lauantai 30. tammikuuta 2010

Häivähdys valoa


Valon
aavistus,
vielä hento ja utuinen














arkakin,
juuri ja juuri havaittava,
lähes vain tunne,













minä istun ikkunalla ja odotan....



















( tämä ikkunasta tuijottelija
Tuija Kankaan keramiikkaa,
rosoisenkaunis, elävä... )

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Kaikille LUKIJOILLE !

Tervetuloa kaikki uudet Ystävät ja
mukavaa kun vanhat Tutut viihtyvät.

Kiitos kun olette piipahtaneet,
kommentoineet, eläneet mukana !















Jaksetaan yhdessä kohti kesää ja
pidetään yhteyttä !

tiistai 26. tammikuuta 2010

Vihreä kierrätyspellavajakku...

Joinakin päivinä elämä yllättää;

heittää vastaan Ihmisen,
joka tuntuu heti tutulta,
jonka kanssa on mukava vaihtaa ajatuksia,
istua pöydän ääressä puhumassa...



















sellaiselle Ystävälle on mukavaa
tehdä,

omansa ja samalla
vähän itsensäkin näköisen,

tietää, että ajatus kohtaa,
ymmärtää perinteen ja arvostaa.
















on samalla tavalla pikkuisen erilainen,
omansa tietävä ja tunteva,
ajatteleva, elävä, kokeva.

Hauskaa, että elämä tuo tullessaan.

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Minkä nainen luonnolleen voi...


voisiko mitenkään syyttää taas pitkää talvea,
pimeyttä, liikaa lunta, pakkasta... ?



















Vain naisihminen haalii varastoihinsa
tämmöisiä ja kuvittelee kehtaavansa
kävellä näillä näin maaseutuolosuhteissa.



















Ho hoi naisihminen, pysähdy hetkeksi
ja kuuntele JÄRJEN ääntä !



















Mutta jos edes kerran kävisi
vaivaisenluut laulaen paikallisessa
K-kaupassa !

Voisi sitten kipsattuna koettaa myydä
näitä KESÄPUORISSA...

torstai 21. tammikuuta 2010

Varastojen täydennystä... KÄÄRMEENNAHKAA !



















( MYYTY ! )
Entisaikain ihanuuksia !

Tämmöiset löytyi tulevan KESÄpuodin
varastoon odottamaan esillepääsyä.

Ja hyvää kotia.















Kengät ovat ihkasuomalaiset,
vuori nahkaa ja käärmekin terve...
koko reipas 38-38,5















korkoa tarpeeksi, että näyttää juhlavalta,















ei kuitenkaan hengenvaaralliset piikkarit,
vaan näillä pysyy tukevasti maan pinnalla !















Ainakaan se ei ole kenkien vika, jos
leijuu pää pilvissä...

tiistai 19. tammikuuta 2010

Saippuankeittoa... osa 2













Seuraavana päivänä harmaanmustankukertava
saippua on jäähtynyt ja siitä painellaan
- kas kummaa, POHOJAMMAALLA kun ollaan,
salmiakinmuotoisia saippuoita...















perkkeet vain jäävät jäljelle.

Saippuapalikat laitetaan kuivumaan,















seuraavaksi siistitään kantit ja















laitetaan etiketti kylkeen, valmista tuli:

UHOO-SAIPUA

ehta POHOJALAANEN TUATET, jota
myy RUSTOOPUORI Seinäjoella,
VILLAVINTTI Isossakyrössä ja
TAITO PAUKKU Lapualla















UHOO-SAIPUA säästää naisväen hermoja:
tämä sen lavuaarin reunalle, mitä huushollin
miesväki käyttää käsiensä pesuun tullessaan
miehisistä askareista,
ei haittaa, vaikka saippuaan jää vähän
pikiraitoja, ei erotu, ei.


maanantai 18. tammikuuta 2010

Saippuankeittoa... osa 1















Aika ajoin sähköpostiin kilahtaa viesti
Tilaajalta ja jostakin syystä Tilaus tulee
aina silloin kun
A ) ei ole kaikkia raaka-aineita
B ) puutalon keittiössä ei ole liian lämmin

Kumpainenkin syitä, jotka HIDASTAVAT
ratkaisevasti saippuanvalmistusta.

On sitten svielä se kohta
C ) minä en pidä värijauheesta.

Varoiteltuani Tilaajaa urakan viipymisestä
sain nopsasti Tavarantoimittajalta
tarvikkeet ja pakkasmittarikin
näytti suotuisampia lukuja.

Tehdas käyntiin.

Siispä sulatetaan kovaa rasvaa,
lisätään juoksevia rasvoja
ja
kaadetaan sekaan vettä, johon
on liuotettu lipeää.
Yksinkertaisesti sanottuna.















Hurautellaan sauvasekoittimella















kunnes soosi on sopivaa















ja mennään pilaamaan kerrassaan kaunis
vaalea saippuasoosi MUSTALLA
saippuavärillä !

( miksi minä en pidä värijauheesta on se,
että KAIKKI kipot ja kauhat ja sormet ynnä
väistämättä tiskipöytä ja moni muu paikka
saa osansa joko mustasta jauheesta tai
vielä mustemmasta öljy-jauhe-seoksesta.

Ja se pitää SIIVOTA erikseen,
eikä se lähde aina SOVINNOLLA )















Sekoitetaan, sekoitetaan ja tässä vaiheessa
soosi, tuleva saippua,
olisi vielä kohtuullisen HAUSKANväristä,















MUTTA EI, sekoitetaan KUNNOLLA !!!

Lopulta saippuasoosi on epämääräisen,
epäilyttävän harmaanmustankukertavaa,















kaadetaan muottiin,















annetaan SAIPPUOITUA,















jäähtyä ja

















niin.... odotellaan seuraavaan päivään.

Homma jatkuu huomenna,
silloin kerron mitä tästä tulee....

tiistai 12. tammikuuta 2010

Ajankulua talvipäivänä...

Mikä verraton ajantappoväline, internet !
Sieltä kaiken ihmeen keskeltä löytyi yhtäkkiä kuva
tismalleen samasta krokotiilinnahkalaukusta
kuin mitä meidän puodista löytyy !
Netin laukku oli myynnissä Lontoon kirkolla.

Mitä nyt väri oli eri, muuten ihan sama kassi.
Nooo, oli hintakin hieman erilainen kuin meillä...

Pitäisikin mainostaa, että meillä samaa tavaraa
kuin LONTOOSSA,
HUOMATTAVASTI halvemmilla hinnoilla.















Paitsi ettei meillä nyt mainosteta muuta kuin talvea,
kyltti keikkuu pakkasessa lumeen hautautuneena.

Puhetta on ollut, että pitäisi ottaa pois,
kiikuttaa hetkeksi varastoon ja tuoda takaisin
sitten kun kevät on pitemmällä.

Mutta siellä se vaan keikkuu.















Tosin jos oikein lujaa uskoo, niin taivashan
näyttää jo ihan selvästi keväisemmältä kuin eilen,
toissapäivänä, viime viikolla...

kevätti sen verran, että välttämättä
piti saada Vanhasta Ajasta kevään
vihreä tiskiharja, edes.


lauantai 9. tammikuuta 2010

Tingelitangelipuu ja perinteet...


















Jo neljä sukupolvea naisia on koristellut
joulukuusen. Samalla tavalla.

Oman päänsä pitäen, itsepäisiä kaikki.

Yksi asia on säilynyt muuttumattomana.
Hopeanväriset tingelitangelisilpakkeet.

Joka aatonaatto sukupolvensa naisihminen on
jäänyt "viimeisenä kentälle",
muu kuusenkoristeluväki häipyy vähin äänin
kuten kuuluisa ruumiintoiminto Afrikan pohjois-
osan runsashiekkaisille alueille saatuaan, myös
perinteiset, hopean- ja muunväriset joulupallot
paikoilleen.

Tingelitangelisilpakkeet ripustetaan, ei valtavina
kasoina, vaan siisteinä pikkunippusina
ympäri kuusta.

Kysyy kärsivällisyyttä ja varmaa kättä.

Koristelun päätyttyä paikalle hiipii
koloistansa edellä mainittu häipynyt väki,
joka toteaa iloisesti, että

SIINÄ ON MEIDÄN KUUSI, JUURI SELLAISENA
KUIN SE ON AINA OLLUT ja SEN PITÄÄ
AINA OLLA VASTAKIN !

TOTTA,
siinähän se on kaikessa kimalluksessansa,
kynttilät sytytettynä joulunajan hämärässä,
tuo mieleen muistot, perinteet, jatkuvuuden.

Rauhoittaa istumaan ja ihailemaan,
kirvoittaa mieleen ajatuksen,
vierittää poskelle kyyneleen,
yhdistää...

Loppiaisen jälkeen kynttilät sammutetaan,
siirrytään toiveikkaana kohti kevättä.

Sukupolvensa nainen kärsivällisesti,
jälleen yksin, omien ajatustensa kera,
hellin käsin poimii lähes yksitellen
tingelitangelisilpakkeet talteen
odottamaan jälleen seuraavaa
aatonaattoa.















Perinteitä kunnioittaen,
välillä itsekseen nupisten.

Joka vuosi, tismalleen samalla tavalla.

perjantai 8. tammikuuta 2010

LBD, ruskea semmoinen



















Annettuani itseni ymmärtää,
lueskeltuani maailman johtavaa
MUOTIEEPOSTA, jonka sain
joululahjaksi Versolta ja varsinkin
saatuani oikein Ulkomaan
Joulupukilta järjettömän tyyriin
vyön,
ryhdyin tuumasta toimeen.

Syntyi vaatekaapin kätköihin
L B D , ruskea semmoinen.
Lyhenne löytyi siitä samasta
eepoksesta. Niin kuin sekin, että
P O A. Paitsi ettei tämä ole
myynnissä.
Kovasti tekijänsä näköinen mekko,
yksinkertainen, suora ja oikoonen...

Ai missä sitä pidetään ?
No KAAPISSA tietenkin !

Siellä samassa kaapissa, missä
säilytetään kaikkia muitakin
VARMUUDEN VUOKSI -vaatteita.

Ja kenkiä....

Eikö tämä jo voisi riittää....

... juuri ja juuri pysyy lämpimänä takkatulella,















en pidä tästä, kasvaisin kymmensenttistä
karvaa koko isolta pinta-alaltani, mikäli
olisin tarkoitettu arktisiin olosuhteisiin.

Kaiki jäätyy, inspiraatiokin.

Pakko toki edelleen, vasten tahtoisesti,
myöntää, että auringon ( ! ) pilkahtaessa
maisema on hieno !



















Usko on luja, että päivä päivältä
aurinko jaksaa
nousta aina pikkaisen korkeammalle !



















Ompelukone on kuitenkin rasvattu
pakkasenkestävällä öljyllä ja
Ahkeran Liisan loppuvuoden alen
ihanista kankaista on syntymässä
jotakin.

Taitaa se tästä...