Mihin minä ...

Tänään tuulee niin, ettei
itseään kuule,
nurkissa naukuu ja vanha talo natisee.

Sisälläni tuhat ajatusta,
mielikuvitus ylikierroksilla
ja käteni ovat levottomat.

Mitenkään en saa
alusta kiinni,
mutten pysty lopettamaan
yrittämistäkään.

Liekö taas liian hätä
elää,
todistaa itselleen
jotakin.
Sielussa vilistää...

Sain uuden kalenterin tänään.

Tarpeeseen. Eksyn välillä itseltänikin.

Kaunis ja värikäs, 

toivon, että koko vuosi on.

Edes välillä.

Ensimmäinen mitä osui silmiini:

"Emme ole sellaisia kuin ihmiset toivovat

meidän olevan. Olemme sellaisia kuin

päätämme olla"

Jos en minä tähän ikään osaa jo tuota

neuvoa noudattaa,

olen ikuisesti häkissä.

En suostu

Tänään en suostu murehtimaan,
nyt nautin auringosta,
valosta ja voimasta.

Paiskikoot maailma minua
huomenna,
tänään en päästä
pahaa mieleeni.

Olkoot itkut, surut,
vaivat ja kolotukset.
Nyt on ilo, odotus ja
hyvä mieli.

Menen keskelle pihaa,
katson taivasta,
ottakoot vaan kirkkaus silmiini,
pimeyttä oli jo tarpeeksi,

imen itseeni,
hengitän syvään.

Peilijäätikkö

Koko yön kuuntelin miten sade
ropisi peltikattoon
ja nautiskelin kevään tulosta.

Aamusella suoritin
varomattoman liikkeen
postilaatikkoreissulla,

mutta onneksi ymmärsin
harata liukastellessani
käden ulottuvilla olevan
potkukelkan tuekseni.

Hätinä sillä pääsin etenemään.

Kunnialla postilaatikolle selvinneenä
kääntää kiepautin kulkuvälineeni

(kieltäydyn käyttämästä sanaa
APUVÄLINEENI, sehän kertoisi aivan muuta...)

ja pystyttyäni nostamaan katseeni
ympäristöön,
havaitsin jonkinlaisen yhteneväisyyden
naapuruston kanssa,

sielläkin oli viisaasti kulkuväline
porraspielessä!

Hihittelin itsekseni.
Ja parkkeerasin oman
kulkupelini porraspieleen
odottamaan
päiväpostireissua.

Viisaita naisia meidän aukiolla!

Olen taas niin tyytyväinen toisen puolesta...

http://www.aaronfaber.com/event-page.asp?item=2

"Juha Koskela first came to the gallery’s attention 

as a participant in our ‘Masters & Apprentices’ exhibition

two years ago.

He had studied with Michael Good and Heikki Seppa, 

and we loved his work then, as part of the ‘Masters’ show. 

In the past two years however, Koskela has taken a leap 

of inspiration in his jewelry, creating highly 

three-dimensional works while also experimenting 

with mokume gane in a new and fresh way.

 We invite you to see the work and the artist in person 

at SOFA NYC 15, April 20 through 23".

Domino-ilmiö...

Menepäs puolihuolimattomasti
laittamaan Huushollin Kultasepän
nikkaroimat Pukkijalat
paikoilleen Työpöydän alle,

yllättäen havaitset siirtäneesi
koko Toimistosysteemin
toiselle puolelle Huonetta,
mistä seuraa, että

muut Huonekalut
joutuvat myös Kiertoliikkeeseen,
Matot, Taulut samaan syssyyn...

puhumattakaan siitä, että
samalla on Hyvä Tilaisuus
Siivota kunnolla,
pesaista Ikkunatkin,
pyykätä Tyynynpäälliset
ja perata Ylimääräiset Roippeet
roskapussiin.

Vähitellen huomaat,
että Ilmiö leviää vaivihkaa
koko Huusholliin
- ja vielä kertautuu mokoma!

Saadaksesi tämän Pöydän
sopimaan toisaalle,
joudut tekemään tilaa,
vaihdapa Matto tuohon
ja yks kaks sekoitat
toisenkin Huoneen
perusteellisesti...

varomaton Liike

saa aikaan paljon enemmän

kuin alunperin oli Tarkoitus.

Siinähän se kului Viikonloppu
rattoisasti.

No Huh Huh...

Auringon innoittaman
Siivousvimman tuoksinassa
ja uuteen paikkaansa
siirretyn Klaffipiirongin
harvinaisen Läheinen
Tarkastelu tuotti

Vallan Hirveän Tuloksen.

Keskimmäinen laatikko
oli Jumissa ja kun aikani
kiskoin ja mutisin itsekseni,

lähtihän se sieltä.

Kurkistin koloon,
ikivanha jenkkipurkkapaperi
ja mitä ilmeisemmin
englannin pistokokeet
(rypyssä) vuodelta 1972.

Aavistus ja Taskulampun
käsienulottuvilla oleminen
saivat minut kurkistelemaan
vielä Syvemmällä Piirongin Uumeniin.

Kirjekuori, punainen.
Toinenkin. Punainen.

Vieläkin Punastuttaa.

Nimi ja Osoite kirjoitettuna
semmoisella käsialalla kuin
vain 14-vuotias tyttö osaa...

Pojalle. Huh.

Edelleen Punastuttaa.

Muistan vielä Tänäänkin
varsin hyvin Kenelle.
Valitettavasti.

IhanHelakanPunaisena.

Suurempien Punastumisten
ja Häpeän Hetkien Pelossa
Revin Molemmat
Kirjeet Lukematta!!

Sen verran ehdin huomata,
että Ressu ja Jaska Jokunen
taisivat olla 1974 Muodissa.

Vaikka kuinka nyt itse luen
Menneiden Sukupolvien
Kirjeitä,
niin Näitä ei tarvinnut
kenenkään Iloksi
säilyttää....

Onneksi ehdin itse...

Tänään se alkaa,

KEVÄT!

Jo ensimmäinen kurkistus
peiton alta sen kertoi:
ikkunasta näkyvä Valo,
horisontissa nouseva Aurinko,

postilaatikkoretkellä havaittu
lempeä Ilman henkäys,

hiljakseen vettä tippuvat Jääpuikot,
iloinen pikkulintujen Metelöinti.

Mielessä tuhat juttua,
mitä kasvattaisin,
remppaisin,
maalaisinko, nikkaroisinko,
järjestelisinkö,
säntäilisinkö vai
istahtaisinko,

jospa lähtisinkin ulos.

Kääntäisin nenän kohti Päivänpaistetta,
hengittäisin syvään,
karistaisin Talven pimeyden hartioiltani.