keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Elämän värit...

Oletko koskaan pysähtynyt
miettimään Värejä?
Miksi käytät mielellään juuri
sitä puseroa,
minkä takia haluat vaihtaa
verhot toisiin,
tai joku väri alkaa ärsyttää
suunnattomasti.

Jouduin äskettäin ompelemaan
mustaa pellavaa.
Musta väri on minulle
Peikko.
Oli aika kun helein väri,
minkä ylleni laitoin,
oli Grafiitinharmaa.
Satunnainen Piristysruiske oli
Laivastonsininen.

Nyt en kuin pakon edessä
käytä mustaa.
Jopa sen ompeleminen on
tuskan takana.

Mustan jälkeen löysin Värit.
Turkoosi, heleän turkoosi
pukkasi joka paikkaan.

Sitä seurasi Violetti eri sävyineen.
Siitä kuljin kohti Vihreitä,
päätyen tummaan Ruskeaan.

Oranssi on väri, jota en ole voinut
kuvitellakaan vaatekaappiini.
Nyt siellä on niin oranssi
neule kuin sukkahousutkin!

Olen aina ollut kylmien värien
käyttäjä,
nyt kellahdan lämpimiin sävyihin.
Ja yhdistelen iloisesti Vastavärejä!
Minä, jolla kaikki piti olla prikulleen
sävy sävyyn.....

Luin mielenkiinnolla, tämän oman
värijanan huomattuani,

Väriterapiasta:
"värit eivät vaikuta vain tunteilla reagoimiseen 
vaan myös mielentilaan ja hyvinvointiin yleisesti"


Turkoosilla 
on puhdistava ja tyhjentävä vaikutus.
Violetti  
edistää henkistä parantumista, 
sisäistä tasapainoa sekä rauhoittaa.
(alentaa myös verenpainetta)
Vihreällä 
hoidetaan kipua ja huolia ja sitä
käytetään shokkitilanteissa.
Ruskealla 
värillä voidaan autaa 'laskeutumaan 
maan tasalle.
Oranssinpunaisesta 
saa elinvoimaa.


Omat elämäntilanteet,
tunteet,
hienosti sanottuna
Henkinen tila.
Huomaamattani heijastan
elämääni väreillä.
Tiedostamatta julistan
koko kylälle
miltä tänään tuntuu kun
pukeudun violetti-vihreä-oranssiin!


Mietipä itse....



lauantai 15. lokakuuta 2011

Liian monta asiaa yhtä aikaa

Ei koskaan pitäisi tehdä
jotain uutta silloin,
kun mielessä pyörii
100 muuta juttua...

tämä Viikonloppu on
Rauhoitettu Lukemiselle.

Senhän arvaa miten siinä käy;
pyykkikone laulaa,
silitysrauta höyryää,
ja mitäpäs jos
vaikka Leipoisin!

Sain Pitkän-Talon Emännältä
mukavan leivontareseptikirjan,
ensin olen syönyt sitä
viikon verran silmilläni ja
nyt kun on tuota Aikaa,
siis sitä Lukuaikaa,
valitsin sieltä
Reseptin.

Eihän se niin mene,
ulkomainen kirja
ja erilaisia aineosia
kuin kotoisessa Pullassa.
No, ei se mitään,
sovelletaan!

Kamalan pientä tekstiä
Reseptikirjassa,
muuten.

Taikina sekaisin,
lusikoin vuokiin,
uuniin,
uunista pois,
eivätkä Muffinssit
näyttäneet ollenkaan
samalta kuin Reseptikirjassa.

Niin, ehkä se Piimä
ei korvaudu smetanalla
ja kermaviilillä,
Mustikoita kehotettiin laittamaan,
mutta minähän huitaisin
Banaaninkin sekaan,

vanilja-aromia? Onhan
täällä Vaniljasokeria...
vuoatkaan eivät olleet
oikeita, vaan
liian matalia

ja varmasti Pahin kaikista
Laiminlyönneistä ja
piittaamattoman leipurin
merkki, etten
lusikoinut, kehotuksista
huolimatta, Taikinaa
vuokiin Puukauhalla!


















Lisättäköön tähän vielä se,
että maistelun jälkeen
korjailin reseptikirjaa pois,
tällä kertaa Silmälasit nenällä
ja hoksasin, että
siihen Reseptiin oli kirjoitettu
1 Kananmuna.. ???!!!

Varmaan lisätty sillä aikaa
kun nautin herkullisista,
mutta littanoista
Mustikka-Banaani-Muffineista.

tiistai 11. lokakuuta 2011

Hykerrys sisimmässä

Aamu tavallinen,
vilkaisu ulos,
sumua, sadetta,
perin tylsää,

kuppi kahvia,
lueskelua,
pientä puuhailua,

päivän mittaan mukavaa,
hyviä uutisia,
toiveita herättäviä
viestejä,
mukava puhelinsoitto.

Rauhoitu, malttamaton mieli,
jarruta,
anna silti mennä,
kohtuudella...
Odota,
kypsyttele,
istu alas ja
hengitä...

Otan kiinni Pilvilinnastani.

maanantai 10. lokakuuta 2011

DesignSunnuntai Rytmikorjaamolla 9.10.2011

Olimme Huushollin Kultasepän
kanssa ensikertaa järjestetyssä
tapahtumassa Seinäjoella.

Oli mukavaa olla mukana
ja iloksemme kuulimme,
että tapahtuma tulee saamaan
jatkoa ensi vuonna.
Tälläistä kaivataankin!

Rytmikorjaamo sinänsä
oli mielenkiintoinen paikka,
saimme tutustua talon
toimintaan ja tarjoamiin
mahdollisuuksiin.

Rytmiksellä on myös
kahvila ja kiva kauppa,
joihin kannattaa
Seinäjoella kulkeissaan
käydä tutustumassa!
Muistaakseni auki
päivittäin ainakin klo 9-16.00
Marika varmasti ottaa vierailijat
ilolla vastaan.

Vinkkinä, että
perheen nuorisolle
joululahjoja etsivä
löytää täältä vaikka mitä.

DesignSunnuntain osallistujissa
oli ilahduttavan monta nuorta
tekijää, joilla oli hienoja tuotteita.
Selvästi mietittyjä, hiottuja ja
hyvin esilletuotuja kokonaisuuksia,
mm.
Mustava, Sanna Melleva, Maeve,
Marja Suurkoivu, Jonna Rotola-Pukkila,
Sade Sekki...

Tietenkin minä olin houkuttelemassa
näitä nuoria osaajia 1700-l markkinoille...






















Ja kuinka ollakaan,
täältäkin löytyi Kengät.
Heti aamulla, ensi silmäyksellä,
ennen kuin oma myyntipöytä
oli edes kuosissa,
tämä pari kiljui minulle
Holmström SecondHandin luona:


Kuinka hienosti ne sopivatkin
Lempihameeseeni!

Tosin herra 16 veen kommentti oli
lyhykäisyydessään
"Mikkä NUO on???!!!"
Ymmärtämätön...

Tunsin suurta sielujen sympatiaa tätä
Blåfieldin Paulan
arvokkaasti turvavöihin kotimatkaa
varten vyöttämää
AvaruusMatkailijaa kohtaan...

itse kussakin meissä asuu pieni
avaruuteenkurkottaja,
mieli palaa kauas ja ajatus kiitää,
välillä kohti tähtiä,
välillä poroksi palaen.

Heitetään useammin rohkeasti
taianomainen avaruusviitta harteille,
siipikannustöppöset jalkaan,
kypäränhihna tiukalle
 -ja eikun Lentoon!

torstai 6. lokakuuta 2011

Liian lyhyitä päiviksi

Aivan hirveän paljon tekemistä,
lyhyiksi jääviä päiviä,
pääkopallinen mieltä askarruttavia
asioita,
unessakin mietin ja sulattelen...

eilen pelästyin niin,
että yöllä näin painajaisia
ja valtavan iso talonpuolikas
seilasi joella vastavirtaan,
minä kiljuin rannalla
kurkku suorana,

onneksi tänään oli rauhallisempaa,
vain kaksi asiaa jäi
vaivaamaan,
hermostutti suorastaan,
pisti vihaksi
menetetyt mahdollisuudet
ja käsistä karanneet
tilaisuudet...

vielä ei ole myöhäistä,
itse asiassa vastahan on
vauhtiin päästy,
kunhan vain ymmärtäisin
mitä kaikki oudot,
vierasperäiset sanat,
joita viljellään kesken
puheen, tarkoittavat,

kaikkea kehtaa edes kysyä,
harmaahapsinen,
rauhassa seurailen,
itsekseni mielessäni ynnäilen,
käsitän omalla tavallani
sitten aikanani,

päänupissa valtava vilistys,
tulevan tekemisen into,
saa nähdä miten käy,
mitään menetäkään...


minä olen koulunpenkillä!

maanantai 3. lokakuuta 2011

Messujen jälkeinen olotila

on lähinnä puusta pudonnut.
Herra16 vee kysyi aamupalalla,
että onko sulla messukrapula,
siis onko vaikeuksia pysähtyä?

Juuri niin
-ja vielä suurempia vaikeuksia
 lähteä liikkeelle!

Tavarat on hujan hajan,
työhuone kauhistuksen kananhäkki,
kotona on käyty vain
syömässä ja nukkumassa
ja se se vasta näkyykin.

Pyykkivuori huutaa,
villakoirat kisaa,
pääkopassa surisee...

illaksi on pakko saada
itsensä ruotuun;
uudet haasteet odottavat.

Tein minä ostoksiakin messuilla,
melkein sitä mukaa kun
jotakin tienasin...

lankaa, syksy saa tämän aikaiseksi,

















vetoketjuja, paljon vetoketjuja.
En tiedä mihin, mutta hyvä olla varastossa,















aina kun vastaan tulee: "karhunlankaa",
no sekin sinne varastoon...



















ja lisää lankaa, varmuuden vuoksi,
eikä, vaan siksi, että puurullat on ihania,
ja kas kummaa, taas muutama paketti
luunappeja, tosin entisiäkin vielä on...
siellä varastossa,















ja helmiäisnappeja.
Älkää kysykö mitä varten.
Pahan päivän varalle, jos ja kun...
varastoon.
Ja on ne nättejä katsella.
















Ei mihinkään varastoon, vaan käyttöön.
Parsinneulat käy moneen äkkinäiseen ja niitä
pitää olla joka kammarissa.
Ei meillä nyt näin montaa kammaria ole,
laitetaan siis ylimääräiset varastoon.
Onhan kadottamisen varaakin.

Ja maanmainioita lankasaksia,
niitä pitää myös olla siellä täällä.




















ja varastossa Kas-Kas tekstiilivärejä.
Taiteellisia.
















Ja mikä onnenpotku,
lisää -ja vielä lisää, aluspaitapitsejä!
Kun nyt vain löydän materiaalia, niin
Karteekitanttuja tulee sarjatulella.




















Kuinka ollakaan, vanhoja valokuvia...




















Tämä on niin kaunis, että ei mene varastoon,
vaan näytille.
Rutistin tätä eilen messuilla kädessäni niin,
että se oli jo ihan hikinen.
Mukamas naisihminen ei tule vaatimattomasta
onnelliseksi!




















Lisää varmuuden vuoksi ostoja,
silkkilankoja entisten kavereiksi.
Sinne varastoon.
















Ja kun kerran kohdalle osui,
niin muutama peltipurkkikin...




















Ostin minä pellavaakin jokusen metrin...
ja lisää pitsejä, kauniita, nyplättyjä...

Mitä muuta jäi käteen?
Antoisia jutusteluja,
tapaamisia muiden vanhoihin tavaroihin
hurahtaneiden kanssa,
uusia ja vanhoja tuttavuuksia,
kuulumisten vaihtoa.

Varastoon niitäkin,
voimaksi, virikkeeksi ja virkistykseksi.


Varsinaisista messujärjestelyistä
on mainitse mitään,
mitä nyt totean, että Isonkyrön 1700-luvun
markkinat on oikeasti aika kova juttu...
vaikka itse kehunkin!

Nyt menen raivaamaan työhuonetta.
Tai odottelen Huushollin Kultaseppää
kahviseuraksi.