yhdistelmä Vilukissi & UllakonAarteet
on, ellei nyt vaarallinen,
niin ainakin vauhdikas.
Enkä tarkoita vauhdikkaalla
nopsaa liikehdintää,
vaan sattumien ja sattumusten
taipumusta esiintyä
todellisessa elämässä
hieman eri tavalla kuin meidän
kummankaan (yli)vilkkaassa
mielikuvituksessa.
Niin kävi tänäänkin.
Tarina on herkullinen,
se on opettavainen,
se on hykerryttävä
ja ennen kaikkea se
jälleen kerran osoittaa,
että meidän kahden ja
muun maailman ajatukset
eivät välttämättä kohtaa.
Ei likimainkaan!
Kuvat kertovat karua kieltään
seikkailustamme...
jonakin päivänä,
tai vuonna,
jompikumpi meistä uskaltaa
kirjoittaa koko tarinan julkisesti.
Ei vielä.
Tavatessamme mahdollisesti
joskus kasvokkain,
voimme kertoa kaiken.
Mikäli voimme olla jo
nauramatta.
Viimeistään istuksiessamme
paikallisen vanhainkodin
päivähuoneessa,
me molemmat uusissa
Barbarella-mekoissamme,
toisella linnunpa... eikun
linnunjätöksiä olkapäällään...
...mun sinivalkoraitainen oottelee pussis pääsyä linnunpask...jätöksineen pesukoneeseen ja sitten lepäilemään barbarellan henkarille oottamaan suuria juhlia tai ainakin Laurilanmäen kiikkuslavittoja, jossa sitten aloitamme tarinan, muistatko, kun sait piironginlootasta sen rautaasen vetoketjun...ylin kuva on "jälkeenpäin" reissun...tähän fanfaaria ja hysteeristä hihitystä...muistatko, kun sain sen rautaisen vetoketjun...
VastaaPoistaVilukissi: Piiiiiiiiiiitkän tuvan Emäntä käväisi tässä pikapikaa, juuri kun olin asettelemassa sinivalkoraidallista mekkoani kumppaneineen ja ystävineen kuivumaan pyykkinarulle. Hän ilahtui silmin nähden kun kerroin, että juuri tämä kukallinen, herttainen mekko on pesty ja kuivumaan laitettu ihan häntä varten. Ajatuksella.
VastaaPoistaOon kyllä melkein kateellinen kun sulla on tuo merkkihenkarikin.
Nyt meitä on jo puoliompeluseuraa puetettuna!