Billnäs Kädentaito 27.-29.7.2012

http://www.billnassommar.fi/fi/kadentaito/index.html
http://www.billnassommar.fi/fi/kadentaito/naytteilleasettajat.html

Muutosta huolimatta

käväisemässä täällä,
teksti vielä sopii, kuvat ei...

KesäPuoti on  avoinna,
vaihtelevasti,
tarkista uudesta blogista
tai sivupalkista tuosta oikealta
aukioloajat!

11.-16.7. SULJETTU,
osallistumme Paltaniemipäiville
Kajaanissa.

Muina aikoina sopimuksen
mukaan, ota yhteyttä!

Minä olen Muuttanut - I have Moved...

Minä ja minun
Mietteeni
ovat nyt osoitteessa:

http://ullakonaarre2.blogspot.com/

Tervetuloa mukaani
Uuteen !

Me and my Thoughts,
You can find us here:

http://ullakonaarre2.blogspot.com/

Welcome to the New !

Miettinyt pääni puhki

ja tullut siihen tulokseen, että
Se uusi Blogi,
jonka joudun nyt aloittamaan,
on nimeltään,
tietenkin, UllakonAarteet2.

Aioin keksiä
jotakin Valtavaa,
Komealta Kalskahtavaa,
mutta eihän Se
voi olla mitään
Semmoista.

En saa tänne lisättyä enää
Kuvan Kuvaa,
hyvä kun saan kirjoiteltua
ja kerrottua Muutostani.
Mutta en minä täältä mihinkään
Vielä Häviä,

katsotaan, josko ylihuomenna
Ehtisin.
Jätän vasta sitten lähteissäni
Lappusen ja
Ohjeet mistä minut ja
UllakonAarteet löydät.

Jokitörmältä...

kevään satoa tämäkin.
Ja kärmeksennahkaakin...
mitäs lötkötteli kevät auringossa.

Krokotiilit nousee...

on taas se aika vuodesta,
kun Kyrönjoesta nousee
liskoeläimiä...
hyvillä pyydyksillä.

Tässä kevään ensimmäinen
saaliseläin.
Ruskea.

KesäPuotiin...

KesäPuoti, jahka kesä tulee...

Tänään oli
edes vähän sinne päin,
mukavan leppeää,
väärä vaate, totta kai, yllä,
hienoinen hikivana niskassa,
minulla ja monella muulla.

Hetkeksi luulin,
tästä se alkaa, kesä.
Eikö mitä,
taas tuulee,
entisetkin oksat vielä nurmikolla,
aivan selvästi sataakin.

Silti mietin,
ihania purkkeja,
suloista sisältöä,
näitä mahtaa olla
PihaPuodissa,
sitten kun on se kesä.

Saippuatehtailua...

pitkästä aikaa,
oikein urakalla,
ainakin kymmentä sorttia.

Varastoon, kesämyyntiin
ja markkinoille,
itselle ja muille.

Minähän en kesäkuumalla,
seiso keittiössä.
Ja se KesäKuuma
vielä tulee!

Valitusta

Mikään ei ole kuin ennen.
Nyt minäkin Valitan.

Pidin ansaittua Paussia
tietokoneella istumisen lomassa
hörpityn Veden pyrkiessä Ulos
ja kuulin Eriössä istuksiessani,
miten Miehenääni
ilmoitti, että
Lataa Akku.

Tullessani Eriöstä tietenkin unohdin
Puhelimen,
ja sen Miehen.
Sitten juolahti Mieleeni,
että soitan Kunnianarvoisalle
Hieman Iäkkäämmälle Tädilleni.

Enkä löydä Puhelinta.

Muistin Miehenäänen,
mutta yritin Toisella Puhelimella
Toiveikkaana soittaa Itselleni.

Naisenääni vastasi ja sanoi,
ettei Puhelimeeni saada
juuri sillä hetkellä Yhteyttä.
Varmuuden vuoksi kertoi
samma på svenska.

Sen jälkeen minä juoksen
kaksi kertaa koko Talon
läpi,
ylös ja alas ja ympäri,
uudelleen ylös ja alas ja ympäri.
Etsin Riivatun Luuria,
jossa on Akku Tyhjänä
ja Mies vaihtunut
Naiseksi.
Ja Hermostun.

Lähtiessäni kolmatta kertaa Ylös,
huomaan Eteisessä Takin,
joka oli ylläni eilen illalla.
Taskussa pullottaa
Puhelin.

Lankapuhelin pysyi
Kiltisti omalla paikallaan.

Tutunnäköinen Rannekoru...

kaikessa rauhassa jo kotona,
sähköpostista viesti,
luepa tarkemmin lehti,
minkä ostit.

Sivuilta löytyi kaunis nainen,
oikein maailmankuulu,
näyttelijätär.

Ranteessa tuttu koru,
kuvan sivussa tekijän nimikin,
vieläpä oikein kirjoitettuna!

Huushollin murkkuikäisen sanoin:
Kultaseppä on leijaa...

Sietää ollakin.

Kaukana poissa Kotoa...

minä olen ollut Maailmalla,
lentänyt Valtameren ylitse,

ihmetellyt Korkeita Taloja,

ihastellut Pienempiä Taloja,

syönyt Pizzaa Pahvilaatikosta,

tavannut Mielenkiintoisia Ihmisiä,

seissyt Messuilla,

naureskellut Hauskoja Kylttejä,

pällistellyt Kuuluisuuksia,

ähkynyt Järkyttävänkokoista Hampurilaista,

nauttinut Vihreydestä Betonin keskellä,

taivastellut Huimia Korkoja,
ällistellyt Kasvojen Kiristyksiä,

saanut valtavan Annoksen Taidenautintoa

ja palannut Tyytyväisenä Kotiin.

Joku muu vie ja lujaa ...

minä en pysy enää ollenkaan
matkassa,
perässä kylläkin.

Oikeasti haluaisin olla hieman
edellä.

Kiire,
teen Saippuaa,
leivon Pullaa,
leikin Sihteeriä,
viestittelen Tänne
ja kauas Sinne,
pesen Pyykkiä,
kompastelen Imuriin,
siivoan Jääkaappia,
parsin Villatakkia,
silittelen Pyykkiä,
lajittelen Sukkia,
lähettelen Vastauksia,
esitän Kysymyksiä,
kipitän Postitoimistoon,
kokoan Tapahtumaa,

istun tässä ja Valitan...

mitä minä valitan, tämähän
on ihan Normipäivä.
Mukavakin vielä.

Helpotti,
kun sain sanotuksi.

Ei ole hyvin suunniteltu

puoliksi tehty.
Makoilen aamusella,
hetkeä ennen kuin venyttelen
itseni liikkeelle,
ja mietin kaikkea mitä
aion päivän mittaan tehdä.

Mietin valmiiksi monen monta
asiaa.
Mietin mistä aloitan ja
missä järjestyksessä
etenen.
Mietin miltä valmis näyttää,
tuntuu, kuulostaa tai
maistuu,
riippuen mistä kulloinkin
on kyse.

Aikani mietittyäni alan
uskomaan, että
kaikki on järjestyksessä
ja ponkaisen ylös.

Ja siihen se jääkin.

Luulen puoleenpäivään
mennessä tehneeni vaikka mitä.
Iltapäivällä uskon
kaiken olevan valmiina,
leivottuna, laitettuna,
järjestyksessä, pinkassa,
uunissa, kirjoitettuna,
pestynä, puhuttuna,
soitettuna, puunattuna,
lähetettynä.

Oikeasti ei sinne päinkään.

Tai sitten päiviä on lyhennetty.
Tai minä en enää käännähtele
entiseen malliin.
Tai sitten vain yksinkertaisesti
on kaikkea liikaa.

Pitäisikö joku päivä
vain makoilla ja miettiä?

Leppoisaa Pääsiäisen
aikaa kaikille !

Nyt meillä asuu...

Pohjanmaan Taito-käsityöyrittäjä 2012

Taito-palkintoraati on myöntänyt  nimityksen
Vuoden 2012 alueellinen Taito-käsityöyrittäjä
tunnustuksena esimerkillisestä 
käsityöyrittäjyydestä.


Ehdotuksen teki
Österbottens hantverk rf


Huushollin kultaseppä kävi
aamupäivällä Vaasassa
pokkaamassa tunnustuksen.


Toiminnanjohtaja Anna-Maija Bäckman
Loftetista,

pj Björn West Österbottens hantverk rf:sta
ja Tapiola ryhmän Marjo Kallio
olivat järjestäneet miellyttävän
tilaisuuden Käsityön talo
Loftetiin.


Suuret kiitokset!


Tässä teille esimakua aivan
uunituoreesta:

Sinä päivänä

minun sisimpäni nurkkaan
muutti tyhjyys,
otti osansa täydestä,
röyhkeästi raivasi tieltään
muut,
asettui olemaan niillä
sijoillaan.

Se tyhjyys ei koskaan
enää täyty,
on ollut opittava
elämään vajaana;
koetettava imeä voimaa
siitä mitä on.
Onneksi vielä on.

Sinä päivänä
minä astuin jonossa
seuraavaksi,
sinun sielusi liidellessä.

Liitele sinä,
mutta hiljenna aina
välillä
kohdallani,
silitä minun hiuksiani...

Risteys...

minun pitäisi nyt päättää mihin

olen menossa,

tämä blogi on tulossa

tiensä päähän,

tila käy ahtaaksi ja

en saa valokuvia enään

mahtumaan.

Tekohengittelen vielä

jonkin aikaa,

siivoskelen osaa kuvista

pois,

annan itselleni aikaa

miettiä.

Haluanko jatkaa samaa,

vai hyppäänkö aivan uuteen.

Tämä on ollut Ullakon Aarteita,

seassa omaa elämää,

läheisten.

Sattumuksia ja satutuksia.

Mitä tästä eteenpäin,

kirjoituksia, ilman muuta,

mutta mistä...

Tekohengittelen vielä hetken.

Kyllä pitää

olla hassu:
lumi sulaa sohjokoksi,
pihamaa aivan kurakolla,
kumisaappaat on ainoat
järkevät jalkineet,

kaikki on märkää
ja oikeastansa melko rumaa.

Mutta aurinko paistaa,
linnut laulaa,
tuuli kuivattaa
ja
minä kykin
takamus pystyssä
kukkapenkillä.

Siellä ei edes ole
juuri mitään,
mikä sieltä voisi
pilkahtaa!
No onpas, tulppaanit
pukkaa pintaan.

Raparperia pitää
jo käydä vilkaisemassa ja
ruohosipulin paikkaa
kaivelemassa.
Toisaalla ihmettelemässä,
laitoinkos syksyllä
tuonne jotakin...

Tutut nurkat
ja silti pitää kiertää
käpsehtiä,
joka päivä tapahtuu!

On tämä kevät
ihanaa aikaa.

Mihin minä ...

Tänään tuulee niin, ettei
itseään kuule,
nurkissa naukuu ja vanha talo natisee.

Sisälläni tuhat ajatusta,
mielikuvitus ylikierroksilla
ja käteni ovat levottomat.

Mitenkään en saa
alusta kiinni,
mutten pysty lopettamaan
yrittämistäkään.

Liekö taas liian hätä
elää,
todistaa itselleen
jotakin.
Sielussa vilistää...

Sain uuden kalenterin tänään.

Tarpeeseen. Eksyn välillä itseltänikin.

Kaunis ja värikäs, 

toivon, että koko vuosi on.

Edes välillä.

Ensimmäinen mitä osui silmiini:

"Emme ole sellaisia kuin ihmiset toivovat

meidän olevan. Olemme sellaisia kuin

päätämme olla"

Jos en minä tähän ikään osaa jo tuota

neuvoa noudattaa,

olen ikuisesti häkissä.

En suostu

Tänään en suostu murehtimaan,
nyt nautin auringosta,
valosta ja voimasta.

Paiskikoot maailma minua
huomenna,
tänään en päästä
pahaa mieleeni.

Olkoot itkut, surut,
vaivat ja kolotukset.
Nyt on ilo, odotus ja
hyvä mieli.

Menen keskelle pihaa,
katson taivasta,
ottakoot vaan kirkkaus silmiini,
pimeyttä oli jo tarpeeksi,

imen itseeni,
hengitän syvään.

Peilijäätikkö

Koko yön kuuntelin miten sade
ropisi peltikattoon
ja nautiskelin kevään tulosta.

Aamusella suoritin
varomattoman liikkeen
postilaatikkoreissulla,

mutta onneksi ymmärsin
harata liukastellessani
käden ulottuvilla olevan
potkukelkan tuekseni.

Hätinä sillä pääsin etenemään.

Kunnialla postilaatikolle selvinneenä
kääntää kiepautin kulkuvälineeni

(kieltäydyn käyttämästä sanaa
APUVÄLINEENI, sehän kertoisi aivan muuta...)

ja pystyttyäni nostamaan katseeni
ympäristöön,
havaitsin jonkinlaisen yhteneväisyyden
naapuruston kanssa,

sielläkin oli viisaasti kulkuväline
porraspielessä!

Hihittelin itsekseni.
Ja parkkeerasin oman
kulkupelini porraspieleen
odottamaan
päiväpostireissua.

Viisaita naisia meidän aukiolla!

Olen taas niin tyytyväinen toisen puolesta...

http://www.aaronfaber.com/event-page.asp?item=2

"Juha Koskela first came to the gallery’s attention 

as a participant in our ‘Masters & Apprentices’ exhibition

two years ago.

He had studied with Michael Good and Heikki Seppa, 

and we loved his work then, as part of the ‘Masters’ show. 

In the past two years however, Koskela has taken a leap 

of inspiration in his jewelry, creating highly 

three-dimensional works while also experimenting 

with mokume gane in a new and fresh way.

 We invite you to see the work and the artist in person 

at SOFA NYC 15, April 20 through 23".

Domino-ilmiö...

Menepäs puolihuolimattomasti
laittamaan Huushollin Kultasepän
nikkaroimat Pukkijalat
paikoilleen Työpöydän alle,

yllättäen havaitset siirtäneesi
koko Toimistosysteemin
toiselle puolelle Huonetta,
mistä seuraa, että

muut Huonekalut
joutuvat myös Kiertoliikkeeseen,
Matot, Taulut samaan syssyyn...

puhumattakaan siitä, että
samalla on Hyvä Tilaisuus
Siivota kunnolla,
pesaista Ikkunatkin,
pyykätä Tyynynpäälliset
ja perata Ylimääräiset Roippeet
roskapussiin.

Vähitellen huomaat,
että Ilmiö leviää vaivihkaa
koko Huusholliin
- ja vielä kertautuu mokoma!

Saadaksesi tämän Pöydän
sopimaan toisaalle,
joudut tekemään tilaa,
vaihdapa Matto tuohon
ja yks kaks sekoitat
toisenkin Huoneen
perusteellisesti...

varomaton Liike

saa aikaan paljon enemmän

kuin alunperin oli Tarkoitus.

Siinähän se kului Viikonloppu
rattoisasti.

No Huh Huh...

Auringon innoittaman
Siivousvimman tuoksinassa
ja uuteen paikkaansa
siirretyn Klaffipiirongin
harvinaisen Läheinen
Tarkastelu tuotti

Vallan Hirveän Tuloksen.

Keskimmäinen laatikko
oli Jumissa ja kun aikani
kiskoin ja mutisin itsekseni,

lähtihän se sieltä.

Kurkistin koloon,
ikivanha jenkkipurkkapaperi
ja mitä ilmeisemmin
englannin pistokokeet
(rypyssä) vuodelta 1972.

Aavistus ja Taskulampun
käsienulottuvilla oleminen
saivat minut kurkistelemaan
vielä Syvemmällä Piirongin Uumeniin.

Kirjekuori, punainen.
Toinenkin. Punainen.

Vieläkin Punastuttaa.

Nimi ja Osoite kirjoitettuna
semmoisella käsialalla kuin
vain 14-vuotias tyttö osaa...

Pojalle. Huh.

Edelleen Punastuttaa.

Muistan vielä Tänäänkin
varsin hyvin Kenelle.
Valitettavasti.

IhanHelakanPunaisena.

Suurempien Punastumisten
ja Häpeän Hetkien Pelossa
Revin Molemmat
Kirjeet Lukematta!!

Sen verran ehdin huomata,
että Ressu ja Jaska Jokunen
taisivat olla 1974 Muodissa.

Vaikka kuinka nyt itse luen
Menneiden Sukupolvien
Kirjeitä,
niin Näitä ei tarvinnut
kenenkään Iloksi
säilyttää....

Onneksi ehdin itse...

Tänään se alkaa,

KEVÄT!

Jo ensimmäinen kurkistus
peiton alta sen kertoi:
ikkunasta näkyvä Valo,
horisontissa nouseva Aurinko,

postilaatikkoretkellä havaittu
lempeä Ilman henkäys,

hiljakseen vettä tippuvat Jääpuikot,
iloinen pikkulintujen Metelöinti.

Mielessä tuhat juttua,
mitä kasvattaisin,
remppaisin,
maalaisinko, nikkaroisinko,
järjestelisinkö,
säntäilisinkö vai
istahtaisinko,

jospa lähtisinkin ulos.

Kääntäisin nenän kohti Päivänpaistetta,
hengittäisin syvään,
karistaisin Talven pimeyden hartioiltani.

Ystävyys

asustaa sielun sopukoissa,

lämmittää pakkasessa,
kannattaa tuiverruksissa,
pitää kädestä kaipauksessa,

turvaa tyhjyydessä,
ottaa kiinni putouksessa,
halaa kiintymyksessä

ymmärtää sanoitta,
uskoo ehdoitta,
luottaa varauksetta,

itkee surussa,
nauraa riemussa,
hymähtää haaveissa,

ohjaa eksyessä,
ihmettelee pilvilinnoissa,
tasoittaa intohimoissa,

kulkee mukana.

Hyvää Ystävänpäivää,
tänäänkin.

 

Kevyesti Kevättää...

tämä on ollut epäTalvi,
se on vain Mennyt
omia aikojaan,
onneksi minusta,

ei liiemmin pakkasta,
ei haitaksi luntakaan,
nyt taas aurinko paistaa
ja päivät on
huomaamatta pidentyneet,

en ole ollenkaan ehtinyt
matamaan TalvenKammoisena,
hautomaan Pohjamutiin
saakka KaamosMasennusta,
pysähtymään PimeänLamaannuttamana.

On minulla ollut Kiirekin,
kaikenlaista Kirjoittamista,
Näpräämistä, Opiskelua,
Palaverointia,
sinne tänne Sinkoilua.

Välillä olen
MitäänTekemättä, sillä
teen sisään vuoden 2017 Juhannusta...

Aina silloin tällöin ehdin
istahtaa Singerin taa,
"Karteekitanttuja" tulee
niin kauan kun
Pitsejä riittää...
Kädentaitajien Puotiin matkaavat nämäkin.

Mikäli tämmöisiä

AlusPaitaPitsejä

tulee vastaan,

minuun saa ottaa yhteyttä...

Suvun kesken

Elämän suru kokoaa
Suvun yhteen.

Tunteita, muistoja,
mietteitä.

Kauniin
siunaustilaisuuden jälkeen
veimme uurnan
keskelle luontoa.

Tyyni pakkassää,
Hillitty valkoisuus,
auringossa
kimmeltävän hangen Kauneus.
Juuri niin kuin kuuluikin olla.

Korkealla huojuvien
mäntyjen katveessa,
Levossa.

Haipakkaa

Pakkanen paukkuu,
maisema on pysähtynyt,
minä en.

Olen istunut koulutuksessa,
kuunnellut viisaita,
palaveroinut,
kirjoittanut sitä ja tätä,
tavannut tärkeitä ihmisiä,
ommellut,
yrittänyt ymmärtää,
siis hosunut normaaliin tahtiin.

Aivot käyvät ylikierroksilla,
siinä ei ole mitään uutta,
mutta alan olla väsynyt siihen,
että yöt teen töitä unissani
-ja aamulla huomaan, että
se olikin unta.
Valveilla mietin samoja asioita
ja taas yöaikaan unissani...

Paljon pitäisi tehdä,
aikataulut paukkuu,
tekemättömiä,
kehitettäviä,
neuvoteltavia,
uudistettavia,
suunniteltavia,
ja ennen kaikkea,
haluanko, turhaudunko,
jaksanko,
kelpaanko..
minulla olisi mielessäni
vaikka mitä!

Aivan,

ensi kesän 1700-luvun
markkinat.


Eilen olin vuorollani myyjättärenä
Kädentaitajien Puodissa Vaasassa.
Vein myyntiin keväisiä
pellaviani,
ensi viikolla lisää.

Valtavankokoinen Suuruusluokka

Yhtäkkiä Olematon Asia
on Maailmanluokan
Ratkottava Ongelma
ja
aivan Mitättömästä
kehkeytyy jotain
Megalomaanisen
Tärkeää ja
Hankalasti Toteutettavaa.

Niin kuin Huulirasvan
Puute.

Eikä mikään Mikä Tahansa
Huulirasva, vaan
juuri se Oikea.
Miellyttävä käyttää,
pysyvä, toimiva,
ei liian syötävä
ja vielä, niin niin,
naisihmisiä kun ollaan,
Silmälle Sopiva.

Ja Ongelma tulee
sillä kohtaa,
kun tuttu ja turvallinen
Häviää Markkinoilta!

Uhrattuani älyttömän
määrän aikaa ja energiaa,
jonka olisi totisesti
voinut kohdistaa
toisinkin,
löysin tämän.

Ei se ole huulirasvaa
kummempaa,
näin meidän kesken,
mutta purkki vain on niin
Sievä.

Vähänkös Onnellinen...

olen niin Polleaa,
etten tahdo Mekkooni mahtua.
Edes ulkona puhaltava tuuli
ja nujuuttava lumi ei
nyt pilaa tätä Tunnetta!

Katsokaa nyt!
Alkuperäinen,
Priimakuntoinen,
ja arvaatkaapas
Kenenkä Kokoinen
ihan tismalleen...

Sarpanevan AMBIENTE.

... huokaus...

Rytmistä kiinni...

Vuodenvaihteen tohinat
on ohitettu kunnialla,
nyt pitäisi päästä kiinni arkeen.

Yritän kannustaa itseäni
joka aamu huomauttamalla,
että talvea on taas päivä vähemmän.
Kevättä kohti mennään.

Toistaiseksi en ole ehtinyt
vaipua tavanomaiseen
talvihorteeseen.
Pysykööt poissa!

Loppiaisena sukuloimme
ja siinä samalla
sivistimme itseämme.
Tutustuimme niin MuotoHuoltamoon
kuin Taidemuseoonkin.

Minä vain en jaksa ymmärtää tätä
musta-valkoihanuutta.
Tosin kersa maastoutuu siihen aika
hyvin...

Koeistuttiin ja ihmeteltiin.
Tuijoteltiin veistoksia ja muita
-eri materiaaleista.
Ostettiin kirjoja.
Käytiin kahvilla.
Istuttiin ja puhuttiin.
Räpsittiin kauheat määrät
valokuvia, joissa
kukin vuorollaan näyttää
pöhköltä.

Paluu arkeen,
työpajalle, kouluun ja ompelu- ja tietokoneelle.
Yllätyksiä heti vuoden alussa,
hyviä sellaisia.
Kun edes samanlaisena vuosi jatkuisi.