Vanhat kupeet tykkää auringonpaisteesta,
mieli pysyy korkealla kirkkaassa valossa,
tekeminen tuntuu mielekkäältä...
KESÄLLÄ !
Nyt on pakko totutella ajatukseen
sukista, hihallisista vaatteista,
ja kauhistus, takista...
sähkövaloista, lämmityksestä,
pimeydestä, alakulosta,
kosteudesta, sateesta,
masennuksesta, televisiosta,
joulusta, ahdistuksesta,
hiilihydraattitankkauksesta,
ellei asia vielä tullut selväksi,
sanonko mistä SYKSY ja TALVI
mielestäni on ?
Ja mihinkä ne molemmat voisi tunkea ?
Älkää ihmetelkö, ellei minua näy,
mökötän peiton alla.
Höh,minusta syksy on mukavaa aikaa. Ilmat ovat viileitä,puut värittyvät, saa poltella kynttilöitä ja tunnelmoida urakalla. Pienessä vesisateessa voi katseen vain nostaa taivaalle ja tuntea kuinka sadepisarat kihelmöivät iholla. Tosin en välitä rankkasateista ja alkutalven loskasta.
VastaaPoista... peiton kulmaa nostaen ja jurnuttaen vastaa hän :
VastaaPoistaehkä tähän sopeutuu, kevääseen mennessä... ;- )
Saat myötätuntoni. Minäkin palelen. Enkä pidä siitä yhtään! Yritän (optimisti kun olen) kysyä syksyltä, olisiko se mun kaveri ja imeä täältä blogimaailmasta kaikki vinkit, miten syksyn kylmenevistä säistä NAUTITAAN. MUTTA huomaan jokaisena pilvisenä päivänä jämähtäväni sisälle. Minkäs sille voi kun viluttaa ja pimeys on väsyttävää!!!!
VastaaPoistaSama tauti täälläkin on, mutta vuosien myötä se on hiljalleen helpottanut. Olen opetellut etsimään pieniä, hyviä asioita...selkäytimestä tulee kyllä edelleen halu hypätä tämä vaihe yli valoisaan kevääseen :)
VastaaPoistaIhanaa, että meitä on muitakin...
VastaaPoistauskoisin, että keho sopeutuu, äkkiseltään on kylmä, piha ja talo huutaa tekemättömiä töitä ja ne ei peiton alta edisty yhtään, siis pakko sopeutua !
Ainoa plussapuoli toistaiseksi on neulomisinnon joka syksyinen esiintyminen, se alkoi eilen. Sekin purkaantuu oudosti, lapasien teolla - ja lapasia ei meillä edes kukaan käytä...
Nyt teen lämpimikseni voisilmäpullataikinaa ja keitän lammaskaalia ja hernesoppaa,
kyllä tämä tästä.
Eikös ?
Kohta ulkona on ihanat värit luonnon omasta väripaletista. Kirpeät ja kuulaat ilmat, kynttilät. Nauti tästäkin! Rikkaus meillä. Kaikilla ei ole syksyä. Kömmi vain peiton alta pois! Ulkona on kaunista - kaikesta huolimatta.
VastaaPoistaTänään näyttää paremmalta, aurinkokin pilkistää - ja on perjantai !
VastaaPoistaTäytyyhän sitä edes yhden päivän saada rypeä itsesäälissä ja kaiken maailman valituksessa.
Jo vuosia sitten todettiin erään rakkaan ystävän kanssa, että niin kauan ei ole hätää kun joka asiasta, niin surullisesta, pelottavasta kuin kamalastakin asiasta löytää yhden hyvän ja hauskan puolen. Edes pienen pienen, joka saa elämän tuntumaan taas hyvältä. Ja kyllä niitä löytyy, pitää vain ehtiä huomaamaan.
Mutta sukkia en vielä laita, en, en, en.
Piristäisiköhän tämä, toisikohan auringon? Blogissani on jotain sinulle, kurkkaisitkohan?
VastaaPoistaTarkennan vielä, että runotalo-blogissani, kun minulla on useampia noita blogeja...
VastaaPoista