maanantai 27. syyskuuta 2010

niin, onhan meiltä toinenkin...

messuilla, siis.

Aurinko paistaa ja minä olen
hyvällä mielellä,
iloinen ja
avuliaalla tuulella...

siispä tässä uunituoreena
Kultasepän työpajasta
MESSUTARJOUS-sormuksia,

materiaalina hopea ( kultaisenakin tilauksesta... )
pinta kiiltävä, matta, tummennettu...



messuilla yhden hopeisen hinta on 40,-

kahden hinta  70,-
ja kolmen hinta on 100,-

Sepänkin myyntikoju on  osastolla C7.

MESSUJEN ALUS KIIREITÄ...

Nyt ei saa kenenkään suuttua, mutta
tällä viikolla ei ehdi päivittelemään tänne / täällä
yhtään mitään:

kasaamme messukuormaa,
käyn Kädentaitajien Puodissa palaveroimassa,
rakennamme messuja
ja
laittelemme tuotteemme
myyntikuntoon valmiiksi hintalappuineen
sun muineen.


Nähdään siis messuilla tai
messujen jälkeen !


sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Valoisa päivä, lämmin päivä...

Aurinko !

Innostus, kiire, pikkupakko.
Käsityömessut lähestyvät.

Käsityötä tämäkin,
Saaristolaislimppuja.

Myyntiin.


















Siitä huolimatta, että tekisi mieli
leikata paksu siivu limppua ja kaivaa voipaketti
jääkaapista.

Syödään sitten mitä jää,

jos jää.

perjantai 24. syyskuuta 2010

MÄRKÄÄ...

Tällä kohtaa ei huvita, ei niin yhtään.

Sataa, sataa aivan koko ajan,
välillä hitii hissukseen, 
välillä ropisee
ja minä en kuule siinä mitään hyvää.





Ulkona käyn tasan niin paljon kuin on pakko.
Itseäni pakottamalla siirsin sateen vesittämät
puutarhatuolit katon alle,
tuskinpa niillä enää tänä vuonna istuskellaan.

Inhoan kylmänkosteita,
niljakkaan nihkeitä,
kalsean luotaantyöntäviä
syksyn merkkaamia esineitä ja kasveja.

















Outoa miten keväällä sama sade on merkki
tulevasta kasvusta,
uudesta noususta,

kesällä se on virvoittavaa
ja rauhoittavaa...

En jaksa edes miettiä, miten
paljon inhoan tulevia lumituiskuja,
nujerrun pian kokonaan..........
















Nyt kun olen saanut pahan olon valitettua,
kiskon kumisaappaat jalkaan,
vedän vanhan kunnon öljykangastakin niskaani,
peitän hapseni rakkaalla "sadekelinhatullani"
ja menen ulos.

Hyökkäys on paras puolustus,
käy päälle vain syksy,

täältä pesee !

maanantai 20. syyskuuta 2010

ASKARTELUA KÄSITYÖMESSUJA VARTEN




Pellavalähetystä odotellessa on valmistunut saippuaa
Seinäjoen Käsityömessuja varten:

mystisen salaperäinen, sensuelli, hurmaavatuoksuinen:




















viehättävä, ikinaisellisen ihana ruusuntuoksuinen:







reipas, puhdas santelintuoksuinen yleissaippua:

ja niin naisille kuin miehillekin sopiva
raikkaan sitruunainen, santelilla ja patsulilla
höystetty ja


pakkaamista vielä odottaa klassinen, metsäinen ja
"vihreätuoksuinen" oma suosikkini.


Liedellä on sulanut myös steariini-parafiiniseos.
Tuloksena tekijällä punaiset posket, kivistävät hartiat
ja kasa kauniin eläväpintaisia kastokynttilöitä.

Ja kun nyt olen hurahtanut aivan lopullisesti vanhoihin 
postikorttikuviin, olen printannut vintagekorttejakin,

puhumattakaan lukuisista erilaisista kuultokuvista,
joista voi tehdä vaikka mitä
ja joita voi käyttää vaikka mihin.

Uunissa tuoksuu Saaristolaislimput ja
Näkkileipä odottaa pakkaajaa...

pikku hiljaa valmista, olisinkohan kerrankin
ajoissa matkassa !

Ai niin ne pellavat, ei vapaa-ajan ongelmia
messuja edeltävällä viikollakaan...

lauantai 18. syyskuuta 2010

SYKSY ja syksyyn kuuluvia


juttuja,

Kävimme tänään JOKI-TORILLA
VEIKKAALASSA.
Siellä, mistä kirjoitin jo viime kuussa.

Mukaan tarttui luomujauhoja
( niitä, joista saa leivottua kaikkea hyvää ),

lammasmakkaraa,
hunajaa,

luomuvihanneksia;
purjoa, perunoita, porkkanoita,
viherkaalia,

herkullisia pihapuun luumuja,

savustettua nieriää ja
ahvenfileitä...

vähänkös meillä syödään tänään
hyvää !


Veikkaalassa on käteviä kyläläisiä.
Hienoa, että laittavat tuotteitaan kaupan
kaikille meille, jotka pidämme hyvästä,
puhtaasta ja lähellä tuotetusta ruuasta.

Paikalla pyöri myös Pohjalaisen toimittaja
ja kuvaaja,
mukava, että käyvät tekemässä juttua
tälläisistä tapahtumista.

Pikku hiljaa JOKI-TORI saa lisää julkisuutta
ja tapahtuma kasvaa.

Nyt odottelemme, josko pitäisivät lehtijutun
innoittamina vielä kerran toria auki
tänä syksynä...

meidän makuhermomme sitä
vaatisivat...

tiistai 14. syyskuuta 2010

VINTAGE MEKKO !!!


Katsokaas mitä löysin tänään Kirpparilta !

Vanha ja hienokuntoinen
"Kaunotar"
Ja mikä parasta, kuin minulle tehty.


                                                  

Totuuden nimessä on kerrottava, että en minä sitä sieltä oikeastansa itse
LÖYTÄNYT,
vaan ystävä, joka oli viemässä tavaraa myyntiin,
huikkasi vauhdista, että täällä olisi ihan sinunnäköinen mekko.

Koetin aikani muina naisina hypistellä kaikki muutkin kojut, etten
vain olisi ollut liian
INNOKAS.


                                      

Lopulta pääsin ystäväni kojun kohdalle
- ja SIELLÄ se oli.

HUOM. NIMENOMAAN OLI.
Nyt se on meillä.

Umpimusta, kaunis eläväpintainen kangas, istuva,
hieno paljettikirjailu, hieman polven yläpuolelle helma... Ihana.

















Ihan heti en tiedä mihin tämä ylläni menen,
mutta onpa taas siellä kaapissa.

Voisiko joku järjestää jotakin juhlimisen aihetta ??!!??

maanantai 13. syyskuuta 2010

Päänsisäisiä keskusteluja...

Vuonna 1919 Aiottiin Voimistella.
Ei sitten viitsittykään.










Tänäänkin on Koko Päivä
mennyt Kiivaassa Keskustelussa.

Ääni pään sisällä sanoo Kyllä
ja Toinen Ääni vastaa Ei.

Reipas Ääni kehottaa Mene
ja se vähemmän Reipas huutaa Älä.

Järkevä Ääni kannustaa Hyvää Se Tekee
ja Laiska Ääni vänkää Ettei Viitsi.


Tänään alkaa / alkaisi Pilates.

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Vierailuja...


Meillä on koko viikonlopun ollut vieraita,
ihania vieraita.

Joukko Naisia;
ystävällisiä, avuliaita,
luovia, kannustavia,
samanhenkisiä.

Nuori Perhe;
toisistaan välittävä,
yhteisestä tyttärestään onnellinen,
vilpitön, ystävällinen ja
avoin.



























Näistä kohtaamisista saa itsekin voimaa.
Usko yhdessä tekemiseen ja saavuttamiseen kasvaa.

Kiitos vieraille kun tulitte meille !
Olette kaikki tärkeitä ja rakkaita.

perjantai 10. syyskuuta 2010

Syksysiivousta


Kesällä ei viitsi, 
eikä jaksa kuumuudessa, 
eikä oikeastansa ole kauheasti väliä kun ei sisällä
kuitenkaan olla.

Perustelen joka kesä samoin,
ja joka kesä saan itseni sen uskomaankin.

Mitä sitä turhan päiten,
kauniista kesästä pitää nauttia siellä missä
se on,
ulkona.

                                                   

Syksyn tullen joudan putsailla nurkkia, 
ehdin keskittyä kasoihin tuoleilla,

ei enään ole kiire nurmelle,
pihatuolille,
sinisen taivaan alle.

Havahdun, että täällä pitää taas viihtyä,
kuukausitolkulla, sisällä.

Tehdä pesää pimeyden ajaksi,
löytää oma kolo pakkasta piiloon.


Maisema ikkunasta näyttää kummalliselta,

miten lentämällä kesä taas meni;
aurinko paistaa liian matalalta,
vihreä onkin keltainen 
ja keltainen väri ei ole mukava väärässä paikassa.

Se kuuluu aurinkoon ja lämpöön,
ei kuihtuvaan luontoon tai
kesän viimeisiin hiipuviin hetkiin,


Syksyn tullen siivotussa talossa
tarraudun vimmaisesti taakse jäävään kesään,

en kestä ajatusta pimeistä illoista,
en jaksa vielä iloita kynttilänvalosta
ja takan lämmöstä.





















Konstilla millä hyvänsä,
sinne syksysiivottuun taloonkin,
tuon kesän,

vielä pieneksi aikaa.

maanantai 6. syyskuuta 2010

mustikkapiirakkaa...

Nyt on pahemman kerran jäänyt leipomisvimma päälle...

edesauttajana se, että kurkistettuani pakastimeen pohjia myöten järkytyin
tavarapaljoudesta ( sielläkin ) ja ryhdyin välittömästi toimenpiteisiin.

Ei kuulemma moitittavaa toimintaa.



Tämän päivän tuotoksiin kuuluu mustikkapiirakka, 
sellainen, jota pitää leipoa hartaudella ja moniotteeseen 
ja hakea kaupasta tarveaineita, joita ei
aina jääkaapissa ole.

Resepti on vuosien takaa eräästä naistenlehdestä,
ettei tule puheita, niin laitan sen nyt tähänkin:

( varoitus! tämä ei ole mikään kevyt tuote )

pohja:
3 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
1 1/4 dl pehmeää voita
2 rkl smetanaa

nämä ensin sekoitetaan kiinteäksi taikinaksi 
ja painellaan torttuvuokaan. 
Paistetaan 10 minuuttia 200 asteessa.

täyte:
200g tuorejuustoa (Philadelphia tai Hovi )
2 munaa 1 1/4 sokeria
1 tl vaniljasokeria
n. 1/2 l mustikoita

sekoitetaan vatkaten ja kaadetaan pohjan päälle. 
Heittele päälle mustikat.

Ja paistetaan 40 minuuttia 175 asteessa...

Ja koska kaikki uunit paistaa eri tavalla,
kannattaa käydä välillä vilkaisemassa.

pinnalle:
2 dl smetanaa
1/2 dl sokeria

Anna jäähtyä noin 15 minuuttia ja hulauta
koko komeuden päälle tuo edellinen sekoitus
ja paista vielä noin 10 minuuttia.

Jäähdytä ja laita jääkaappiin, mikäli ennätät syöjiltä, sillä
kylmänä tämä on HERKKUA.

Ei sitä paljon pysty kerralla syömään, mutta riittävästi.



perjantai 3. syyskuuta 2010

Muna opettaa kanaa tai jotain sinne päin...


Kääntelin tässä päivänä eräänä isoisoäitini
vanhaa kaffimyllyä ja huomasin siinä
tutunnäköisen leijonan kuvan.

Ja tekstistäkin vielä ymmärsin mistä
firmasta oli kyse.

Menin pöhkö kysäisemään 15-vuotiaalta
pojaltani, että arvaapa minkä firman tuote 
tämä mylly on ?

Pitäisihän sitä jo tähän ikään mennessä tietää,
ettei aina kannattaisi kysyä yhtään mitään...





















" No, koska kerran minulta kysyt, niin täytyy olla
kyseessä Peugeot " kuului vastaus

???

" Paitsi, että Peugeot tekee autoja, niin firma on
alun alkaen nimenomaan kodinkonefirma "
jatkui vastaus opettavaisesti

???

" Sitä paitsi Euroopan vanhin yhä saman suvun
omistuksessa oleva firma " kertoili edelleen hän

???

" Viettävät muuten 200-vuotisjuhlia "
totesi poistuessaan keskustelutilanteesta



Niinpä....

torstai 2. syyskuuta 2010

Uudet kujeet...


En pidä tästä uudesta systeemistä, en osaa laittaa tekstiä,
en kuvia...

enkä jaksa opetella.

Menkööt nyt niin kuin menee.
Opettakoot käytäntö.

Ulkona näyttää syksyltä,
pahimmalta mahdolliselta;
puut huojuvat ja
taivas on harmaankarvainen.

Pian sataa.
Kovasti, uskon minä.

Onneksi on keksitty puuhaa.
kuukauden kuluttua.

Saatiin päähämme leipoa sinne,
Pitkän-Talon Emäntä ja minä.
Leivotaan perinteitä.
Ja keitetään kerkkähilloakin.





Vuosikaudet on puhuttu NÄKKILEIVÄN leipomisesta.
Löydettyäni Naapuripitäjän LUOMUVILJELIJÄN
maailmasta mahtavat ruis- ja vehnäjauhot
ryhdyttiin puheista toimeen.

Kriittisistä kriittisin makuraati totesi syötäväksi
- saa kuulemma tehdä kotitarpeiksikin.




















Sitten niitä vanhan ajan RUISPIKKULEIPIÄ,
niitä, joidenka pitäisi olla reikäleivännäköisiä.
Me ei tehdä niitä reikiä, ne ei maistu miltään.
Mieluummin syödään sekin kohta.


Kerkkähilloa keitellään jahka tältä mansikka- ja viinimarjahillon keitolta ehditään.


- ja minkä ihmeen takia tämä mokoma näyttää esikatselussa
ERILAISELTA kuin valmiiina blogissa.
Juuri tämmöinen pistää niin vihaksi...