Koko päivä meni kanniskellessa
tavaroita.
Tai oikeastansa siirrellessä;
jospa laittaisinkin tuonne,
tai vaihtaisinko sittenkin...
Vähitellen kaikelle löytyi oma paikkansa.
Tyytyväisenä katselin päivän
aikaansaannoksia ja mietteissäni huitaisin,
kesti tovin, ennen kuin havahduin mitä
huitaisin.
Ja huomasin, että sillähän oli kavereita
mukanaan. Monta.
KESÄPUOTIIN oli avonaisesta ovesta
surissut sisälle ampiaisparvi.
Ne mokomat olivat minun siivotessani
ehtineet rakentamaan pesänkin !
Suoraan oven päälle,
sisäpuolelle.
Somalta näytti. Surisi ja pörisi.
Ei surissut, eikä sen puoleen pörissytkään, kauan.