perjantai 31. joulukuuta 2010

Vuoden vaihtuessa....

mietteissä,
kiire, muka,
ei ehdi ajatella kulunutta aikaa,
hyvä kun huomaa juuri sen hetken,

vuoden viimeisinä tunteina edes yksi ajatus,
vuosi mennyt,

on tehty ja jätetty tekemättä,

sanottu ja oltu hiljaa,
itketty ja naurettu,
halattu ja huudettu,
tutustuttu ja jätetty hyvästejä,

huokailtu ja hyräilty,
juhlittu ja murehdittu,
rakastettu ja luovuttu,
ihmetelty ja luotu uutta,

vuosi taas
jättänyt jälkensä, 
mieleen ja kehoon,
hengissä selvitty,
kunhan samaan päästäisiin 
tulevanakin vuonna.

Avataan ovi vuoteen 2011,
astutaan rohkeasti peremmälle,
yhdessä.




















Hyvää Uutta Vuotta !

perjantai 24. joulukuuta 2010

JOULU





















Pakkanen paukuttaa tuvan nurkkia,
maisema on enemmän kuin valkoinen,
puut ja pensaat seisovat hämärissä
huurteisen arvokkaina,

sisällä heräillään vähitellen
aattoaamuun, 
nautitaan kiireetön aamiainen,
laitetaan takkaan tulet,
kääräistään viimeisetkin lahjat
pakettiin,
valmistellaan illan juhla-ateriaa,

mikään ei häiritse rauhallisen
tyyntä aamua...

paitsi kadonneen TÄHDEN
Mysteeri.

Miten joku voi taas olla
siellä HYVÄSSÄ TALLESSA !

Meillä on Perinteinen Paikka,
missä kaikki joulukoristeet
ovat tallessa.
Niin nytkin, 
kaikki muut mutta TÄHTI !
Tähteä ei ole missään.
Paitsi tarkasti mielessäni, 
Tähti on tullut kesän mittaan vastaani
monen monituista kertaa.
Ei siellä Joulukoristevarastossa,
vaan jossain ihan muualla.

Nyt sitä ei löydy etsimälläkään.

Ei hätää, ajattelin, kipaisen
korviin saakka paksusti puettuna
ulkovarastoon, jossa takimmaisessa
nurkassa on kaksi pahvilaatikollista
"varajoulukoristeita", myös TÄHTI.

Taskulamppu hampaissa menin 
henki huuruten läpi kaksi isoa
laatikkoa.
Kaikenlaisia Koristeita.
Mutta ei TÄHTEÄ.

En aio sen enempää murehtia,
en anna Joulumieleni kadota,
kuusipuu on kuitenkin
täydessä koreudessaan.
Ei se TÄHTIKÄÄN kateissa
ole, 
täällä se on jossakin ja 
loistaa siellä itsekseen.

JOULURAUHAA.






maanantai 20. joulukuuta 2010

Pikkuhiljaa Jouluun..

Nyt on aika keskittyä oman joulun
valmisteluun;

siivoilla tilaa joulukuuselle,
jonka paappa ja pojat yhdessä
käyvät metsästä hakemassa
- ja todennäköisesti kinastelevat
hyvässä sovussa kuuselle asetetuista
vaatimuksista,

leipoa vihdoinkin omaa perhettä varten,
tähän saakka on kuulunut kommentteja, että
leivot koko ajan ja
kotona ei ole pullan pullaa,

paketoida viimeiset lahjat,
joita on jo tarkasti mietitty, sehän on
puoliksi tehty,

kaivaa kätköjen uumenista
vuosikymmenten aikana kertyneet
joulukoristeet ja muistella
kuhunkin liittyviä tarinoita,
koristella koti jouluasuun,

ja mikä tärkeintä, istahtaa alas,
nauttia takkatulen lämmössä
ja kynttiläin loisteessa
omasta rauhasta,
rakkaiden seurasta,
yhdessäolosta ja
kiireettömyydestä.

Lämmin Joulutoivotus
Teille Kaikille !



sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Vielä tänään JouluPuoti

Tiivistunnelmainen pakkassää jatkuu,
KesäPuodin pitäjän JouluPuodista
tuli varsinainen arktisten olojen
seikkailu tänä vuonna !

Nyt lähden kasaamaan tämän päivän
myyjättären asua ylleni.
Uskokaa pois, siitä on kaukana niin
glamour kuin tyylikkyyskin !
Päivän sana on TOPPA, VILLA,
TURKIS ja kuuma GLÖGI...
















sunnuntai 12. joulukuuta 2010

JouluPuodin Tunnelmia Pakkassäässä

Koko villasukka-, lapas- ja villapaitavarasto
on inventoitu ja hyväksi havaitut ja
lämpimät ovat olleet varsin
tarpeellisia puotipuksujen varusteita
näillä keleillä.

Tarjettu on,
kyykistymään ei ole taivuttu
ja jos selällemme olisimme kellahtaneet,
niin avittamatta emme olisi pystyyn päässeet.

Mutta mukavaa on ollut
- on vieläkin, tulin vain laittamaan
pakkaspäivän kuvat tänne muidenkin iloksi.



perjantai 10. joulukuuta 2010

UllakonAarteiden JouluPuoti toivottaa TERVETULOA !


Nyt alkaa näyttää valmiilta.
Pientä pintasilausta vailla.
Pakkanen kiristyy ja
nurkat paukkuu.
Muistakaa pukeutua lämpimästi
kun meille tulette !

Lähden tästä jauhopussien pariin,
aamuksi on tuoretta tiedossa...

TERVETULOA !


torstai 9. joulukuuta 2010

Koskaan ei saisi puolivalmista näyttää...

mutta ihan pikaisesti kerron, että
PUOLIVALMISTA on !

Muutaman kerran juoksentelin
pihamaan poikki tavaroita siirrellen
ja ainakin puolet niistä muutamista
johtuu harvasta päästä.

Juhannuksen aikoihin korjasin jouluvalot
hyvään talteen.
Siellä ne ovat vieläkin ja voimakkaasti
näyttää siltä, että pysyvätkin.

Tällä ikää pitäisi näemmä  antaa
tavaroiden olla mieluumin
omilla paikoillaan kuin siellä
hyvässä tallessa.

Pienen pieni kurkistus:

tiistai 7. joulukuuta 2010

Tonttu, tontumpi, tontuin...

Lueskelin aamukahvikupposen seuraksi
viimeisintä kiiltäväkantista suomalaista
naistenlehteä ja
naureskelin Tuomas Vimman joulupakinalle.

Sitten jäin miettimään, että mitäpäs kelvoton
siinä naurat,
tunnistit siitä monta asiaa ja ihan omasta
itsestäsi !

Normi hajamielisyys ja hötkyily on
potenssissa melko monta.
Sinkoilen Perinteisen Joulukaupan,
joulumyyjäisten,
Kädentaitajien Puodin ja oman
UllakonAarteiden väliä.
Samalla kuulen itseni sanovan,
että ei yhtään,
ei yhtään tunnu joululta ?!?

Ihan hölmöä, joulun takiahan
tässä sinkoillaan,
kyllä se jossakin tuntuu.
Ainakin verenpaineessa ja lyhentyneissä
yöunissa.
Ensin hötkyillään muiden joulun vuoksi,
jouluviikolla on oman joulun vuoro;
leipomukset, siivoilut, ruuanlaitto,
mahdollisten lahjojen paketointi.

Aatonaattoiltana koristellaan kuusi,
niillä perinteisillä "härpäkkeillä",
istutaan kynttilänvalossa,
rauhoitutaan, odotetaan...
syvä, sieluun ulottuva
rauha valtaa mielen,
tuntuu kuin tuntuukin joululta.









Joulutäpinöistä vielä sen verran, että
meillähän ei saa syytinkiläisetkään olla rauhassa
vaan joutuvat mukaan kaikkeen yleiseen
hässäkkään.
Tonttutehtailun vastuu on siirretty sille osastolle.

Ylimmäinen TontunTekijä vaan tuppaa kiintymään
sympaattisennäköisiin tonttuihinsa arveluttavasti:
pussitin tonttuja pareittain sellofaanipusseihin
ja Tontuntekijä murehti, että pitäisikö niihin
jättää ilmaraot...




















Kiitos Ailalle, tämmöisellä pikkiriikkisellä
osastolla olin Vaasassa
Naisten Joulumessuilla.
Suurinta kiinnostusta herätti
pöytäni, liinani ja
ylläni ollut Tampere Vintage-jutussa
ylpeillen esittelemäni paita !

Leikki leikkinä, ihan hyvä tapahtuma ja
mukavaa oli.
Myyntiäkin.

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Oliskos vähän pikkujouluiluun... ?

Minähän olin niin kovasti itseeni tyytyväinen
kun selvisin Tampere Vintagesta
kohtuullisen säästäväisesti.
Kotiin tultuani istahdin viattomasti
tietokoneelle ja
Saksasta löysin nämä.
Ja tänään ne tuli meille.

Katsokaa nyt,
ehtaa 60-luvun loppua,
aitoa käärmettä ja nahkaa.

Korokepohja
ja huimat korot !
Viininpunaiset.
Vai pitäisikö tähän vuodenaikaan
sanoa glöginpunaiset.

Jos ei näillä tontutkin
ällisty, niin ei millään.

Kuvasinkin oikein pitsiliinan päällä,
hienot kun ovat...




















JouluPuotiin Ullakon Aarteisiin.

maanantai 29. marraskuuta 2010

Jouluinen Ostosmatka Isoonkyröön



Isossakyrössä on aina ollut paljon käsityöläisiä
ja 1700-luvun markkinoiden myötä ovat
paikkakunnan käsityöläiset koonneet 
voimiansa yhteen myös joulun tiimoilta.

Tuloksena varsinainen Joulukauppa ryhmittymä.
Jos Tervajoella myydään autoja, 
niin Isonkyrön keskustassa myydään joulukuussa
ahkerien naisten ( ja miestenkin )
käsityötaidonnäytteitä pukinkonttiin.

Kannattaa suunnitella jouluista ostosmatkaa
meille päin.

Viikonloppuisin kierros voi alkaa esim.
Susannan hurmaavasta Vanha Aika -kaupasta. 
samalla voi vilkaista mitä kivaa
myymälän toisessa osassa on
Samassa kiinteistössä on myös
Minnan ja Annen Joulupuoti.

Kierros jatkuu Pohjankyröntielle
vanhaan Kettulan kivitaloon ja 
myynnissä monenlaista käsityötä.
Tien toisella puolella on Sirppis Kirppis,
ehdottomasti käynnin arvoinen paikka sekin.

Edelleen samalla tiellä on
Pohjankyrö-lehden toimitalossa 
käsityöläisten
Isonkyrön Perinteinen Joulukauppa,
josta nämäkin kuvat ovat.

11.-12. ja 18.-19. joulukuuta on
myös meidän Ullakon Aarteet
avoinna.

Toiseen suuntaan Pohjankyröntietä
ajellessa Vanhan kirkon paikkeilla
lahjatavaroineen ja käsityömateriaaleineen
ja vielä vähän matkaa eteenpäin, niin
Juha Koskela Designin työpajamyymälä,
missä voi ihastella ja hankkia koruja.

Pieni poikkeama keskellä kylää Kukkulantielle,
missä on Serkku Kauppa moninaisine
leipomuksineen ja käsitöineen.

Niin että kannattaa tulla kauempaakin
ja kiertää samalla retkellä kaikki !

P.S. noita ruskeahkolla kirjoitettuja klikkaamalla
pääset sivustoille.

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

PAKKASAAMU

Silmät auki,
varovainen kurkistus,
peiton liepeen alta,
vaivihkaa.

Villasukat, villapaita,
lähellä,
nopeasti ylle.

Ikiaikaiset ikkunat,
muotoilevat maailman
miten kuten,
omakseen.

Vanhan talon ihanuus ja
kurjuus,
pysähdy katsomaan !

Pakkasta,
auringonnousu,
miten kaunis on
aamu.

Lämmittää mieltä,
jalkoihin vielä tossut,
hyvillä mielin kahvinkeittoon.

Rauhaisaa Adventtia Kaikille !





















tiistai 23. marraskuuta 2010

JOULUPUOTIIN TAVARAA...

Keho kummastelee edelleen pakkasia,
kalenteri juoksee vikkelämpään kuin minä
ja joka paikassa on JOULUNAVAUS.

Pakkohan on kovapäisimmänkin uskoa, että
JOULU on tuossa tuokiossa
ja UllakonAarteiden PihaPuotia on
ryhdyttävä laittamaan siihen malliin, että
JOULU saa tulla sinnekin.

Huomenna minä aloitan. Lupaan.


Mutta tässä muutaman kuvan verran
raotusta JouluPuodin oven taa:


Valoa pimeyteen
-tai sopivasti patinoitunut koriste pöydän päälle,


peltipurkkeja, hillotölkkejä, emalipannuja,


suola- tai jauhosalkareita, niin ja erittäin kaunis pieni
1-laatikollinen talonpoikaispöytä,


välineitä vähän suuremman taikinan tekoon 
ja leivän paistoon,


kätevälle pieni työmaa; jälleen kerran on aikoinaan 
ostettu iki-ihanaa oranssia maalia, mutta tuolien
muoto on kaunis ja perinteinen ja kuntokin hyvä,


kaikenlaisia tarvekaluja, niin kuin kaffiprännäri, 
tuohivirsut, kiulut sun muita,
nivaska punaraitaisia keittiöpyyhkeitä,


vanhoja savipunkkeja, isompia ja pienempiä,


kuparikattilallinen joulupuuroa keittyy 
vaikka isommallekin joukolle, 


fiinimpään kattaukseen vanhaa ja 
pikkasen nuorempaa arabiaa...


 Nämä ja monet muut esineet
odottavat 11.-12.12. viikonloppua.
Tervetuloa silloin katsomaan !


maanantai 22. marraskuuta 2010

TAMPERE VINTAGE -ja itsehillintä

Juna vei aamusella minut ja 
KeskenkasvuisenJärkevänLapsen Tampereelle.
JärkeväLapsi ohjeisti, etten saanut "pukeutua"
tilanteen vaatimalla arvokkuudella ( mielestäni ),
koska hänen pitää kehdata istua
junassa vieressäni...

Iloisena siitä, että ylipäätään lähti mukaani
tottelin kiltisti.
Asemalla meitä odotteli JärkevänLapsen
TulevaÄitiIsosisko.
Tällä kokoonpanolla suuntasimme

Ilmiselvää oli, kuka meidän joukosta
oli innokkain.

Valtavaa itsehillintää osoittaen en
ostanut kulta- enkä hopeakenkiä.
Enkä ihanan viininpunaisia 50- luvun
stilettoja, joita koristi haalistuneen
malvanvärinen silkkirusetti,
enkä liioin mokkaisia tummanruskeita
T-hihnapiikkareita, joita koristi
vihreät yksityiskohdat...


Sen sijaan menin taas onnesta mykkyrälle
lähes käyttämättömistä suomalaisista
70-luvun MaryJane-kengistä.
Peräisin siltä ajalta kun meilläkin
tehtiin kunnon kenkiä.
Nahkaa sisältä ja ulkoa.
Kauniita yksityiskohtia.

Miten harmittavaa, että suomalainen kenkäteollisuus
ei ole enää tätä ! 

Uskokaa tai älkää, mutta mukaani ei tarttunut kuin
yksi ( 1 ) käsilaukku.

Ja sekin vastoin kaikkia tottumuksia on aivan tavallista
nahkaa.
Toki ihanan pehmeää ja sopivasti patinoitunutta.
Suklaanruskea, mikä väri tunkee näemmä
väellä ja voimalla elämääni,

minkähän edellä sekin taas lienee...




















Mukaan lähti myös koruja,
pakkasen keskellä kesäisiä:


















Ja sitten.
Tämähän oli aivan pakko saada UllakonAarteisiin:

Virkattuja pitsejä, rypytyksiä, nimikointi...
kaunis, kaunis...

Tämä ja kengät Mekkomaniasta.
Sieltä olisi mukaani voinut tarttua koko
rekillinen ihania mekkoja,
huokailin ja hiplasin.

Ja keskustelin itseni kanssa.

Mutta nyt minä tiedän missä niitä on 
ja voin palata kevään tullen !


Tapahtuma oli mielestäni parempi kuin
keväinen,
selkeämpi ja järjestetympi.
Hauskaa oli ohjelmallisuus, musiikki
siivitti ostoja kepeästi.

Ilmiselvästi 40-50-luku on pääosassa,
mukana onneksi myös näitä 60-70-luvun helmiä.

Muita asiakkaita kuuntelin tavaroita käännellessäni,
mietin, että Vintage-kulttuuri on meillä
uutta, moni tuntui ihmettelevän hintoja.
Vielä on tekemistä, että juuri kirppikset
hyväksyttäviksi ymmärtäneet suomalaiset
ymmärtävät mikä vuosikertavaatteen tai
-asusteen tekee hintavaksi -ja himoituksi.

Nyt pitäisi pikkuhiljaa tarjeta laittamaan
UllakonAarteiden JouluPuotia kuntoon,
siihen puuhaan joutunee sonnustautumaan
melkoisella määrällä villahousuja ja
paksuja rukkasia.
Saman sortin pukeutumista suosittelen
sitten JouluPuotiin tuleville 
Asiakkaillekin !

maanantai 15. marraskuuta 2010

NAISTEN ASIAKASILTA...

Ystävättäreni Vilukissi järjesti Naisten Illan
Susannan luona.
Vanha Aika oli täynnä kaikenlaisia
ihanuuksia Sisustukseen ja
Somistukseen.

Joulukin tulossa.

Juotiin kahvit ja syötiin pullaa.
Siirryttiin ihastelemaan kaupan
hyllyjen ääreen.
Ja sillä kohtaa Susanna sanoi,
että odotas vähän, täällä on sulle
Kengät.
Tietää mokoma...
















Selväähän oli, että minä lähdin sieltä
KultaKengät kainalossa.

Muut niitä Joulukoristeita ja Sisustusihanuuksia.

On minullakin Joulukoristeita.
Ihana Punainen Possu,
joka huilasi viime joulun, koska se löytyi vasta
loppiaisena.
Nyt olen käyttänyt kaksi päivää TonttuLaatikon
etsimiseen.
Löytynevät pääsiäiseksi.

En tarvinne uusia koristeita ja somistuksia,
riittää kun kadottelen näitä vanhoja.

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Amerikan Ihmemaa ja Kultaseppä... SOFA Chicago 2010

Avaraa maailmaa on nyt nähtynä,
oikein tehopakkaus amerikkalaista messuilua.
Pitkiä päiviä,
väkeä mahdottomasti,
hienoja osastoja,
järkyttävän kalliita esineitä,
upeita töitä,
mielenkiintoisia ihmisiä,
kontakteja,
kokemusta...
ja
armoton väsy.







Näyttää olevan vaikeinta päästä takaisin 
+2GMT-vyöhykkeelle...

Ai niin, tuliaisiakin tuli !

tiistai 9. marraskuuta 2010

Maailman kaikista paikoista...

JURVA.

Tämä on aivan uskomatonta.
Olen elänyt viiskymmentä vuotta
tietämättä tuon taivaallista
Jurvasta ja jurvalaisista.

Joo, joo, nykyinen Kurikka,
ihan miten vaan, mutta täällä
päin se on ja pysyy Jurvana.

Niin, ne jurvalaiset.
Naiset nimenomaan.

Reippaan vuoden aikana
olen törmännyt reiluun puoleen
tusinaan sellaiseen NAISEEN,
että oksat pois.
Ja tänä aamuna tuli puhelinlankoja
pitkin taas yksi.

Kaikille näille naisille on yhteistä
suunnattoman ystävällinen
tapa lähestyä toista ihmistä,
kunnioitus käsitöitä kohtaan,
kohdallaan oleva elämänasenne,
raikuva nauru ja
mielikuvituksen lento.

Ja täytyy sanoa, että kun he kerran
minua lähestyvät ja sielujen
sympatia löytyy, niin täytyy heissä
olla ripaus tervettä hulluuttakin !

Nyt olen lähdössä oikein
excursiolle Jurvaan loppuviikosta.
Todennäköisesti tulen takaisin
onnellisena pellavapussi kainalossa.

Kiitos Teille Kaikki Jurvan Naiset,
on ollut ilo tutustua Teihin jokaiseen.
Juodaan taas porukalla päiväkaffit pihanurmella
ensi kesänä !
Niin vanhat kuin uudetkin tuttavuudet.

KIITOS !

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Aivan Käsittämättömän Hienoa...

Kolmekymmentäneljä, 
siis 34, vuotta sitten
olimme Nuoria, Nättejä ja Notkeita.

Juoksentelimme Rantamajan, Pallohallin, 
Ruokalan ja Eppulan kanttiinin väliä.

Paukuttelimme kehärumpua ja
otimme vaihtoaskel-hyppyjä,
teimme laajoja kaaria ja 
sulavia taivutuksia.

Marssimme hyväryhtisinä,
noudatimme Lingin-kaavaa ja
liike lähti AINA vartalosta.

Nojailimme Aholankankaan
mäntyihin,
pelkäsimme Vamphyyrejä
Hautausmaan kiviaidan takana,
soutelimme Järvellä,
Nauroimme katketaksemme,
hengailimme Härkösen kioskilla,
söimme Suffeleita,
solmimme Elämänmittaisia ystävyyssuhteita.

Silloin olimme avoinna elämälle,
haaveilimme,
kurkottelimme, räpistelimme,
opettelimme,
elimme.

Ja ne maailman parhaat Farkut ja
Pentikin nahkapalahousut.
Ne muistaa Moni...
















34 vuotta.

Jälleennäkeminen. Muistot.
Mitä on 34 vuotta, ei yhtään mitään.

Mikä Riemu !
Sama sielujen väre,
olemisen rentous,
loputon puheensorina,
hervoton nauraminen,
Ystävyys.

Nyt olemme keski-ikäisiä,
nättejä lähinnä
kynttilänvalossa,
notkeita ehkäpä unissamme,
mutta
pohjimmiltaan edelleen samoja.

Ei pöllömpi juttu,
muuten.

torstai 4. marraskuuta 2010

jälkijunassa TÄDIT TOUHUISSA osa 2

Naisten illan osallistuja Eija
lähetti kuvia ja lupasi, että
saan laittaa tännekin.

Tässä iloisesti työn touhussa,
johtuneeko hymyt kätten työn jäljestä,
tyytyväisyydestä,
mukavasta juttelusta,
todennäköisesti niistä
kaikista yhdessä.





















Ja tässä valmiita.
Saattaa jopa käydä niin, ettei malteta
vielä tänä vuonna polttaakaan näitä.

Tai sitten poltetaan nopeasti, että
saadaan tehdä lisää.


tiistai 2. marraskuuta 2010

IHANA VALO...


Aikainen aamu,
viehkeä auringonnousu,
henkäys pakkasta.

Villapaidan lämpö,
hiljaiset terveiset,
ylilentävä lintuparvi.






































Meidän huushollin Kultaseppä lähti tänä aamuna Isoon Maailmaan.
Ainakin matkan täällä päässä keli näyttää suotuisalta.

Ihmeellistä tämä nykymeno;
koko matkan voi reaaliajassa seurata matkan sujumista...
vaikka mitä minä sillä tiedolla teen, että juuri nyt
kone on sen ja sen lennonjohdon alueella,
11 km korkeudella ja
lentää kohti Islantia ?!

Tärkeinhän on viesti, että
matkaaja on saapunut
onnellisesti perille.

Toivottavasti Koko Matka on
Onnekas.

Happy Landings, rakkaani...

lauantai 30. lokakuuta 2010

TÄDIT TOUHUISSA...

... jotenkin näin sanoi huushollin nuoret miehet.

Perjantai-iltana meidän keittiöön
kokoontui iloinen joukko Käteviä Naisia.

Ja minun piti ottaa valokuvia.
Kuinka ollakaan, juuri silloin oli
kameran akku tyhjä. Oma vika.





















Harmittaa.

No joka tapauksessa, tässä Tätien Touhun tuloksia,
kastoimme kynttilöitä.

Kynttilänteko sujui joutuisasti,
maailma parani,
stressi liestyi,
ystävyys lujittui.

Välillä söimme hyvää ja riittävästi,
pitkän kaavan kautta,
nautimme lasin, parin viiniä
ja herkkua kahvin kera jälkiruuaksi.

Tälläistä pitäisi tehdä useammin.
Oli hyvä mieli.
Yöllä pimeässä vain hymyilytti
kun kahvinjuonti valvotti.

Tälläisistä pienistä asioista,
hyvistä hetkistä,
niistä jaksaa monta päivää.

Mikä rikkaus on Ystävät.
Kiitos heistä,
joka ainoasta !

lauantai 23. lokakuuta 2010

YLPEÄNÄ TOISEN PUOLESTA...

Meidän huushollin kultasepän työt ovat maailmalla.
Koruja on jo näytillä New Yorkissa
ja sieltä menevät Chicagoon.

Seppäkin matkustaa edustamaan niin
itseään kuin korujaankin.
Ja esittelee suurelle joukolle
kuulijoita itsensä ja neljä muuta
samaan anticlastic raising-tekniikkaan
erikoistunutta seppää.

Jännää.
Minäkin osallistun; arvatkaas kuka
sen esityksen on tehnyt.
Se on ihan varmasti kunnon tuliaisten arvoinen !

Mahtaa Chicagossakin olla vintage-liikkeitä...





torstai 21. lokakuuta 2010

Mihin aika menee... ?

Tässä on viipotettu ympäriinsä,
messuiltu, vierailtu,
naurettu 1-vuotispäivillä,
itketty rikkisyötyä manoloa,
pesty pyykkiä,
oltu menossa ja tulossa ja
tehty muita hommia.

Onneksi joku on pysynyt paikoillaan
ja saanut näkyvää aikaan:

Meidän huushollin rautaseppä on
tehnyt pimeiden iltojen lohduksi
kynttiläkruunuja.

Riittävän suuria.
Ja vielä vähän suurempia.




Jos ei näillä illat valkene ja tunnelma tiivisty,
niin ei sitten millään.

JouluPuotia varten.
Kysellä saa toki aiemminkin.





















Kehitteillä myös hieman pienempiin
neliöihin soveltuvia...