Suvun kesken

Elämän suru kokoaa
Suvun yhteen.

Tunteita, muistoja,
mietteitä.

Kauniin
siunaustilaisuuden jälkeen
veimme uurnan
keskelle luontoa.

Tyyni pakkassää,
Hillitty valkoisuus,
auringossa
kimmeltävän hangen Kauneus.
Juuri niin kuin kuuluikin olla.

Korkealla huojuvien
mäntyjen katveessa,
Levossa.

Haipakkaa

Pakkanen paukkuu,
maisema on pysähtynyt,
minä en.

Olen istunut koulutuksessa,
kuunnellut viisaita,
palaveroinut,
kirjoittanut sitä ja tätä,
tavannut tärkeitä ihmisiä,
ommellut,
yrittänyt ymmärtää,
siis hosunut normaaliin tahtiin.

Aivot käyvät ylikierroksilla,
siinä ei ole mitään uutta,
mutta alan olla väsynyt siihen,
että yöt teen töitä unissani
-ja aamulla huomaan, että
se olikin unta.
Valveilla mietin samoja asioita
ja taas yöaikaan unissani...

Paljon pitäisi tehdä,
aikataulut paukkuu,
tekemättömiä,
kehitettäviä,
neuvoteltavia,
uudistettavia,
suunniteltavia,
ja ennen kaikkea,
haluanko, turhaudunko,
jaksanko,
kelpaanko..
minulla olisi mielessäni
vaikka mitä!

Aivan,

ensi kesän 1700-luvun
markkinat.


Eilen olin vuorollani myyjättärenä
Kädentaitajien Puodissa Vaasassa.
Vein myyntiin keväisiä
pellaviani,
ensi viikolla lisää.

Valtavankokoinen Suuruusluokka

Yhtäkkiä Olematon Asia
on Maailmanluokan
Ratkottava Ongelma
ja
aivan Mitättömästä
kehkeytyy jotain
Megalomaanisen
Tärkeää ja
Hankalasti Toteutettavaa.

Niin kuin Huulirasvan
Puute.

Eikä mikään Mikä Tahansa
Huulirasva, vaan
juuri se Oikea.
Miellyttävä käyttää,
pysyvä, toimiva,
ei liian syötävä
ja vielä, niin niin,
naisihmisiä kun ollaan,
Silmälle Sopiva.

Ja Ongelma tulee
sillä kohtaa,
kun tuttu ja turvallinen
Häviää Markkinoilta!

Uhrattuani älyttömän
määrän aikaa ja energiaa,
jonka olisi totisesti
voinut kohdistaa
toisinkin,
löysin tämän.

Ei se ole huulirasvaa
kummempaa,
näin meidän kesken,
mutta purkki vain on niin
Sievä.

Vähänkös Onnellinen...

olen niin Polleaa,
etten tahdo Mekkooni mahtua.
Edes ulkona puhaltava tuuli
ja nujuuttava lumi ei
nyt pilaa tätä Tunnetta!

Katsokaa nyt!
Alkuperäinen,
Priimakuntoinen,
ja arvaatkaapas
Kenenkä Kokoinen
ihan tismalleen...

Sarpanevan AMBIENTE.

... huokaus...

Rytmistä kiinni...

Vuodenvaihteen tohinat
on ohitettu kunnialla,
nyt pitäisi päästä kiinni arkeen.

Yritän kannustaa itseäni
joka aamu huomauttamalla,
että talvea on taas päivä vähemmän.
Kevättä kohti mennään.

Toistaiseksi en ole ehtinyt
vaipua tavanomaiseen
talvihorteeseen.
Pysykööt poissa!

Loppiaisena sukuloimme
ja siinä samalla
sivistimme itseämme.
Tutustuimme niin MuotoHuoltamoon
kuin Taidemuseoonkin.

Minä vain en jaksa ymmärtää tätä
musta-valkoihanuutta.
Tosin kersa maastoutuu siihen aika
hyvin...

Koeistuttiin ja ihmeteltiin.
Tuijoteltiin veistoksia ja muita
-eri materiaaleista.
Ostettiin kirjoja.
Käytiin kahvilla.
Istuttiin ja puhuttiin.
Räpsittiin kauheat määrät
valokuvia, joissa
kukin vuorollaan näyttää
pöhköltä.

Paluu arkeen,
työpajalle, kouluun ja ompelu- ja tietokoneelle.
Yllätyksiä heti vuoden alussa,
hyviä sellaisia.
Kun edes samanlaisena vuosi jatkuisi.

Vuosi vaihtuu...

vauhti vain kiihtyi loppua kohden,
koko joulukuu meni tohinaksi,
mikä oli toisaalta hyväkin juttu;
en ehtinyt vaipua tavalliseen
marras-jouluhorrokseen.

Jouluaatto tuli omine kuvioineen,
minäkin ehdin juuri ja juuri saada
lahjat kääräistyä piiloon,
saan varmaan loputtomasti kuulla
"ekologisista" joulupaketeistani...
osa lahjoista tuli vasta väliviikolla,
kuvasi hyvin hektistä tunnelmaa sekin!

Joulun pyhät oltiin, seurusteltiin
ja syötiin.
Hieman iäkkäämpää ja
hieman nuorempaa väkeä.

Viime päivät vuodesta onkin mennyt
ihmetellessä ja toipuessa.
Oikeastaan vasta eilen illalla saunan jälkeen
ymmärsin RAUHOITTUA.

Vuosi 2011.
Oli ja kohta meni.
Pieniä iloja, suuria hetkiä,
peruuttamattomia menetyksiä,
alakulon laaksoja,
uusia tuulia, kauan hautuneita
päätöksiä...
melko tavallista, normaalia eloa.
Ei huonompi, ei parempi,
vastaanotettu ja parhaalla
mahdollisella tavalla eletty.

Odotetaan seuraavaa.
Mielenkiinnolla,
avoimin sydämin.

Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

Ovella jo,

Joulu.

Kuusi kannettiin sisään.
Kunnon kuusi,
oksiakin tänä vuonna.

Kolmen tunnin uurastuksen tulos;
44 kynttilää,
70 palloa,
yksi lasinen haikara,
yksi peltienkeli,
muutama kymmenmetriä
hopeanauhoja,
järkyttävä määrä
hopeahärpäkkeitä.
Jälleen kerran.
Lähes yksitellen
oksille nostettuna.

Meidän Krääsäkuusi.
Semmoinen kuin aina,
tuttu ja rakas.

Rauhaisaa Joulua,
Lämmintä Yhdessäoloa,
Kiireetöntä Aikaa,
Voimia Alkavalle Vuodelle.