Kolmekymmentäneljä,
siis 34, vuotta sitten
olimme Nuoria, Nättejä ja Notkeita.
Juoksentelimme Rantamajan, Pallohallin,
Ruokalan ja Eppulan kanttiinin väliä.
Paukuttelimme kehärumpua ja
otimme vaihtoaskel-hyppyjä,
teimme laajoja kaaria ja
sulavia taivutuksia.
Marssimme hyväryhtisinä,
noudatimme Lingin-kaavaa ja
liike lähti AINA vartalosta.
Nojailimme Aholankankaan
mäntyihin,
pelkäsimme Vamphyyrejä
Hautausmaan kiviaidan takana,
soutelimme Järvellä,
Nauroimme katketaksemme,
hengailimme Härkösen kioskilla,
söimme Suffeleita,
solmimme Elämänmittaisia ystävyyssuhteita.
Silloin olimme avoinna elämälle,
haaveilimme,
kurkottelimme, räpistelimme,
opettelimme,
elimme.
Ja ne maailman parhaat Farkut ja
Pentikin nahkapalahousut.
Ne muistaa Moni...
34 vuotta.
Jälleennäkeminen. Muistot.
Mitä on 34 vuotta, ei yhtään mitään.
Mikä Riemu !
Sama sielujen väre,
olemisen rentous,
loputon puheensorina,
hervoton nauraminen,
Ystävyys.
Nyt olemme keski-ikäisiä,
nättejä lähinnä
kynttilänvalossa,
notkeita ehkäpä unissamme,
mutta
pohjimmiltaan edelleen samoja.
Ei pöllömpi juttu,
muuten.
Ystävien tapaaminen vuosien jälkeen on todella antoisaa! Onnea teidän ystävyydellenne:)
VastaaPoistaSanopas muuta ! mutta olisihan se voinut olla ihan kamalaakin ;- )
VastaaPoistaNiin hirveältä kuin se kuulostaakin, niin kaikkien vanhojen ystävien kanssa ei pitkän ajan jälkeen löydy yhtään mitään sanottavaa ja tulee inhottavan vaivautunut olo... tällä kohtaa ei ollut sitä pelkoa, päin vastoin, välillä puhuttiin yhtäaikaakin kun ei muuten ehditty kaikkea sanoa !