1933-2008
Et sinä ole lakannut olemasta,
kannan olemustasi ryhdissäni,
piirteitäsi kasvoissani,
ajatuksiasi mietteissäni,
sanojasi puheessani,
nautin kauneudesta,
yksinkertaisuuden tyyneydestä,
tyylikkyyden varmuudesta,
kätken sisimpääni,
mietin itsekseni,
elän omassa maailmassani,
olen sitkeä,
raivostuttavan itsepäinen,
en myönnä väsymystä,
puolustan omiani,
rakastan ehdoitta,
suren hiljaa,
nauran ääneen ja kovaa,
annan itsestäni vähän,
silti liikaa,
päästän harvat lähelle,
mutta heidät pidän siinä aina,
minäkin silitän hiuksia,
huolehdin ja murehdin,
pyydän soittamaan kun perillä,
mutta minä en osaa lakata kynsiäni,
en kestä hiuksiani kiharalla,
en näytä tyylikkäältä kumisaappaissa
ja helminauhassa,
enkä varsinkaan paista pullia
likimustiksi,
en suurin surminkaan laita ylleni
kellohelmahametta,
enkä jaksa mököttää
päivää pitempään...
silti minä olen Äitini
tytär,
hyvässä ja pahassa,
vanhemmiten huomaan
yhteneväisyydet,
ymmärrän verenperinnön
siteet,
opin pikkuhiljaa
itsestänikin...
enkä minäkään saa kaappeja
pysymään järjestyksessä...
Hyvää Äitienpäivää Äiti
- ja Äidit
Uskomattoman ihana teksti! Noin ajattelen omasta mummostani,ei hän ole minnekään kadonnut vaikka onkin jo tuonilmaisissa. Kannan mummoa aina mukanani :)
VastaaPoista"Tuonilmaisissa", sehän on kaikkialla, aina mukana, minne menemmekin.
VastaaPoistaMiten monen polven perintöä me kannammekaan mukanamme ja kukin ajallaan jaamme sitä samaa perintöä eteenpäin. Lohdullinen ajatus.
Vietin muuten Äitienpäivää parhaalla mahdollisella tavalla, sain kunnian olla mukana ristiäisissä ja sydämeni oli pakahtua, nuori ihana äiti, joka teki minun pojastani enon. Suurenmoista.
Piti jo aiemmin kommentoida, että ihanasti osaat tuoda ajatuksesi äidistä ja sinusta esille.
VastaaPoistaHerkkyyttä, jota kaikilla ei ole.
R-anonyymi