Harmaahkon päivän ratoksi olen käynyt
läpi laatikoita:
Pinoittain vanahoja nuotteja, joista
erottelin suomalaiset omaksi pinokseen,
ulkomaiset-,
viulu-, piano-, huilu-, saksofoni- ja
trumpettinuotit omiksi pinoikseen,
löysin myös pianokouluvihkoja
moneen eri lähtöön,
alla olevassa kuvassa oiva ohje mitä
ryhtiin tulee...
Askartelijoiden iloksi pinosin myös
irtolehtiä, kansikuvia...
Nuoteissa mitään vikaa ole, mitä nyt osa
pitkän palan yli 100-vuotiaita.
Ja se, etten itse soita mitään !
Mutta talteenhan nämä pitää laittaa,
edelleen.

Sitten löysin pussillisen peltipurkkeja,
nämä on niitä pienimpiä.
Mitä näillä tekee ?
Ei niin mitään ja kukaan niitä edes näe
sieltä pussista !
Joutaa kaikki Ullakon Aarteisiin,
ai niin, ei tuo paprikamaustepurkki,
sen on isoisoisä ja isoisoäiti tuoneet
Unkarinmatkaltaan 20-luvulla...
Sitten ihmetellessäni nappilaatikoita
( niitä, joita olen esitellyt joskus vuosi sitten,
eivätkä ne taatusti ole vähentyneet nekään... ),
löysin tämmöiset lapaset.
Pituutta lapasilla on 8 senttimetriä.
Leveyttä reipas 2.
Kärsivällisyys lienee sukupolvien saatossa
asteittain vähenevä voimavara.
Ja mikäli joku innostuu ylläolevienkokoisia
minilapasia väkertämään, niin harrastuksen
jatkoksi täältä löytyy myös kenkälesti.
Koko samaa luokkaa kuin lapaset.
8 senttimetriä.
Voisiko jotain laittaa poiskin ?
Eiiiiiiiiiiiiiii.....