Juthbackasta Ullakon Aarteisiin...

Eilinen päivä meni ihastellessa ja varsinkin

ihmetellessä.

Yli 400 erisortin myyjää oli kokoontunut

Juthbackaan monen monituisten

tavaroittensa kanssa.

Ja kyllä meitä asiakkaitakin oli paljon,

ahdistavaan tungokseen saakka.

Hämmästyttävä määrä tuttuja tuli vastaan,

niin myyjissä kuin asiakkaissakin.

Tuttu kauppias tulla hytyytti heti

parkkipaikalla vastaan kantamustensa kanssa,

vesipotusta vauhdissa tankatessaan ja

saadessaan henkeään takaisin,

kertoi tuoneensa autolle jo muutaman

kuorman tavaraa

ja lisää meni etsimään.

Vähemmästäkin juuri paikalle tullut

pelästyy, että mahtaako enää mitään

löytyä !

Pelko oli turha,

löytyihän sieltä.

Ja olisi löytynyt enemmänkin...

Tämä pienen pieni peltipurkki oli

pakko ostaa.

Oli niin armottoman pieni, söötti

ja turha.
( ja MYYTY ! )

Punainen puuloota,

ei muuten, mutta kun sisällä oli kasa

sukkien parsimalankaa.

No en, en parsi, mutta nämäkin on niin sieviä.

Ja toinen loota, koristeltukin.

Kovasti käytetty, mutta

silti niin kaunis,

ainakin minun silmääni...

toivottavasti sopii jonkun pöydälle.

Lisää turhakeosastoa. Tai ei sentään,

mitäpäs turhaa hansikkaissa,

varsinkaan käsintehdyissä, jotka

tuovat tuulahduksen menneiltä ajoilta.

Ajalta, joka tuoksuu puuterilta ja Miss Diorilta.

Ajalta kun naiset näyttivät naisilta

ja pukeutuivat tyylikkäästi.

Juthbacka sijaitsee Lapuanjoen rantamilla ja

ihmeekseni siitäkin joesta nousee

krokotiileja.

Tämä veska oli pakkosokko-ostos;

osuimme erään rouvan kanssa yhtaikaa

tiskille kääntelemään laukkuja ja huomasin

tiskin takana vielä YHDEN, jota pyysin nähdä.

Toinen rouva oli kärppänä paikalla ja ahdistuin

pelästyneenä kilpailijasta vinkaisemaan

saman tien, että

mitämaksaaminäotansen. PÅ SVENSKA vielä !

Laukku on, noin sokkona ostetuksi,

valioyksilö.

Krokotiiliä ja sisäpuoli verrattoman

siisti.

Sivutaskussa olevista lippusista

käy ilmi, että teatterikäynnillä

on ollut mukana.