perjantai 2. syyskuuta 2011
Nokkelinkaan naisihminen
ei aina ymmärrä Suoraa Vihjettä,
ei vaikka Vihje nököttää
keskellä huonetta,
aivan asiaankuulumattomassa paikassa,
siirreltävänä,
tönittävänä.
Paikassa, jossa ihan varmasti
ohikulkeissaan lyö lonkkansa
Vihjeeseen.
Eikä ymmärrä vaikka
kuulee päivittäin mainittavan,
että Eräiden Keräilyharrastuksia
kuvataan viikko viikon jälkeen
ja
Toisten ei ollenkaan.
Tänään keskelle huonetta,
itse asiassa
Pianon kannelle, oli ilmestynyt
Pahvilaatikollinen Vihjeitä.
Höyliä.
Saanen siis Ylpeänä esitellä
meidän huushollin Kultasepän
Keräilyn kohteita.
Tai pienen osan niistä...
Nyt ymmärrän pitää silmäni auki
mahdollisten uusien Vihjeiden varalta...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Puiset höylät ovat kuin veistoksia, niin taidokkaasti on ne tehty. Entisajan työkalutkin olivat käyttäjälleen aina aarteita. Vieläkin moni erikoismies ja nainen arvostaa välineenä noita höyliä.
VastaaPoistaJuuri tänään meirän teini päästi äidin ja iskän Kurikan kirppikselle ja siellä ihailin myös vanhaa hyölää. Ne on kauniita,harmi kun en juuri puutöistä ymmärrä. Ja kaunistukseksi sellaisia ei voi meille hankkia kun edelleen eletään keskeneräistä kotia. Kaikki nukkuu kuka missäkin.
VastaaPoistaHöylät on vaan niin kauniita. Niinkuin monet muutkin vanhat käyttötavarat. Olivat lisäksi kestäviä.
VastaaPoista