nyt ehtii istahtaa tekemään uutta.
Vanhasta.
Työhuoneen lattialla odottaa
Aivan-Ihana-Kasa.
Käsinkudottuja Pellavia.
Säkkejä ja patjankuoria.
Niistä alkaa valon lisääntymisen myötä
syntymään jakkuja.
Myös Ystävä toi kaappinsa kätköistä
Äitinsä Aarteita.
Käyttämättömiä,
kauniita,
rakkaudella käsintehtyjä.
Nyt niistä syntyy uutta.
Sopivasti suvun Juhliin.
Mennyt siirtyy Nykyisyyteen,
Nykypolvet kunnioittavat Menneitä.
Mukana Elämässä omalla hiljaisella
tavallaan.
Muistuttamassa.
Jakku vaiheessa,
sommitellaan kuoseja,
haetaan mallia,
sovitetaan...
Pellava.
Sen Tuntu iholla,
Kauneus silmissä,
Helppous yllä.
Vanha Rakkaus.
Vetäisin oikein henkeä kun luin materiaalikasastasi! Pellavaa... ! Vesi kielellä tässä!
VastaaPoistaLöysin kätköistäni avaamattoman paketin alusvaatteenpunaista vanhaa silkkinauhaa... aion tehdä siitä jotain. Ja patjaraitaakin löytyy (käyttämätöntä!) ja vaikka mitä. :)
Musta tuntuu että nyt on aika käyttääkin niitä aarrevarastoja, eikä vaan säilytellä pinkoissa kaappien pimennoissa.
Viime vuoden puolella kirjoittelin jurvalaisista naisista, pellavat ovat sieltä kotoisin. Luonnonvärisiä, pestyjä ja sopivasti pehmenneitä. Katoavaa kansanperinnettä ! Ihania ja niiden kimppuun aion piakkoin käydä.
VastaaPoistaEhdottomasti käyttöön, mitä niitä siellä kaapissa, parempi jollain tavalla käytössä ja esillä !
Ihanaa kun tänään näkyi aurinkokin !