Tämä ompelukone on valmistettu koneessa
olevan leiman mukaan 8. 3.1910.
Siis 100-vuotias kaunotar.
Toimiikin vielä, kun vain ompelijatar
jaksaa veivata !
Katsoessani vanhoja esineitä mietin,
miten moni tarvekalu on nykyään
muotoiltu korostetun virtaviivaisesti ja
pelkistetysti.
Pelkkä muoto julistaa käytön olevan tehokasta,
helppoa ja nopeaa.
Tämänkaltaisen ompelukoneen ulkonäkökin
kertoo, että ompelukseen on käytetty aikaa,
keskittymistä ja huolellisuutta.
Entäpä nämä ?
Hopeisella virkkuukoukulla ei voi kuvitellakaan
virkatun muuta kuin herkimpiä pitsejä.
Voin mielessäni nähdä nuoren naisen virkkaamassa
kapioitaan haaveillen sulhasestaan....
Ja mitä kertoisi tämä nypläystyyny, miksi
pitsi on jäänyt kesken, mitä nyplääjän
mielessä on liikkunut, mihin pitsi on
tarkoitettu...
Miten monta tarinaa kauniiden esineiden
taakse kätkeytyy.
Arkista elämää, juhlapäiviä, onnen hetkiä,
surua...
Tässä vielä yksi satavuotias, isoisoäitini
esiliina.
Voisin kuvitella minkälainen ilme ystävättärilläni
olisi, jos tämä mekkoni suojana tarjoilisin
heille iltapäiväkahvit...
Ennen oli ennen ja nyt on nyt.
Ja sadan vuoden
kuluttua joku miettii meidän
aikamme esineiden kätkemiä tarinoita,
mikä hupaisa ajatus....
