torstai 10. kesäkuuta 2010

Reseptijahdissa...

olen käynyt läpi lukuisia keittokirjoja
ja kysellyt, jälleen kerran,
kaikki tutut läpi,
mikä tällä kertaa ?

Raparperimehu.

Pitkäntalon Emäntä sanoi,
että lapsuudessa, muistatkos,
naapurin Leenan äiti tarjosi
aina sitä ihanaa mehua.

Vedenväristä ja herkullista.

Muistinhan minä heti,
heti kun sanoi ääneen sen.
Paitsi etten muista, että tiesinkö
koskaan lapsena mitä se oli,
se vedenvärinen mehu...
se vain oli niin, niin hyvää.
Sen muistan.

En välttämättä muista yhtään, että
miltä se oikeastaan maistui.









Mutta se resepti.

Löysin ainakin 25 erilaista.
Ja toisen mokoman niitä,
joita ei keitetä.

Hurjimmalta kuulosti se
1890-l versio, johon
lorautettiin pullollinen olutta sekaan.
Toki hiivaa ja sokeriakin...
en minä semmoista uskalla,
tiedä mihin jamaan saisin
kutsutut vieraat.

Ammoin vuonna 198jotakin tekemäni
wappusima tulisi näet varmasti vieläkin
suihkuten pullosta korkkia poksauttamalla.
Mikäli en olisi vaivihkaa vienyt pulloja keräykseen.
Täysinä. Korkit kiiinni.

Siis ei hiivaa.

Moni sanoi raparperimehua maistaneensa,
kukaan ei tunnustanut tehneensä.

Kunnes tänään - Riitta!
Puhui juuri siitä oikeanlaisesta.
Osasi tehdä ja tiesi reseptin ja
osasi sanoa miltä se maistuu.

Sen mehun reseptin minä halusin.
Ja sain.
Kiitos !


2 kommenttia:

  1. Miksi et kitjoittanut sitä reseptiä meillekin, jotka luemme blogiasi?

    VastaaPoista
  2. Laitetaanpas saman tien ! hyvä huomio.... kiitos !

    VastaaPoista