saamaan lopullista muotoaan.
On sovitettu ja sovitettu lisää,
koetettu saada jakun saajannäköiseksi,
omanoloiseksi,
mukavaksi.
Nostettu sieltä, pudotettu täältä,
tikattu ja kursittu.
Mietitty pääntietä, nappia...
Otettu huomioon Historia,
pellavaliinojen alkuperäinen Tekijä;
Äidiltä Tyttärelle.
Kaapin kätköistä käyttöön,
täten aina mukana,
Tunne lämmittää mieltä ja
jakku kehoa.
Jotakin pientä,
uudelleentekijän jälki,
lisätty pilke silmäkulmassa.
Vielä Jakku väripataan,
sitten onkin valmis Juhliin.
Onpas kiva.Tykkään kankaasta,sen struktuurista ja ykistyiskohdista.
VastaaPoistaKiitos, kangas on kahdenlaisia vanhoja kotonakudottuja pellavaisia käsipyyhkeitä ! Ihan käyttämättömiä. Ja jännää on sitten kun tämä jakku saadaan värjättyä, miten hyvin juuri tuo struktuuri sitten korostuu ! Laitan kuvaa sit värjätystä-valmiista.
VastaaPoistaNautin tehdä tälläisiä, mietin samalla kaikkea sitä tarinaa, joka näihin vanhoihin liittyy. Tänään ratkoin vanhaa pellavasäkkiä, jonka kaikki saumat olivat käsinommeltuja, varma merkki, että kohtuullisen vanhasta pellavasta on kyse :- ) ja silläkin kohtaa mietin, että mitä kaikkea tämänkin säkin vaiheisiin on kuulunut ja missä päin maata se pellava on kasvatettu, kuka sen on käsitellyt kuidusta kankaaksi jne !?
Kunpa ne osaisivat kertoa...
Tänään mennään kauppaan, ostetaan valmiina, ei paljon motkoteta hinnasta, mennään kangaskauppaan ja ihmetellään miten kankaanpala maksaa paljon... ja kuitenkin, niin se kaupan vaate kuin kangaskin, on teollista tuotantoa. Nyt kun käytän vanhaa käsinkudottua ( ja lisäksi vielä jonkun itsensä kasvattamaa ja jalostamaa ) niin pahimmillaan joku kommentoi, että mikä tässä maksaa, vanhasta tehty. Ja vielä itse.
Tulipas paasattua... :D
mutta joka tapauksessa, itsepintaisesti värkkään näistä vanhoista.