Kyllä pitää

olla hassu:
lumi sulaa sohjokoksi,
pihamaa aivan kurakolla,
kumisaappaat on ainoat
järkevät jalkineet,

kaikki on märkää
ja oikeastansa melko rumaa.

Mutta aurinko paistaa,
linnut laulaa,
tuuli kuivattaa
ja
minä kykin
takamus pystyssä
kukkapenkillä.

Siellä ei edes ole
juuri mitään,
mikä sieltä voisi
pilkahtaa!
No onpas, tulppaanit
pukkaa pintaan.

Raparperia pitää
jo käydä vilkaisemassa ja
ruohosipulin paikkaa
kaivelemassa.
Toisaalla ihmettelemässä,
laitoinkos syksyllä
tuonne jotakin...

Tutut nurkat
ja silti pitää kiertää
käpsehtiä,
joka päivä tapahtuu!

On tämä kevät
ihanaa aikaa.