Reseptijahdissa...

olen käynyt läpi lukuisia keittokirjoja

ja kysellyt, jälleen kerran,

kaikki tutut läpi,

mikä tällä kertaa ?

Raparperimehu.

Pitkäntalon Emäntä sanoi,

että lapsuudessa, muistatkos,

naapurin Leenan äiti tarjosi

aina sitä ihanaa mehua.

Vedenväristä ja herkullista.

Muistinhan minä heti,

heti kun sanoi ääneen sen.

Paitsi etten muista, että tiesinkö

koskaan lapsena mitä se oli,

se vedenvärinen mehu...

se vain oli niin, niin hyvää.

Sen muistan.

En välttämättä muista yhtään, että

miltä se oikeastaan maistui.

Mutta se resepti.

Löysin ainakin 25 erilaista.

Ja toisen mokoman niitä,

joita ei keitetä.

Hurjimmalta kuulosti se

1890-l versio, johon

lorautettiin pullollinen olutta sekaan.

Toki hiivaa ja sokeriakin...

en minä semmoista uskalla,

tiedä mihin jamaan saisin

kutsutut vieraat.

Ammoin vuonna 198jotakin tekemäni

wappusima tulisi näet varmasti vieläkin

suihkuten pullosta korkkia poksauttamalla.

Mikäli en olisi vaivihkaa vienyt pulloja keräykseen.

Täysinä. Korkit kiiinni.

Siis ei hiivaa.

Moni sanoi raparperimehua maistaneensa,

kukaan ei tunnustanut tehneensä.

Kunnes tänään - Riitta!

Puhui juuri siitä oikeanlaisesta.

Osasi tehdä ja tiesi reseptin ja

osasi sanoa miltä se maistuu.

Sen mehun reseptin minä halusin.

Ja sain.

Kiitos !