Minulla ei ole niin
hienoa kynää,
jolla voisin kirjoittaa.
Ei liioin niin kaunis
käsiala,
että voisin
paperia tuhlata.
Liioin ei minulla ole
tyhjän paperin
kammoa,
etten pystyisi sivuja
täyttämään.
Minulla on maailman
kaunein valkoinen
kirja,
kirja johon voisin
kirjoittaa,
mutta ei minun tarvitse,
olen ajatellut joka
sivun täyteen.
Minä tiedän mitä niillä
pitäisi lukea.
Joka sivulla on
oma ajatuksensa,
loppuun saakka
pohdittu,
tavoittamattomista kiinniotettu,
haaveista keritty,
halusta huudettu.
Minun kirjani,
minun unelmani,
minun tiedossani.
lauantai 27. elokuuta 2011
maanantai 22. elokuuta 2011
Mistä näitä oikein tulee...
tarkoitan Keräilykohteita.
Ei mitään Hienoja ja
Kallisarvoisia,
lasin takana vitriinissä pidettäviä,
vaan milloin mihinkäkin
kohtaan huushollia
Keräääntyviä
Samansortin Esineitä.
Huushollin Kultaseppä
kerää Höyliä.
Ja Talttoja.
Ynnä muita työkaluja,
joilla ei ole mitään tekemistä
Kultasepäntyön kanssa.
Mieluiten vanhoja,
aikaa ja käyttöä nähneitä.
Niitä kiillotetaan,
puunataan, hiotaan,
niin ja tietenkin esitellään Ylpeänä.
Ajoittain tämä vimma ilmenee myös
vanhojen Levysoitintin Haalimisena.
Itse havahduin Pitsiliinapaljouteen.
Missään nimessä en ole
Pitsiliina-ihminen.
Silti ajaudun pelastamaan
pitsejä joka paikassa;
en voi ohittaa ohuesta
langasta, huolella Virkattuja Pitsejä,
saati sitten miten riemastun
löytäessäni Nyplätyn pitsin...
siispä salakavalasti pitsit valtaavat alaa.
Entäpä nämä,
pieniä palasia, pätkiä,
irrallaanolevia koristeita,
nauhoja, paljetteja...
näillä on joskus koristeltu
Kauniita Vaatteita.
Kerään niitäkin omaan
vanhaan Pahvilaatikkoonsa.
Hiplailen ja ihailen.
Eilen en jaksanut Keskittyä
kuuntelemaan miten
Komea eräästä Höylästä tuli
restauroinnin tuloksena.
Välittömästi tuli kommentti,
etten minäkään ymmärrä
kaikkea sinun keräämääsi,
mutta kuuntelen kiltisti.
Totta. Omituisia Otuksia molemmat.
Onneksi.
Ei mitään Hienoja ja
Kallisarvoisia,
lasin takana vitriinissä pidettäviä,
vaan milloin mihinkäkin
kohtaan huushollia
Keräääntyviä
Samansortin Esineitä.
Huushollin Kultaseppä
kerää Höyliä.
Ja Talttoja.
Ynnä muita työkaluja,
joilla ei ole mitään tekemistä
Kultasepäntyön kanssa.
Mieluiten vanhoja,
aikaa ja käyttöä nähneitä.
Niitä kiillotetaan,
puunataan, hiotaan,
niin ja tietenkin esitellään Ylpeänä.
Ajoittain tämä vimma ilmenee myös
vanhojen Levysoitintin Haalimisena.
Itse havahduin Pitsiliinapaljouteen.
Missään nimessä en ole
Pitsiliina-ihminen.
Silti ajaudun pelastamaan
pitsejä joka paikassa;
en voi ohittaa ohuesta
langasta, huolella Virkattuja Pitsejä,
saati sitten miten riemastun
löytäessäni Nyplätyn pitsin...
siispä salakavalasti pitsit valtaavat alaa.
Entäpä nämä,
pieniä palasia, pätkiä,
irrallaanolevia koristeita,
nauhoja, paljetteja...
näillä on joskus koristeltu
Kauniita Vaatteita.
Kerään niitäkin omaan
vanhaan Pahvilaatikkoonsa.
Hiplailen ja ihailen.
Eilen en jaksanut Keskittyä
kuuntelemaan miten
Komea eräästä Höylästä tuli
restauroinnin tuloksena.
Välittömästi tuli kommentti,
etten minäkään ymmärrä
kaikkea sinun keräämääsi,
mutta kuuntelen kiltisti.
Totta. Omituisia Otuksia molemmat.
Onneksi.
sunnuntai 21. elokuuta 2011
Yksi Kesän mukavimpia Tapahtumia on
Tuovisen pariskunnan
järjestämä pihatapahtuma.
Kaikista maailman paikoista
Jurvan, kyllä, kyllä, tiedetään,
Kurikan,
Sarvijoella.
Ihana pihapiiri, mukavaa,
leppoisaa oloa,
kaffila täynnä herkkuja,
sielu ja mieli lepää.
Pitkän Talon Emäntä oli
reissuseurana,
menomatkalla päivitimme
tapahtuneet,
kotimatkalla teimme
parannusehdotukset...
kotiintuomisina kumpaisellakin
kelpo kantamus;
osaa pitää hieman retuseerata,
osa meni suoraan parempiin suihin,
osa varpaita lämmittämään.
Tälläiset pikkuhetket
ovat Elämän suolahippusia!
Kiitos kun jaksoitte
järjestää
ja kiitos kun taas saimme tulla!
järjestämä pihatapahtuma.
Kaikista maailman paikoista
Jurvan, kyllä, kyllä, tiedetään,
Kurikan,
Sarvijoella.
Ihana pihapiiri, mukavaa,
leppoisaa oloa,
kaffila täynnä herkkuja,
sielu ja mieli lepää.
Pitkän Talon Emäntä oli
reissuseurana,
menomatkalla päivitimme
tapahtuneet,
kotimatkalla teimme
parannusehdotukset...
kotiintuomisina kumpaisellakin
kelpo kantamus;
osaa pitää hieman retuseerata,
osa meni suoraan parempiin suihin,
osa varpaita lämmittämään.
Tälläiset pikkuhetket
ovat Elämän suolahippusia!
Kiitos kun jaksoitte
järjestää
ja kiitos kun taas saimme tulla!
lauantai 20. elokuuta 2011
Tänä vuonna Juthbackasta Ullakon Aarteisiin...
Jos oli edellisviikonloppu
melkoinen fyysinen koetus,
niin eilinen oli
vielä suurempi...
vietimme Huushollin
Kultasepän kanssa
LOMApäivää.
Ajelimme jo aamupäivästä
kohti Uusikaarlepyytä
ja kiersimme KOKO päivän
Juthbackassa.
Ihan kuin olisi ollut heinätöissä,
kroppa huusi tänä aamuna
sen verran pahasti
kammetessani itseäni
kohti kahvinkeitintä.
Koko matkan Juthbackaan
puhelimme toisillemme
rohkaisevasti, kannustavasti;
nyt ei sitten osteta mitään pöhköä,
kippoja on tarpeeksi,
huonekaluja ei ainakaan,
puhumattakaan mistään muista
varsin kauniista, mutta
täysin tarpeettomista Esineistä.
Kuinka ollakaan,
näin sitten kävi,
osin hömppää,
osin tarpeellista,
ainakin, jos tarpeen selittää hyvin.
Ja senhän minä osaan.
Ja tämän olisin huolinut,
kun ei Jaguareja ollut tarjolla...
Huomenna seuraava koetinkivi,
Sarvelan pihakirppis...
siitä sitten huomenna.
melkoinen fyysinen koetus,
niin eilinen oli
vielä suurempi...
vietimme Huushollin
Kultasepän kanssa
LOMApäivää.
Ajelimme jo aamupäivästä
kohti Uusikaarlepyytä
ja kiersimme KOKO päivän
Juthbackassa.
Ihan kuin olisi ollut heinätöissä,
kroppa huusi tänä aamuna
sen verran pahasti
kammetessani itseäni
kohti kahvinkeitintä.
Koko matkan Juthbackaan
puhelimme toisillemme
rohkaisevasti, kannustavasti;
nyt ei sitten osteta mitään pöhköä,
kippoja on tarpeeksi,
huonekaluja ei ainakaan,
puhumattakaan mistään muista
varsin kauniista, mutta
täysin tarpeettomista Esineistä.
Kuinka ollakaan,
näin sitten kävi,
osin hömppää,
osin tarpeellista,
ainakin, jos tarpeen selittää hyvin.
Ja senhän minä osaan.
Ja tämän olisin huolinut,
kun ei Jaguareja ollut tarjolla...
Huomenna seuraava koetinkivi,
Sarvelan pihakirppis...
siitä sitten huomenna.
Tunnisteet:
antiikkia ja vanhaa tavaraa,
markkinat
maanantai 15. elokuuta 2011
Tunnelmia ja tunteita markkinoiden jälkeen...
takana on viikonloppu,
jonka eteen on tehty töitä
koko kevättalvi,
kevät ja kesä,
sitä mukaa kiiihkeämmin
kun elokuun puoliväli lähestyi.
Hienoa markkinoillamme
olivat kaikki ympäri maata
tulleet käsityöläiset,
jotka olivat nähneet valtavasti vaivaa
sisustaakseen ja somistaakseen
myyntikojunsa näyttävästi.
Yhtä hienoa oli se todella
laaja materiaalien kirjo,
yletön luovuus ja mielikuvitus;
taito tuottaa ihmisille
mielihyvää jo pelkästään
tarjoamalla eri aisteille
nähtävää, kuultavaa,
kosketeltavaa
-ja jopa haisteltavaa.
Näitä ilman eivät markkinamme
olisi sitä mitä ne nyt olivat.
Lisäksi säidenhaltijat olivat
enemmän kuin suosiollisia,
lämpöä ja valoa,
pientä tuulenvirettä,
sopivassa määrin,
ketään häiritsemättä.
Tunnelma ja lämpö,
silminnähden hyvä olo,
hymyilevät kasvot,
kyynelsilmin hyvästejä heittävät...
uskoisin, että nämä markkinat
jäivät monen muunkin mieleen
ainutkertaisina.
Olen äärettömän kiitollinen,
että sain olla osa tätä tapahtumaa,
tavata vanhoja ystäviä,
tutustua uusiin,
jakaa ajatuksia, keskustella,
saada miettimisen aiheita,
kuulla palautetta,
tehdä asioita haluamallani tavalla,
näyttää mitä olisin tehnyt, jos...
nyt on mieli tyyni,
alkaa pakosta uusi jakso,
entiseen ei ole paluuta,
ostin markkinoilta puhtaan,
valkoisen muistikirjan.
Siihen kirjaan tulevan;
toiveet, haaveet,
unelmat,
toteutumattomat -vielä
päivänvaloa näkemättömät.
Lämmin ajatus kaikille,
jotka osallistuivat markkinoillemme,
myyjinä, vieraina, asiakkaina,
talkoolaisina, esiintyjinä, tukijoina,
yhdessä me teimme sen.
Ja pakkohan tämä oli laittaa,
harvemmin enään näillä vuosin
pääsee näin komiaan seuraan...
jonka eteen on tehty töitä
koko kevättalvi,
kevät ja kesä,
sitä mukaa kiiihkeämmin
kun elokuun puoliväli lähestyi.
Hienoa markkinoillamme
olivat kaikki ympäri maata
tulleet käsityöläiset,
jotka olivat nähneet valtavasti vaivaa
sisustaakseen ja somistaakseen
myyntikojunsa näyttävästi.
Yhtä hienoa oli se todella
laaja materiaalien kirjo,
yletön luovuus ja mielikuvitus;
taito tuottaa ihmisille
mielihyvää jo pelkästään
tarjoamalla eri aisteille
nähtävää, kuultavaa,
kosketeltavaa
-ja jopa haisteltavaa.
Näitä ilman eivät markkinamme
olisi sitä mitä ne nyt olivat.
Lisäksi säidenhaltijat olivat
enemmän kuin suosiollisia,
lämpöä ja valoa,
pientä tuulenvirettä,
sopivassa määrin,
ketään häiritsemättä.
Tunnelma ja lämpö,
silminnähden hyvä olo,
hymyilevät kasvot,
kyynelsilmin hyvästejä heittävät...
uskoisin, että nämä markkinat
jäivät monen muunkin mieleen
ainutkertaisina.
Olen äärettömän kiitollinen,
että sain olla osa tätä tapahtumaa,
tavata vanhoja ystäviä,
tutustua uusiin,
jakaa ajatuksia, keskustella,
saada miettimisen aiheita,
kuulla palautetta,
tehdä asioita haluamallani tavalla,
näyttää mitä olisin tehnyt, jos...
nyt on mieli tyyni,
alkaa pakosta uusi jakso,
entiseen ei ole paluuta,
ostin markkinoilta puhtaan,
valkoisen muistikirjan.
Siihen kirjaan tulevan;
toiveet, haaveet,
unelmat,
toteutumattomat -vielä
päivänvaloa näkemättömät.
Lämmin ajatus kaikille,
jotka osallistuivat markkinoillemme,
myyjinä, vieraina, asiakkaina,
talkoolaisina, esiintyjinä, tukijoina,
yhdessä me teimme sen.
Ja pakkohan tämä oli laittaa,
harvemmin enään näillä vuosin
pääsee näin komiaan seuraan...
maanantai 8. elokuuta 2011
Isonkyrön 1700-luvun markkinat 13.-14.8.2011
Niin...
täällä minä olen tietokoneen
ääressä tohottanut
1700-luvun markkinoita joka
suuntaan,
ilmoitellut ja viestitellyt,
jopa kiitellyt muita kun
ovat maininneet omilla
sivuillaan meidän
markkinat.
Ja unohtanut itse.
Tämmöistä se oli varmaan
niillä suutarin lapsillakin.
Vielä ehtii,
hoidetaan nyt
kunnialla:
Siis Kertakaikkiaan
Upeat Markkinat tulossa.
Saamme Vanhan kirkon kupeelle
ennätysmäärän Käsityöläisiä
myymään hienoja tuotteitaan ja
esittelemään työmenetelmiään.
Sana on kiirinyt kauas,
myyjät ovat värvänneet toinen
toisiaan,
vielä tänäänki on tullut tiedusteluja
mahtuuko mukaan.
Monta meidän markkinoille
täysin uutta myyjää on innokkaana
saapumassa.
Olen koettanut markkinoida
tapahtumaa sinne ja tänne,
että saisimme ennätysyleisönkin
liikkeelle.
kannattaa tulla vähän kauempaakin,
kaikki myytävä on Puhtaasti Käsityötä.
Oivallinen tilaisuus hankkia
jo joululahjoja.
Ohjelmaa on monenlaista,
musiikkia ja työpajoja,
nukketeatteri lapsille ja
lapsenmielisille lauantaina
klo 12 ja 14.
Loviisan historiaharrastajat
äkseeraavat ja esittelevät
teltoillaan vanhoja
käsityömenetelmiä,
on viikinkitelttoja,
seppä takomassa,
alpakoita, miniheppoja,
syötävää vatsan täytteeksi
ja kaffia mielenvirkistykseksi.
Tulkaa joukolla viettämään
iloisia markkinapäiviä,
yleisökin voi hassutella ja
pukeutua vanhan ajan vaatteisiin...
Ja puhallelkaahan oikein porukalla
taivaalle, että sadepilvet väistyisivät
ja kaikki selviäisivät näistä
perjantai 5. elokuuta 2011
Me olemme Aikuisia nyt
Aamulla satoi,
satoi suoraan,
tyynesti maahan asti,
voimalla.
Sade järjesti uudelleen
pihamaan hiekan
ja kukkapenkin
kukkaset.
Tänä aamuna istuin
kirkossa,
saatoin viimeiselle
matkalleen luokkatoverini.
Mietin itsekseni,
miten ihminen,
jonka muistaa
tunteneensa aina,
onkin vieras,
miten paljon elämissämme
on hetkiä, ihmisiä,
tapahtumia,
joita emme kuitenkaan
huomaa, tiedä,
tunnista...
kukin meistä tänään
kirkossa istuneista
tunsi oman pienen hetkensä
poislähteneen kanssa,
se riitti,
se yhdisti meidät
joukoksi, jolla oli
yhteinen suru.
Katselin samoilla penkeillä
istuvia muita koulutovereitani,
kukaan meistä ei enää
muistuta kuin häivähdykseltä
sitä huoletonta,
toiveikasta nuorta, joka
katsoo luottavaisesti
maailmaa,
maailmaa, joka odottaa...
Me olemme Aikuisia
nyt.
Silti mieleeni hiipi,
melkein salaa,
hassuja asioita,
ne aivan järkyttävät,
Punaiseksi maalatut
moottoripyörän vanteet,
se sinisestä ruutupaperivihosta
toisella luokalla
repäisty pieni paperilappunen,
jossa, sen päivän, syviä tuntoja,
jokavuotinen koulujuhla
ja koulun orkesterin bravuuri
"Persialaisella torilla",
luokkamme Vanhin,
miten me kunnioituksesta
mykkänä kadehdimme
Ajokortillista
tai
kateudesta vihreänä
kuuntelimme
Hurjia Tarinoita
viikonloppujen jälkeen.
Me olemme
Aikuisia nyt.
Me istuimme
kirkonpenkissä,
me keski-ikäiset,
omissa mietteissämme,
muistoissamme.
Kukin meistä
pelottavasti
näyttäen omilta
vanhemmiltaan.
Kotona valmistautuessani
havahduin,
että suruvaatteet
ovat vaatekaapissa esillä
koko ajan,
valmiina.
Kaiken kiireen keskellä
ei olekaan
mikään kiire,
kun on kyse
näinkin vakavasta
tilaisuudesta.
Osaamme jo antaa
ajan, surullekin.
Me olemme
Aikuisia nyt.
satoi suoraan,
tyynesti maahan asti,
voimalla.
Sade järjesti uudelleen
pihamaan hiekan
ja kukkapenkin
kukkaset.
Tänä aamuna istuin
kirkossa,
saatoin viimeiselle
matkalleen luokkatoverini.
Mietin itsekseni,
miten ihminen,
jonka muistaa
tunteneensa aina,
onkin vieras,
miten paljon elämissämme
on hetkiä, ihmisiä,
tapahtumia,
joita emme kuitenkaan
huomaa, tiedä,
tunnista...
kukin meistä tänään
kirkossa istuneista
tunsi oman pienen hetkensä
poislähteneen kanssa,
se riitti,
se yhdisti meidät
joukoksi, jolla oli
yhteinen suru.
Katselin samoilla penkeillä
istuvia muita koulutovereitani,
kukaan meistä ei enää
muistuta kuin häivähdykseltä
sitä huoletonta,
toiveikasta nuorta, joka
katsoo luottavaisesti
maailmaa,
maailmaa, joka odottaa...
Me olemme Aikuisia
nyt.
Silti mieleeni hiipi,
melkein salaa,
hassuja asioita,
ne aivan järkyttävät,
Punaiseksi maalatut
moottoripyörän vanteet,
se sinisestä ruutupaperivihosta
toisella luokalla
repäisty pieni paperilappunen,
jossa, sen päivän, syviä tuntoja,
jokavuotinen koulujuhla
ja koulun orkesterin bravuuri
"Persialaisella torilla",
luokkamme Vanhin,
miten me kunnioituksesta
mykkänä kadehdimme
Ajokortillista
tai
kateudesta vihreänä
kuuntelimme
Hurjia Tarinoita
viikonloppujen jälkeen.
Me olemme
Aikuisia nyt.
Me istuimme
kirkonpenkissä,
me keski-ikäiset,
omissa mietteissämme,
muistoissamme.
Kukin meistä
pelottavasti
näyttäen omilta
vanhemmiltaan.
Kotona valmistautuessani
havahduin,
että suruvaatteet
ovat vaatekaapissa esillä
koko ajan,
valmiina.
Kaiken kiireen keskellä
ei olekaan
mikään kiire,
kun on kyse
näinkin vakavasta
tilaisuudesta.
Osaamme jo antaa
ajan, surullekin.
Me olemme
Aikuisia nyt.
keskiviikko 3. elokuuta 2011
Vivienne Westwood saapui Ullakon Aarteisiin...
Punkin kuningattaren,
Punkin isoäidin,
HULPPEAT
korkokengät.
Kengät, jotka taatusti huomataan,
kätevät sinänsä,
ihan sama mitä muuten yllä,
nämä varastavat shown kuin shown !
Itse Taatiaismittaisena totesin
maailman näyttävän korkealta
erilaiselta...
Koko reipas 38.
(likipitäen 39,40..)
Haluavat maailmalle,
etsivät hyvää kotia...
Punkin isoäidin,
HULPPEAT
korkokengät.
Kengät, jotka taatusti huomataan,
kätevät sinänsä,
ihan sama mitä muuten yllä,
nämä varastavat shown kuin shown !
Itse Taatiaismittaisena totesin
maailman näyttävän korkealta
erilaiselta...
Koko reipas 38.
(likipitäen 39,40..)
Haluavat maailmalle,
etsivät hyvää kotia...
tiistai 2. elokuuta 2011
maanantai 1. elokuuta 2011
Hieno Reissu takana...
Jos kaikki messumatkat
olisivatkin yhtä mukavia!
Hieno miljöö,
hymyileviä, avuliaita
ihmisiä,
lämpöä, kaikin tavoin,
historiaa,
hyvää ruokaa,
uusia ystäviä,
vanhoja ystäviä,
kohtaamisia,
kommelluksia,
yllätyksiä,
kontakteja,
verkostoja
ja jopa myyntiä!
olisivatkin yhtä mukavia!
Hieno miljöö,
hymyileviä, avuliaita
ihmisiä,
lämpöä, kaikin tavoin,
historiaa,
hyvää ruokaa,
uusia ystäviä,
vanhoja ystäviä,
kohtaamisia,
kommelluksia,
yllätyksiä,
kontakteja,
verkostoja
ja jopa myyntiä!
Kiitos asiakkaille,
kiitos järjestäjille,
kiitos ystäville
ja
lisäksi kiitos Ranjalle
kaiken kattavasta
First Aid-kassista
ja
totta kai kiitos
toisiansa pihlajanmarjoilla
heitteleville Puotipuksuilleni...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)