Oletko koskaan pysähtynyt
miettimään Värejä?
Miksi käytät mielellään juuri
sitä puseroa,
minkä takia haluat vaihtaa
verhot toisiin,
tai joku väri alkaa ärsyttää
suunnattomasti.
Jouduin äskettäin ompelemaan
mustaa pellavaa.
Musta väri on minulle
Peikko.
Oli aika kun helein väri,
minkä ylleni laitoin,
oli Grafiitinharmaa.
Satunnainen Piristysruiske oli
Laivastonsininen.
Nyt en kuin pakon edessä
käytä mustaa.
Jopa sen ompeleminen on
tuskan takana.
Mustan jälkeen löysin Värit.
Turkoosi, heleän turkoosi
pukkasi joka paikkaan.
Sitä seurasi Violetti eri sävyineen.
Siitä kuljin kohti Vihreitä,
päätyen tummaan Ruskeaan.
Oranssi on väri, jota en ole voinut
kuvitellakaan vaatekaappiini.
Nyt siellä on niin oranssi
neule kuin sukkahousutkin!
Olen aina ollut kylmien värien
käyttäjä,
nyt kellahdan lämpimiin sävyihin.
Ja yhdistelen iloisesti Vastavärejä!
Minä, jolla kaikki piti olla prikulleen
sävy sävyyn.....
Luin mielenkiinnolla, tämän oman
värijanan huomattuani,
Väriterapiasta:
"värit eivät vaikuta vain tunteilla reagoimiseen
vaan myös mielentilaan ja hyvinvointiin yleisesti"
Turkoosilla
on puhdistava ja tyhjentävä vaikutus.
Violetti
edistää henkistä parantumista,
sisäistä tasapainoa sekä rauhoittaa.
(alentaa myös verenpainetta)
Vihreällä
hoidetaan kipua ja huolia ja sitä
käytetään shokkitilanteissa.
Ruskealla
värillä voidaan autaa 'laskeutumaan
maan tasalle.
Oranssinpunaisesta
saa elinvoimaa.
Omat elämäntilanteet,
tunteet,
hienosti sanottuna
Henkinen tila.
Huomaamattani heijastan
elämääni väreillä.
Tiedostamatta julistan
koko kylälle
miltä tänään tuntuu kun
pukeudun violetti-vihreä-oranssiin!
Mietipä itse....
keskiviikko 19. lokakuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Joskus käytin pääasiassa mustaa, joukossa joskus violettia tai täplä jotakin raikasta. Sitten hyväksyin sekavärit sillisalaattina. Sitten tuli pellavan värit, vihertävät, rusehtavat, harmaat ja vaaleat (oli stressaavaa ja kiireistä aikaa). Kun kiire ja stressi helpottivat, tulivat räiskyvät 60-luvun iloiset värit. Nykyään kallistun usein harmaaseen, vihreään, ruskeisiin unohtamatta silti iloisempiakaan värejä tai mustaa. Valkoista en osaa oikein käyttää, vaikka olen yrittänyt.
VastaaPoistaOotko sattunut lukea kirjaa "Elämän värit" (toim. Osmo Pekonen)? Suosittelen.
VastaaPoista