Billnäs Kädentaito 27.-29.7.2012

http://www.billnassommar.fi/fi/kadentaito/index.html
http://www.billnassommar.fi/fi/kadentaito/naytteilleasettajat.html

Muutosta huolimatta

käväisemässä täällä,
teksti vielä sopii, kuvat ei...

KesäPuoti on  avoinna,
vaihtelevasti,
tarkista uudesta blogista
tai sivupalkista tuosta oikealta
aukioloajat!

11.-16.7. SULJETTU,
osallistumme Paltaniemipäiville
Kajaanissa.

Muina aikoina sopimuksen
mukaan, ota yhteyttä!

Minä olen Muuttanut - I have Moved...

Minä ja minun
Mietteeni
ovat nyt osoitteessa:

http://ullakonaarre2.blogspot.com/

Tervetuloa mukaani
Uuteen !

Me and my Thoughts,
You can find us here:

http://ullakonaarre2.blogspot.com/

Welcome to the New !

Miettinyt pääni puhki

ja tullut siihen tulokseen, että
Se uusi Blogi,
jonka joudun nyt aloittamaan,
on nimeltään,
tietenkin, UllakonAarteet2.

Aioin keksiä
jotakin Valtavaa,
Komealta Kalskahtavaa,
mutta eihän Se
voi olla mitään
Semmoista.

En saa tänne lisättyä enää
Kuvan Kuvaa,
hyvä kun saan kirjoiteltua
ja kerrottua Muutostani.
Mutta en minä täältä mihinkään
Vielä Häviä,

katsotaan, josko ylihuomenna
Ehtisin.
Jätän vasta sitten lähteissäni
Lappusen ja
Ohjeet mistä minut ja
UllakonAarteet löydät.

Jokitörmältä...

kevään satoa tämäkin.
Ja kärmeksennahkaakin...
mitäs lötkötteli kevät auringossa.

Krokotiilit nousee...

on taas se aika vuodesta,
kun Kyrönjoesta nousee
liskoeläimiä...
hyvillä pyydyksillä.

Tässä kevään ensimmäinen
saaliseläin.
Ruskea.

KesäPuotiin...

KesäPuoti, jahka kesä tulee...

Tänään oli
edes vähän sinne päin,
mukavan leppeää,
väärä vaate, totta kai, yllä,
hienoinen hikivana niskassa,
minulla ja monella muulla.

Hetkeksi luulin,
tästä se alkaa, kesä.
Eikö mitä,
taas tuulee,
entisetkin oksat vielä nurmikolla,
aivan selvästi sataakin.

Silti mietin,
ihania purkkeja,
suloista sisältöä,
näitä mahtaa olla
PihaPuodissa,
sitten kun on se kesä.

Saippuatehtailua...

pitkästä aikaa,
oikein urakalla,
ainakin kymmentä sorttia.

Varastoon, kesämyyntiin
ja markkinoille,
itselle ja muille.

Minähän en kesäkuumalla,
seiso keittiössä.
Ja se KesäKuuma
vielä tulee!

Valitusta

Mikään ei ole kuin ennen.
Nyt minäkin Valitan.

Pidin ansaittua Paussia
tietokoneella istumisen lomassa
hörpityn Veden pyrkiessä Ulos
ja kuulin Eriössä istuksiessani,
miten Miehenääni
ilmoitti, että
Lataa Akku.

Tullessani Eriöstä tietenkin unohdin
Puhelimen,
ja sen Miehen.
Sitten juolahti Mieleeni,
että soitan Kunnianarvoisalle
Hieman Iäkkäämmälle Tädilleni.

Enkä löydä Puhelinta.

Muistin Miehenäänen,
mutta yritin Toisella Puhelimella
Toiveikkaana soittaa Itselleni.

Naisenääni vastasi ja sanoi,
ettei Puhelimeeni saada
juuri sillä hetkellä Yhteyttä.
Varmuuden vuoksi kertoi
samma på svenska.

Sen jälkeen minä juoksen
kaksi kertaa koko Talon
läpi,
ylös ja alas ja ympäri,
uudelleen ylös ja alas ja ympäri.
Etsin Riivatun Luuria,
jossa on Akku Tyhjänä
ja Mies vaihtunut
Naiseksi.
Ja Hermostun.

Lähtiessäni kolmatta kertaa Ylös,
huomaan Eteisessä Takin,
joka oli ylläni eilen illalla.
Taskussa pullottaa
Puhelin.

Lankapuhelin pysyi
Kiltisti omalla paikallaan.

Tutunnäköinen Rannekoru...

kaikessa rauhassa jo kotona,
sähköpostista viesti,
luepa tarkemmin lehti,
minkä ostit.

Sivuilta löytyi kaunis nainen,
oikein maailmankuulu,
näyttelijätär.

Ranteessa tuttu koru,
kuvan sivussa tekijän nimikin,
vieläpä oikein kirjoitettuna!

Huushollin murkkuikäisen sanoin:
Kultaseppä on leijaa...

Sietää ollakin.

Kaukana poissa Kotoa...

minä olen ollut Maailmalla,
lentänyt Valtameren ylitse,

ihmetellyt Korkeita Taloja,

ihastellut Pienempiä Taloja,

syönyt Pizzaa Pahvilaatikosta,

tavannut Mielenkiintoisia Ihmisiä,

seissyt Messuilla,

naureskellut Hauskoja Kylttejä,

pällistellyt Kuuluisuuksia,

ähkynyt Järkyttävänkokoista Hampurilaista,

nauttinut Vihreydestä Betonin keskellä,

taivastellut Huimia Korkoja,
ällistellyt Kasvojen Kiristyksiä,

saanut valtavan Annoksen Taidenautintoa

ja palannut Tyytyväisenä Kotiin.

Joku muu vie ja lujaa ...

minä en pysy enää ollenkaan
matkassa,
perässä kylläkin.

Oikeasti haluaisin olla hieman
edellä.

Kiire,
teen Saippuaa,
leivon Pullaa,
leikin Sihteeriä,
viestittelen Tänne
ja kauas Sinne,
pesen Pyykkiä,
kompastelen Imuriin,
siivoan Jääkaappia,
parsin Villatakkia,
silittelen Pyykkiä,
lajittelen Sukkia,
lähettelen Vastauksia,
esitän Kysymyksiä,
kipitän Postitoimistoon,
kokoan Tapahtumaa,

istun tässä ja Valitan...

mitä minä valitan, tämähän
on ihan Normipäivä.
Mukavakin vielä.

Helpotti,
kun sain sanotuksi.

Ei ole hyvin suunniteltu

puoliksi tehty.
Makoilen aamusella,
hetkeä ennen kuin venyttelen
itseni liikkeelle,
ja mietin kaikkea mitä
aion päivän mittaan tehdä.

Mietin valmiiksi monen monta
asiaa.
Mietin mistä aloitan ja
missä järjestyksessä
etenen.
Mietin miltä valmis näyttää,
tuntuu, kuulostaa tai
maistuu,
riippuen mistä kulloinkin
on kyse.

Aikani mietittyäni alan
uskomaan, että
kaikki on järjestyksessä
ja ponkaisen ylös.

Ja siihen se jääkin.

Luulen puoleenpäivään
mennessä tehneeni vaikka mitä.
Iltapäivällä uskon
kaiken olevan valmiina,
leivottuna, laitettuna,
järjestyksessä, pinkassa,
uunissa, kirjoitettuna,
pestynä, puhuttuna,
soitettuna, puunattuna,
lähetettynä.

Oikeasti ei sinne päinkään.

Tai sitten päiviä on lyhennetty.
Tai minä en enää käännähtele
entiseen malliin.
Tai sitten vain yksinkertaisesti
on kaikkea liikaa.

Pitäisikö joku päivä
vain makoilla ja miettiä?

Leppoisaa Pääsiäisen
aikaa kaikille !

Nyt meillä asuu...

Pohjanmaan Taito-käsityöyrittäjä 2012

Taito-palkintoraati on myöntänyt  nimityksen
Vuoden 2012 alueellinen Taito-käsityöyrittäjä
tunnustuksena esimerkillisestä 
käsityöyrittäjyydestä.


Ehdotuksen teki
Österbottens hantverk rf


Huushollin kultaseppä kävi
aamupäivällä Vaasassa
pokkaamassa tunnustuksen.


Toiminnanjohtaja Anna-Maija Bäckman
Loftetista,

pj Björn West Österbottens hantverk rf:sta
ja Tapiola ryhmän Marjo Kallio
olivat järjestäneet miellyttävän
tilaisuuden Käsityön talo
Loftetiin.


Suuret kiitokset!


Tässä teille esimakua aivan
uunituoreesta:

Sinä päivänä

minun sisimpäni nurkkaan
muutti tyhjyys,
otti osansa täydestä,
röyhkeästi raivasi tieltään
muut,
asettui olemaan niillä
sijoillaan.

Se tyhjyys ei koskaan
enää täyty,
on ollut opittava
elämään vajaana;
koetettava imeä voimaa
siitä mitä on.
Onneksi vielä on.

Sinä päivänä
minä astuin jonossa
seuraavaksi,
sinun sielusi liidellessä.

Liitele sinä,
mutta hiljenna aina
välillä
kohdallani,
silitä minun hiuksiani...

Risteys...

minun pitäisi nyt päättää mihin

olen menossa,

tämä blogi on tulossa

tiensä päähän,

tila käy ahtaaksi ja

en saa valokuvia enään

mahtumaan.

Tekohengittelen vielä

jonkin aikaa,

siivoskelen osaa kuvista

pois,

annan itselleni aikaa

miettiä.

Haluanko jatkaa samaa,

vai hyppäänkö aivan uuteen.

Tämä on ollut Ullakon Aarteita,

seassa omaa elämää,

läheisten.

Sattumuksia ja satutuksia.

Mitä tästä eteenpäin,

kirjoituksia, ilman muuta,

mutta mistä...

Tekohengittelen vielä hetken.

Kyllä pitää

olla hassu:
lumi sulaa sohjokoksi,
pihamaa aivan kurakolla,
kumisaappaat on ainoat
järkevät jalkineet,

kaikki on märkää
ja oikeastansa melko rumaa.

Mutta aurinko paistaa,
linnut laulaa,
tuuli kuivattaa
ja
minä kykin
takamus pystyssä
kukkapenkillä.

Siellä ei edes ole
juuri mitään,
mikä sieltä voisi
pilkahtaa!
No onpas, tulppaanit
pukkaa pintaan.

Raparperia pitää
jo käydä vilkaisemassa ja
ruohosipulin paikkaa
kaivelemassa.
Toisaalla ihmettelemässä,
laitoinkos syksyllä
tuonne jotakin...

Tutut nurkat
ja silti pitää kiertää
käpsehtiä,
joka päivä tapahtuu!

On tämä kevät
ihanaa aikaa.

Mihin minä ...

Tänään tuulee niin, ettei
itseään kuule,
nurkissa naukuu ja vanha talo natisee.

Sisälläni tuhat ajatusta,
mielikuvitus ylikierroksilla
ja käteni ovat levottomat.

Mitenkään en saa
alusta kiinni,
mutten pysty lopettamaan
yrittämistäkään.

Liekö taas liian hätä
elää,
todistaa itselleen
jotakin.
Sielussa vilistää...

Sain uuden kalenterin tänään.

Tarpeeseen. Eksyn välillä itseltänikin.

Kaunis ja värikäs, 

toivon, että koko vuosi on.

Edes välillä.

Ensimmäinen mitä osui silmiini:

"Emme ole sellaisia kuin ihmiset toivovat

meidän olevan. Olemme sellaisia kuin

päätämme olla"

Jos en minä tähän ikään osaa jo tuota

neuvoa noudattaa,

olen ikuisesti häkissä.

En suostu

Tänään en suostu murehtimaan,
nyt nautin auringosta,
valosta ja voimasta.

Paiskikoot maailma minua
huomenna,
tänään en päästä
pahaa mieleeni.

Olkoot itkut, surut,
vaivat ja kolotukset.
Nyt on ilo, odotus ja
hyvä mieli.

Menen keskelle pihaa,
katson taivasta,
ottakoot vaan kirkkaus silmiini,
pimeyttä oli jo tarpeeksi,

imen itseeni,
hengitän syvään.

Peilijäätikkö

Koko yön kuuntelin miten sade
ropisi peltikattoon
ja nautiskelin kevään tulosta.

Aamusella suoritin
varomattoman liikkeen
postilaatikkoreissulla,

mutta onneksi ymmärsin
harata liukastellessani
käden ulottuvilla olevan
potkukelkan tuekseni.

Hätinä sillä pääsin etenemään.

Kunnialla postilaatikolle selvinneenä
kääntää kiepautin kulkuvälineeni

(kieltäydyn käyttämästä sanaa
APUVÄLINEENI, sehän kertoisi aivan muuta...)

ja pystyttyäni nostamaan katseeni
ympäristöön,
havaitsin jonkinlaisen yhteneväisyyden
naapuruston kanssa,

sielläkin oli viisaasti kulkuväline
porraspielessä!

Hihittelin itsekseni.
Ja parkkeerasin oman
kulkupelini porraspieleen
odottamaan
päiväpostireissua.

Viisaita naisia meidän aukiolla!