Liskoja Kyrönjoen rannalla, osa 3

Lupaan, että tämä liskoeläin vyörytys

nyt loppuu,

ainakin hetkeksi.

Esittelen kuitenkin vielä muutaman:

Musta, asiallinen, tyylikäs,

mihin vain, milloin vain...

vaalea, viehkeä, kesäinen,

haluaa mukaan puutarhajuhliin,

kesähäihin...

tummanruskea kaunotar,

arvonsa tunteva, hillitty,

täydellinen...

Seuraavaksi keskitytään vaikka kenkiin...

Ihmisen pienuus...

10.10.1932-24.3.2008

Kaunis ja kätevä Äiti.

Rakas.

Ikävä...

Valo ja valon vaikutus keittiöpyyhkeisiin

ilmeni yllättävänä

ompeluinspiraationa.

Itse asiassa se alkoi ihan muualla

kuin työhuoneessa,

( ylläolevat MYYTY )

keittiössä.

Vilkaisin keittiön hyllyllä yhäti kasvavaa

pinoa keittiöpyyhkeitä.

Ja mietin, että sama juttu kuin

T-paitapinossa;

peset ja pidät niitä muutamaa

päällimmäistä !

Kaivoin siitä pinosta hieman

alempaa ja kiikutin pyyhkeet

työhuoneen puolelle.

Ihanan aurinkoinen päivä,

aurinko lämmitti kivasti selkää

kun istuin ompelemassa.

( sinikuvioinen MYYTY )

Toki joku sanoisi, että olisit ollut ulkona

senkin aikaa, hiihdellyt vaikka !

Mutta kun minä viihdyn vallan hyvin näin...

Tässä Ullakon Aarteisiin

kesäisiä toppeja, hankien hohtaessa,

auringon lämmittäessä.

Pyyhepino aleni,

pitsikasa hupeni ja

vanhat "tassinliinat "

löysivät uuden elämän.

What a Wonderful world of internet...

Surprising things happen...

Once again I was searching for

beautiful crocodile handbags

and found a really nice one in Wienna,

Austria...

and as it happened,

found such a nice and

kind person behind that handbag.

As I have said many times, life tends to offer

these small wonders;

kindness, friendship...

it is so rare nowadays to come across

with someone that willingly

offers help !

I´m really looking forward to this

new friendship,

what may the results be...

I'm hoping the results can be seen

by all of you, too !

My warmest THANKS to You, Elfi !!!

Valoa vanhalla...

Kevään valo.

MEIDÄN KOTI

SAHA SOINUT, suorastaan laulanut...

Meidän aitassa on aikojen alusta

ollut paloina "sivustariipaastava",

jonka olemassaolo on ollut tiedossa,

kukaan ei tiedä mistä ja kuinka ja miten

vanha.

Vaikka se on ollut paloina, on ollut

selvää, että kaunis se on.

Eräänä kesäisenä päivänä palat kannettiin

päivänvaloon,

putsattiin ja käänneltiin,

ihasteltiin ja tarkasteltiin.

Mietittiin historiaa, alkuperää...

kauniksi todettiin.

Ryhdyttiin kokoamaan.

Osa osalta.

Tutkittiin ajanvauriot.

Puuttuu pala, puuttuu jalka, pätkä listaa.

Järkytys oli huomata, että se joku,

tuntematon aikojen takaa,

ei ollut viitsinyt poistaa puunauloja,

oli nirhannut sahalla,

ei ollut tarvinnut juuri tätä penkkiä,

mitä tuosta, joutaa pois...

kantanut aitan vintille,

unohtanut sinne.

Huuto pääsi !

Penkkiä kävi ihastelemassa yks sun toinen.

Murhemielin katseltiin.

Edelleen kauniiksi todettiin.

Haave eli saada penkki kuntoon,

omat rahkeet ei riitä,

taitokaan.

Hyvää kotia etsii,

käsistänsä taitavaa tekijää,

arvonsa tuntevaa.

Toivottavasti löytää.

Silmää mieskauneudelle...

Kuvassa istuu isoäitini vinttikammarissaan

-20-luvulla,

mitä mahtaa uneksia

katsellessaan auringonpaisteisesta ikkunasta ?

Tuskinpa sen ajan nuoren tytön haaveet erosivat

tämän päivän nuoren tytön haaveista,

ei ainakaan mikäli on uskominen näitä hellästi

säilytettyjä postikortteja, joita isot siskot

ovat lähettäneet,

" tätä sinulla ei vielä olekaan ".

Jokaisessa nastanreikä ja -jälki.

Lienevätkö haaveen kohteita...

Haaveita on liittynyt myös vanhaan,

pahviseen saippuapakettiin, johon on huolella

peitelty talteen yksi ainoa kuivunut ruusu...

kunpa se osaisi kertoa tarinansa !

Mielikuvituksen lentoa ei voi estää...

Oi nuoruus !

Mutta aurinko paistaa,

mikään ei estä meitäkin vaipumasta

haaveisiin...

Kevät tulossa ja muoti...

04032010

meidän perheen kesäkengät valmiina...

12021899

isoisoäitini muotilehdet...

- need I say more ?

Harmaatakin harmaampi päivä...

mutta sielussa soi riemu...

Itse kunkin Oman Elämän Avaimet,

joilla avata ja sulkea

sielun sopukoita,

mielen syövereitä,

sydämen kätköjä...

Välillä pienempiä tai

ihan pikkiriikkisiä,

ei niin lujasti lukkoon,

ei niin kovasti piiloon.

Ajoittain äärettömän isoja,

suuria ahdistuksia,

valtavia salaisuuksia...

Kaikille niille oma avaimensa.

Tarpeen tullen,

oikealla hetkellä,

osa helposti,

osa lähes väkisin vääntämällä...

Oikea avain oikeaan lukkoon.

Isosta nipusta.

Harmaata harmaammasta päivästä tuli

aurinkoinen;

Kiitos jälleen kerran Elämälle,

Ystävyydelle,

Yhteistyölle.

KIITOS !

Onneksi nipussa vielä vara-avaimia.