Hassuna on mukava olla...

näin sanoo kesäisen Pihapuodin pitäjä.
Ja pakkohan se on kaikkien uskoa,
kun oikein lehdessä niin kirjoitetaan.

Aiheennäköinen juttu.
Kodin Pellervo, syyskuun numero.

Kiitos, Ulla-Maija!

Nokkelinkaan naisihminen

ei aina ymmärrä Suoraa Vihjettä,
ei vaikka Vihje nököttää
keskellä huonetta,
aivan asiaankuulumattomassa paikassa,
siirreltävänä,
tönittävänä.
Paikassa, jossa ihan varmasti
ohikulkeissaan lyö lonkkansa
Vihjeeseen.

Eikä ymmärrä vaikka
kuulee päivittäin mainittavan,
että Eräiden Keräilyharrastuksia
kuvataan viikko viikon jälkeen
ja
Toisten ei ollenkaan.

Tänään keskelle huonetta,
itse asiassa
Pianon kannelle, oli ilmestynyt
Pahvilaatikollinen Vihjeitä.
Höyliä.

Saanen siis Ylpeänä esitellä
meidän huushollin Kultasepän
Keräilyn kohteita.
Tai pienen osan niistä...

Nyt ymmärrän pitää silmäni auki
mahdollisten uusien Vihjeiden varalta...

Mistä näitä oikein tulee...

tarkoitan Keräilykohteita.
Ei mitään Hienoja ja
Kallisarvoisia,
lasin takana vitriinissä pidettäviä,
vaan milloin mihinkäkin
kohtaan huushollia
Keräääntyviä
Samansortin Esineitä.

Huushollin Kultaseppä
kerää Höyliä.
Ja Talttoja.
Ynnä muita työkaluja,
joilla ei ole mitään tekemistä
Kultasepäntyön kanssa.
Mieluiten vanhoja,
aikaa ja käyttöä nähneitä.

Niitä kiillotetaan,
puunataan, hiotaan,
niin ja tietenkin esitellään Ylpeänä.

Ajoittain tämä vimma ilmenee myös
vanhojen Levysoitintin Haalimisena.

Itse havahduin Pitsiliinapaljouteen.
Missään nimessä en ole
Pitsiliina-ihminen.
Silti ajaudun pelastamaan
pitsejä joka paikassa;
en voi ohittaa ohuesta
langasta, huolella Virkattuja Pitsejä,
saati sitten miten riemastun
löytäessäni Nyplätyn pitsin...

siispä salakavalasti pitsit valtaavat alaa.

Entäpä nämä,
pieniä palasia, pätkiä,
irrallaanolevia koristeita,
nauhoja, paljetteja...
näillä on joskus koristeltu
Kauniita Vaatteita.

Kerään niitäkin omaan
vanhaan Pahvilaatikkoonsa.
Hiplailen ja ihailen.

Eilen en jaksanut Keskittyä
kuuntelemaan miten
Komea eräästä Höylästä tuli
restauroinnin tuloksena.
Välittömästi tuli kommentti,
etten minäkään ymmärrä
kaikkea sinun keräämääsi,
mutta kuuntelen kiltisti.

Totta. Omituisia Otuksia molemmat.
Onneksi.

Tänä vuonna Juthbackasta Ullakon Aarteisiin...

Jos oli edellisviikonloppu
melkoinen fyysinen koetus,
niin eilinen oli
vielä suurempi...

vietimme Huushollin
Kultasepän kanssa
LOMApäivää.
Ajelimme jo aamupäivästä
kohti Uusikaarlepyytä
ja kiersimme KOKO päivän
Juthbackassa.

Ihan kuin olisi ollut heinätöissä,
kroppa huusi tänä aamuna
sen verran pahasti
kammetessani itseäni
kohti kahvinkeitintä.

Koko matkan Juthbackaan
puhelimme toisillemme
rohkaisevasti, kannustavasti;
nyt ei sitten osteta mitään pöhköä,
kippoja on tarpeeksi,
huonekaluja ei ainakaan,
puhumattakaan mistään muista
varsin kauniista, mutta
täysin tarpeettomista Esineistä.

Kuinka ollakaan,
näin sitten kävi,
osin hömppää,
osin tarpeellista,
ainakin, jos tarpeen selittää hyvin.
Ja senhän minä osaan.

Ja tämän olisin huolinut,
kun ei Jaguareja ollut tarjolla...

Huomenna seuraava koetinkivi,
Sarvelan pihakirppis...
siitä sitten huomenna.

KesäPuodin tavaraa esittelyssä...

Ruusuisia astioita, samovaari (MYYTY),

vanhat öljylamppu, piimäleili, tarjotin, 

tuoli vailla hellää huolenpitoa

ja pöytä vaikka suoraan käyttöön ja

(KAIKKI MYYTY)

upeita matkalaukkuja (MYYTY)...

pieni Muuramen vanha kirjoituspöytä,
30-luvun valaisin, MYYTY

upeita vanhoja taulunkehyksiä,

kätevälle projektituoleja,

päästäriipaistava tukeva sänky

ja erilaisia tarvekaluja ja tykötarpeita,

ruosteineen.(vohveliraudat MYYTY)

Ympäristöoppia....

Loppisrace Purmossa.

Tuntui sen verran hauskalta,
että pakkohan sitä oli
päästä katsomaan.

Olimme huushollin Kultasepän

kanssa melkein kuin ulkomailla!

Vauhtia antavana voimana
oli varmasti toiminut
Lundagårdin pariskunta
ja pitkin kylää oli houkuteltu
väkeä myymään tavaraa
pihoihin ja puutarhoihin.

Tavaraa olikin joka lähtöön.

Sää oli kaunis,
väkeä paljon -riittävästi
Kultasepän silmäniloksi
sillä aikaa kun minä kaivelin
Lundagårdin nappilaatikoita.

Loppisrace ajatus oli hauska,
toteuttamiskelpoinen juttu
monelle paikkakunnalle,
pientä hienosäätöä
sinne ja tänne,
niin hyvä tulee!

Ai löysinkö jotain?

Löysin.

Nappeja ja karhunlankaa.

niin ja yhden vintagehameen... YHDEN!

Kivoja Lasikippoja UllakonAarteissa...

Maalaisromantiikkaa...

Ullakon Aarteet -tyyliin:

jykevä, tukeva,
omilla jaloillaan seisova
pieni pöytä,
kukille, koristeille,
kirjoille, kipoille,
kynttilänjaloille,
kansioille, käsitöille,

melkein mille vain,
muttei alkuperäiselle
tarkoitukselleen,
kirjoittamiselle
tai ainakin sitten pienille
kirjoittajille.

maailmasta komia ovi,
vanha kuin mikä,
sepän takomia nauloja,
painaa tajuttomasti,

pöydäksi,
kestää rankemmatkin mittumaarin vietot,
koristeeksi,
mökille, terassille, tupaan,
tai jopa
alkuperäiseen tarkoitukseensa
oveksi!
(MYYTY!!!!)

Maalaisromantiikka,
sitähän meillä on
joka päivä,

on vain osattava katsoa
oikealla silmällä,

armahtaa ympäristöään...

Romuromantiikka,
Rappioromantiikka,

ekologisuus,
ympäristöystävällisyys,
luomu,
mehän olemme täällä
niin ajan hengessä
kuin olla ja voi!

Ihanasti rempallaan
ja
vähän sinne päin.

On ennenkin osattu !

Sydämeni kyllyydestä olen saanut
taas penkoa vanhoja kirjeitä, kortteja...

niin tiiviisti, etten aurinkoisesta
säästä huolimatta ole ehtinyt
edes nenänpäätä ulos pistää.

Kortit ja kirjeet tulivat tätini
mukana viikonloppuvisiitille.

"Eri tyttö ", joka pääkaupungista
ajaa pöräyttää tänne lakeudelle.
Ja saa siitä hyvästä istua sisällä
ja kestää kun minä pengon ja kyselen
näistä kirjeistä.

Muistin minä onneksi ruokkia tätiä välillä.

Kirjeitten seassa oli kaikkea muutakin
hauskaa,
olkoot olleet kirkkoherran tyttäriä,
mutta ihan samat kujeet ja huvit
heillä on ollut kuin muillakin.

Ja ikiaikaisesti näyttää olevan,
että nuoret naiset ovat olleet
kiinnostuneita nuorista miehistä,
kas kummaa.

Tavalla ja toisella on ennusteltu
tulevaa, sitä sulhoakin,
povattu ja leikitty.

Kysymyksiä ja vastauksia, tuttu leikki
monelle.

Melko rohkeita kysymyksiä - toista sataa
vuotta vanhoissa korteissa !

Kuulen korvissani, miten ovat tytöt
kikatelleet näitä vastauksia
lukiessaan.

Onkohan vanhemmat olleet tietoisia
jälkikasvunsa leikeistä ?