Domino-ilmiö...

Menepäs puolihuolimattomasti
laittamaan Huushollin Kultasepän
nikkaroimat Pukkijalat
paikoilleen Työpöydän alle,

yllättäen havaitset siirtäneesi
koko Toimistosysteemin
toiselle puolelle Huonetta,
mistä seuraa, että

muut Huonekalut
joutuvat myös Kiertoliikkeeseen,
Matot, Taulut samaan syssyyn...

puhumattakaan siitä, että
samalla on Hyvä Tilaisuus
Siivota kunnolla,
pesaista Ikkunatkin,
pyykätä Tyynynpäälliset
ja perata Ylimääräiset Roippeet
roskapussiin.

Vähitellen huomaat,
että Ilmiö leviää vaivihkaa
koko Huusholliin
- ja vielä kertautuu mokoma!

Saadaksesi tämän Pöydän
sopimaan toisaalle,
joudut tekemään tilaa,
vaihdapa Matto tuohon
ja yks kaks sekoitat
toisenkin Huoneen
perusteellisesti...

varomaton Liike

saa aikaan paljon enemmän

kuin alunperin oli Tarkoitus.

Siinähän se kului Viikonloppu
rattoisasti.

No Huh Huh...

Auringon innoittaman
Siivousvimman tuoksinassa
ja uuteen paikkaansa
siirretyn Klaffipiirongin
harvinaisen Läheinen
Tarkastelu tuotti

Vallan Hirveän Tuloksen.

Keskimmäinen laatikko
oli Jumissa ja kun aikani
kiskoin ja mutisin itsekseni,

lähtihän se sieltä.

Kurkistin koloon,
ikivanha jenkkipurkkapaperi
ja mitä ilmeisemmin
englannin pistokokeet
(rypyssä) vuodelta 1972.

Aavistus ja Taskulampun
käsienulottuvilla oleminen
saivat minut kurkistelemaan
vielä Syvemmällä Piirongin Uumeniin.

Kirjekuori, punainen.
Toinenkin. Punainen.

Vieläkin Punastuttaa.

Nimi ja Osoite kirjoitettuna
semmoisella käsialalla kuin
vain 14-vuotias tyttö osaa...

Pojalle. Huh.

Edelleen Punastuttaa.

Muistan vielä Tänäänkin
varsin hyvin Kenelle.
Valitettavasti.

IhanHelakanPunaisena.

Suurempien Punastumisten
ja Häpeän Hetkien Pelossa
Revin Molemmat
Kirjeet Lukematta!!

Sen verran ehdin huomata,
että Ressu ja Jaska Jokunen
taisivat olla 1974 Muodissa.

Vaikka kuinka nyt itse luen
Menneiden Sukupolvien
Kirjeitä,
niin Näitä ei tarvinnut
kenenkään Iloksi
säilyttää....

Onneksi ehdin itse...

Tänään se alkaa,

KEVÄT!

Jo ensimmäinen kurkistus
peiton alta sen kertoi:
ikkunasta näkyvä Valo,
horisontissa nouseva Aurinko,

postilaatikkoretkellä havaittu
lempeä Ilman henkäys,

hiljakseen vettä tippuvat Jääpuikot,
iloinen pikkulintujen Metelöinti.

Mielessä tuhat juttua,
mitä kasvattaisin,
remppaisin,
maalaisinko, nikkaroisinko,
järjestelisinkö,
säntäilisinkö vai
istahtaisinko,

jospa lähtisinkin ulos.

Kääntäisin nenän kohti Päivänpaistetta,
hengittäisin syvään,
karistaisin Talven pimeyden hartioiltani.

Ystävyys

asustaa sielun sopukoissa,

lämmittää pakkasessa,
kannattaa tuiverruksissa,
pitää kädestä kaipauksessa,

turvaa tyhjyydessä,
ottaa kiinni putouksessa,
halaa kiintymyksessä

ymmärtää sanoitta,
uskoo ehdoitta,
luottaa varauksetta,

itkee surussa,
nauraa riemussa,
hymähtää haaveissa,

ohjaa eksyessä,
ihmettelee pilvilinnoissa,
tasoittaa intohimoissa,

kulkee mukana.

Hyvää Ystävänpäivää,
tänäänkin.

 

 

Kevyesti Kevättää...

tämä on ollut epäTalvi,
se on vain Mennyt
omia aikojaan,
onneksi minusta,

ei liiemmin pakkasta,
ei haitaksi luntakaan,
nyt taas aurinko paistaa
ja päivät on
huomaamatta pidentyneet,

en ole ollenkaan ehtinyt
matamaan TalvenKammoisena,
hautomaan Pohjamutiin
saakka KaamosMasennusta,
pysähtymään PimeänLamaannuttamana.

On minulla ollut Kiirekin,
kaikenlaista Kirjoittamista,
Näpräämistä, Opiskelua,
Palaverointia,
sinne tänne Sinkoilua.

Välillä olen
MitäänTekemättä, sillä
teen sisään vuoden 2017 Juhannusta...

Aina silloin tällöin ehdin
istahtaa Singerin taa,
"Karteekitanttuja" tulee
niin kauan kun
Pitsejä riittää...
Kädentaitajien Puotiin matkaavat nämäkin.

Mikäli tämmöisiä

AlusPaitaPitsejä

tulee vastaan,

minuun saa ottaa yhteyttä...

Suvun kesken

Elämän suru kokoaa
Suvun yhteen.

Tunteita, muistoja,
mietteitä.

Kauniin
siunaustilaisuuden jälkeen
veimme uurnan
keskelle luontoa.

Tyyni pakkassää,
Hillitty valkoisuus,
auringossa
kimmeltävän hangen Kauneus.
Juuri niin kuin kuuluikin olla.

Korkealla huojuvien
mäntyjen katveessa,
Levossa.

Haipakkaa

Pakkanen paukkuu,
maisema on pysähtynyt,
minä en.

Olen istunut koulutuksessa,
kuunnellut viisaita,
palaveroinut,
kirjoittanut sitä ja tätä,
tavannut tärkeitä ihmisiä,
ommellut,
yrittänyt ymmärtää,
siis hosunut normaaliin tahtiin.

Aivot käyvät ylikierroksilla,
siinä ei ole mitään uutta,
mutta alan olla väsynyt siihen,
että yöt teen töitä unissani
-ja aamulla huomaan, että
se olikin unta.
Valveilla mietin samoja asioita
ja taas yöaikaan unissani...

Paljon pitäisi tehdä,
aikataulut paukkuu,
tekemättömiä,
kehitettäviä,
neuvoteltavia,
uudistettavia,
suunniteltavia,
ja ennen kaikkea,
haluanko, turhaudunko,
jaksanko,
kelpaanko..
minulla olisi mielessäni
vaikka mitä!

Aivan,

ensi kesän 1700-luvun
markkinat.


Eilen olin vuorollani myyjättärenä
Kädentaitajien Puodissa Vaasassa.
Vein myyntiin keväisiä
pellaviani,
ensi viikolla lisää.