

Tänäänkin kävin,
ihan vain vähän kirppiksellä...
(vaaleat ja mustat hansikkaat MYYTY)

Kauniita kylpyhetkiä...

kesämökille,

kesäkeittiöön,

kotona kudottua pellavaa,
kauniisti kirjailtu ja
nimikoitu,
pyyhetelineen suoja,
pöytäliina
ja kampapussukka,
kaikki samaa sarjaa.

Maalaisromantiikkaa...

Ullakon Aarteet -tyyliin:

jykevä, tukeva,
omilla jaloillaan seisova
pieni pöytä,
kukille, koristeille,
kirjoille, kipoille,
kynttilänjaloille,
kansioille, käsitöille,

melkein mille vain,
muttei alkuperäiselle
tarkoitukselleen,
kirjoittamiselle
tai ainakin sitten pienille
kirjoittajille.

maailmasta komia ovi,
vanha kuin mikä,
sepän takomia nauloja,
painaa tajuttomasti,

pöydäksi,
kestää rankemmatkin mittumaarin vietot,
koristeeksi,
mökille, terassille, tupaan,
tai jopa
alkuperäiseen tarkoitukseensa
oveksi!
(MYYTY!!!!)

Maalaisromantiikka,
sitähän meillä on
joka päivä,

on vain osattava katsoa
oikealla silmällä,

armahtaa ympäristöään...

Romuromantiikka,
Rappioromantiikka,

ekologisuus,
ympäristöystävällisyys,
luomu,
mehän olemme täällä
niin ajan hengessä
kuin olla ja voi!

Ihanasti rempallaan
ja
vähän sinne päin.

Vintagea vintiltä ullakolle...

Kaunotar-tuote, koko 38

Kaunotar-tuote, koko 40, mutta vastaa

nykypäivän 36

40-luvun mekko, Valiovaate, koko 38,

vastannee lähinnä 36 nykyään

(MYYTY)

Mekko on kaunis kuin mikä, tosin virheitä

löytyy...

mutta näppärä saa tästä kauniin vaatteet esim. teemajuhliin

Kauniin eläväpintainen takki, Essette.

Kokonumeroa ei ole, hieman A-linjainen,

hihat vaikuttavat lyhyehköiltä.

Peräisin 50-60-luvulta.

Toinenkin takki samalta aikakaudelta.

Kankaan pinta siftaa hieman hopeaan.

Kestilä, ei kokomerkintää.

Kuva ei tee oikeutta kummankaan takin

kankaalle.

Huutavat valkoisia hansikkaita ja kauniita

vaaleita jalkineita...

Kermanvärinen nylon-paita 50-luku.

Pienet holkkihihat, pikku vikoja,

mutta käyttökelpoinen ja sievä, 36-38

Aitoa tekokuitua, Kirjomekko, koko 44,

laatikkomallinen jakku, vuoritettu

100% akryyli, Syväsen asuste, ruskeaa ja

kellertävää... takana alhaalla pieni parsittu,

söötti, koko 36-38

(MYYTY)

Tiina Teinituote, koko 42, tänään vastaa

pienempää! Puuvillaa.

Niin kauhea, että ihana. Pirteä, raikas,

ehtaa crimpleneä. Koko yli 40, mutta

nykyään vastaa pienempää. Pikkuvikainen.

Iloisen keltainen 50-luvun paita,

lienee viskoosia. koko n. 38-40.

100% puuvillaa, neulos, koko 36, ehkä 38.

(MYYTY)

100% puuvillainen takkimekko, reilu koko.

(MYYTY)

Ja toinenkin, paksua puuvillaa, hieman

"parempi" takkimekko. Koko 40-42.

Sokeina pohjalla, tukevaa puuvillaa,
vihreät 46-kokoiset Sanfor-merkkiset
housut, 50-luvulta, metallinen vetoketju
sivussa.
(MYYTY)

Huomaatteko muuten miten ihanasti

aurinko paistaa!

etteikö muka Miehiä huomioitaisi ?

Miehille:

retkeileville, hiihtäville,

metsästäville,

harrastaville, ihanille...

Tosin,
tästä en enää menisi takuuseen, että
tehdas vastaanottaisi tyhjän potun...

vaarattomia TULITIKKUJA...

siis VAARATTOMIA ? !

Puntti entisaikaisia tulitikkuja.
Mahtaako Vaarattomuus tarkoittaa sitä,
että tikuilla on ikää muutamahko vuosi,
ettei enään sytytä...

vai olisiko niin, että nämä eivät
hyppää sätkähtäen poikkinaisina
Sytyttäjän Silmille,
kuten nykyaikaiset tuppaa tekemään.

Mutta etiketti on hieno,
ei kait näitä raaski käyttääkään,
myynnissä muutama puntti,
Ehtoja Vanhanajan
Suomalaisia Tulitikkuja.

Lisäys koeponnistuksen jälkeen:
Erinomaisia tikkuja,
kunnon puuta,
tuoksuu ihan oikealle,
eikä sätki silmille.

Mutta eivät
Vaarattomia.
Toimii.
Syttyy.

KESÄkausi avattu...

Ullakon Aarteiden PikkuPuoti on siivottu ja
avoinna, sateesta huolimatta,
silloin tällöin,

kunnes meidän Paikkakunnan
valtaisa Turistikausi alkaa...

Tuossa sivupalkissa
kertoilen siihen astiset
Aukiolohetket.

Ja aina voi soittaa rimpauttaa
ja kysyä.
Vanhaan tapaan,
Ovet avataan, jos
Kotona ollaan.