lauantai 30. huhtikuuta 2011

Wappu

ei aiheuta suurempaa hötäkkää.

Mikäli sää antaa myöten,
kuopsehditaan puutarhassa.

Välillä pöräytetään kahvit
ja syödään suupielet
sokerissa munkkirinkeleitä.
















Ovat aika katoavaista syötävää.

3 dl kerma-vesisekoitusta (mitä nyt jääkaapista löytyy)
puoliskan verran hiivaa
reipas teelusikallinen suolaa
1 dl ynnä hujaus sokeria
ronski 50 g sulatettua voita (VOITA!!)
muna, tai kaksi
n. 8 dl vehnäjauhoja

leivo rinkulat, anna kohota kunnolla,
paista rypsiöljyssä,
pyörittele sokerissa,
ole vikkelä, että
saat itsekin edes yhden...

Hauskaa Wappua!

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Niinhän siinä sitten kävi,

että aikansa kun plaraa
vanhoja lehtiä,
niin ahdistuu
ja altistuu  -väreille.

Pakko kaivaa varastoja,
löytää sieltä  aikansa
ihanuus,
METSOVAARA design
ja polkaista siitä
itselleen kolttu.

Tässä on nyt sitä kammoamaani
oranssiakin,
ei kuitenkaan keltaisen
ja ruskean kaverina,
vaan omantuntuisemman
aniliinin.

Ainakin erotun tämä ylläni.




















Kevään kunniaksi oikein
helmetkin kaulassa...

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Ajan hermolla




















Pääsiäinen meni ulkona puutarhahommissa,
mistä tuli iso nälkä ja
aikaa kului ruokapöydässä,
minkä jälkeen oli ähky ja
ei jaksanut muuta kuin huokailla
hiljaa.

Onneksi pääsiäisen lounasvieraat
toivat ajankulua,
takakontillinen vanhoja lehtiä,
50-70-luvuilta
Kaunis Koti, Avotakka...
Nostalgista, Hienoa, Kammottavaa,
Himoittavaa, Unohdettua,
Kaivattavaa, Puistattavaa...

Toivottavasti ei koskaan enää
sorruta kelta-ruskea-oranssiin
sisustukseen.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Vanhoja uskomuksia...

Mikäli se yhtään tästä
riippuu,
niin meidän tontilta on nyt
TRULLIT ajettu
pois pahojaan tekemästä.




















Niin ja siistitty puutarhaa...

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Istuisinko ja odottaisin,

että kohtaus menee ohi ?

Mutta kestää se kuitenkin
ainakin Juhannukseen saakka,
tulisi aika pitkäksi,
odottaessa.

Puutarhatyöt.
Haravointia,
risuja ja oksia,
kukkapenkkejä,
lannoitusta,
kasvimaata,
kukkalaatikoita...

ja kaikki HETI kerralla
ja saman tien.

Kroppa ei kiitä
hätäistä mieltä;
illalla olin kuin selkääni
saanut ajokoira.

Sauna auttoi hetkeksi.
Uni oli vaikeaa,
sänkykin painoi selkää...

Aamulla heräsin aurinkoon,
se aamuvarhain
livertävä pikkulintukin
oli jo täydessä vauhdissa,

ensimmäinen ajatus,

kulottaisinko tienvieret,
saksinpa sireenin,
jospa istuttaisin muutaman orvokin...





















Hyvää Pääsiäistä kaikille,
lähdenpä tästä puutarhaan.

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Puunausta...

Saappaat saapasrasvalla
ja Kas-Kas-kenkävoiteella.

Lentäjänlakin,
töysäläisen mopokypärän ja
nahkatakin voi käsitella
Kas-Kas-nahkapukuvoiteella.

Entistä ehompaa tulee näillä
tarpeilla

- ja näitäkin tarpeita
kesällä Ullakon Aarteiden
KesäPuodista !

Jos ei käyttöön, niin
ainakin rekvisiitaksi.

Tämä oli päivän
Mainoskatko.















Ei näissä, niin kuin ei
edellisissä saippuoissakaan,
ole minkäänlaista
aineosaluetteloa kyljessä,

olemmeko me epäluuloisempia
kuin ennen ?
Olivatko ihmiset kestävämpiä
ennen ?
Piittaamattomampia?
Tietämättömämpiä ?

Joka tapauksessa,
uhallakin,
aion BLENDA-pulveria
kokeilla ruosteiseen pataani...
mainoksen uhri.

torstai 14. huhtikuuta 2011

Pikkuhiljaa PihaPuoti Ajatuksia...

Nyt kun lumi Puodin edestä on sulanut,
jäät lähteneet
ja kevätaurinko paistaa,
huomaan innostuvani taas kaikesta.

Mietin jopa, että jospa käärisin
joululiinat jo rullalle...

Niin, KesäPuoti.

Tänään olen ehtinyt Laidasta Laitaan:

nähnyt kaikkea Ihanaa tulevaa
PuotiKesää varten,

ajellut Mustalle Kiiturilla tuulispäänä
pitkin kylää,

toiminut Salapoliisitehtävissä, no en ihan
Sherlockina, pikemmin Miss Marple
näillä kymmenillä,

raamastanut puoliskan Lammasta
pakkaseen

ja tepastellut nurmikolla (märkä),
kuopsuttanut kukkapenkissä (märkä),
siirtänyt haravan paikasta toiseen (märkä),
tarkistanut raparperin kasvutilanteen (eipä juuri)
ja

ennen kaikkea Suunnitellut.
Aivan päässä Surisee.

Tässä Makupaloja
tulevaa KesäPuotikautta varten:

Alkuperäispakkaus,
Aito Vaasan PATENTTI-saippua,
4 kpl / paffiloota
















Tampereen Saippuatehtaan  PUHTO-saippua.
Kelluva, ei siis katoa pesuvatiin ja
paketin tekstin mukaan soveltuu myös
Hienopesuun.
Tuoksukin tallella. 2 kpl / paffiloota.

















Entäpä BLENDA pulveri ? Turkulaista ja
oikein ollut tätä tuotetta varten Tehdaskin !






















Paffiloodan kyljessä mainostetaan, että on parempaa
kuin saippua, halvempaa kuin suopa.

Vähän Työtä - erinomainen Teho.

Välttämätön kaikissa yksityiskodeissa, kasarmeissa,
sairaaloissa, laivoissa, teurastuslaitoksissa,
leipomoissa, panimoissa ja laitoksissa,
joissa ravintoaineita valmistetaan,
säilytetään tai myydään ja missä
tarvitaan Suurinta puhtautta.

Kuulostaa ärmäntiltä aineelta...

Hävittää basillit ja syöpäläiset,
puhdistaa homeiset ja ruosteiset astiat sekä
kaikenlaiset puu- ja porsliiniastiat
MÄTÄNEMISAINEISTA,
rasvasta ja homeesta sekä muunlaisesta
Epäsiisteydestä.

Siis aine joka lähtöön !

Erikseen mainitaan myös, että
erikoisesti sopivaa Käsien pesuun.

Jos nahka kestää, niin tätähän pitää
jokaisen itseään kunnioittavan
perheenemännän hankkia
ensitilassa !

Jos oikein tiukka tarve tulee,
niin toimitetaan tilauksesta
Ensitilassa.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Keväisiä leipomuksia...


















Heti lumen sulettua pitää käydä
puutarhassa kuopsuttelemassa
ja ihmettelemässä.
Ihka ensimmäiseksi menen
raparperipuskan luo...

En ihan ehtinyt kuvaamaan,
päiväkahvi verotti jo melkoisen palan...

maailmasta herkullinen ja helppo:

pohja
100 g pehmeää VOITA ( ei mitään margariinia...)
3 dl vehnäjauhoja
1/2 dl sokeria
1/2 tl leivinjauhetta
3/4 dl KERMAA ( kunnon prosentit...)
sekoitetaan ja tasataan voideltuun vuokaan

täyte
100 g mantelimassaa siivuina
raparperin paloja
ripottelun verran sokeria

paistetaan 200 asteessa 25-30 minuuttia

nautitaan semmoisenaan tai vaniljasoosin kera.

Ei, ei meillä vielä raparperit kasva,
mutta YSTÄVÄ siivosi pakastintaan...
sillä siihen saakka kunnes saadaan omia.

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Luonnon Voimia

Aprikoidaan viikko, kaksi,
arvuutellaan
ja odotellaan.

Seurataan tilannetta,
kaivetaan kumisaappaat esille
ja käydään partaalla
ihmettelemässä.
Monta kertaa päivässä.

Sitten kun SE päivä
koittaa,
kaikki muu unohtuu,
mitäs kotoisista puuhista,
mitäs tv-ohjelmista;

JÄIDENLÄHTÖ !

Mikä kansanjuhla,
mikä tapahtuma,
mikä nähtävyys,
autoilla,
mopoilla,
polkupyörillä,
rollaattoreilla...

kaikki kynnelle kykenevät
kiertävät ne samat
vuodesta toiseen
jännittäviksi tiedetyt paikat.

Ja seistään joen partaalla.
Odotetaan, mitä jos...
Huokaistaan, ei onneksi...
Todetaan, eipä ollut hääppöinen...
melkein petytään.

Näin eilispäivän aikaan
useampia tuttuja kuin
kuukausien mittaan
ruokakaupassa...




lauantai 9. huhtikuuta 2011

Kevään väri...

Rakastan keväällä,
siis auringonpaisteella,
ravan-, saven-, myyrän-,
mitälieruskeata.






















Parhaimmillaan sävy on
silloin kun laajat
peltoaukeat on kynnetty
ja kylvetty.
Tasaiset.
Pilalle sävy menee
sillä hetkellä kun
ensimmäiset oraat
pukkaavat pintaan.

Maailmani kirjat ovat
sekaisin silläkin kohtaa,
että yleensä tikkuneule
kuuluu syksyyni,
mutta mitälieruskea
takkulanka alpakkaa
ahdisti töihin.
















Seuraava kevään väri
onkin koivut ja vaahterat
hiirenkorvalla.
Pitänee saada mitälieruskea neule
valmiiksi ennen sitä,
sillä samaa lankaa olisi
keväänvihreänäkin...

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Niinhän sitä luulisi...

Harvemminpa tulee ajatelleeksi
jokapäiväisiä,
pieniä,
itsestään selviä asioita.

Kunnes kajahtaa oikein
kunnolla.
Tai jymähtää...

Kuinka ihanaa on istua aamulla
kahvimuki kädessä ja
hörpiskellä hissukseen,

Kuinka hauskaa on nauraa
rätkyttää niin, että
suupielet natisee,

Kuinka nautinnollista on haukata
herkullista,
vastaleivottua pullaa,

Kuinka mukavaa on
pystyä huutamaan
yläkerrasta alakertaan
-ja päin vastoinkin,

Kuinka puhtaalta tuntuvat
huolella ja joka
puolelta harjatut
hampaat,

ja varsinkin,

Kuinka mahtavaa
on istahtaa ruokapöydän
ääreen ja
nauttia hitaasti, pitkään, vatsan täydeltä...

tökkäämättä itseään haarukalla ikeniin
tai kajauttamalla lusikalla etuhampaisiin.

Tässä muutamia niitä
Arjen Tavallisia
Iloja,
joita Kaipaan Juuri Nyt.

LEUKALUKKO.

Viidettä päivää.
Tuosta nuon vain,
yhtäkkiä.
Ei leuat lousku, ei.

Arvatkaa potuttaako... ?


Mieluusti söisin nyt
Karkkejakin,
suupielet tirsuen
pyörittelisin
makoisia, sokerisia,

en kuitenkaan näitä,
toistasataa vuotta vanhoja,
aikoinaan ristiäisissä tarjottuja,

nykyään jotkut morsiot
ajavat kaasonsa epätoivon partaalle
askarteluilla, hääkarkeilla,
mutta, että tuoreen äidinkin pitäisi ryhtyä
väkertamään karkkeja,

saati sitten hautajaisiin, joissa
näitä on tarjottu, kukas niitä väkertäisi ? !
















 ... viimeisellä tuomiolla TUNKOS tulee...