TAMPERE VINTAGE -ja itsehillintä

Juna vei aamusella minut ja 

KeskenkasvuisenJärkevänLapsen Tampereelle.

JärkeväLapsi ohjeisti, etten saanut "pukeutua"

tilanteen vaatimalla arvokkuudella ( mielestäni ),

koska hänen pitää kehdata istua

junassa vieressäni...

Iloisena siitä, että ylipäätään lähti mukaani

tottelin kiltisti.

Asemalla meitä odotteli JärkevänLapsen

TulevaÄitiIsosisko.

Tällä kokoonpanolla suuntasimme

Tampere Vintageen.

Ilmiselvää oli, kuka meidän joukosta

oli innokkain.

Valtavaa itsehillintää osoittaen en

ostanut kulta- enkä hopeakenkiä.

Enkä ihanan viininpunaisia 50- luvun

stilettoja, joita koristi haalistuneen

malvanvärinen silkkirusetti,

enkä liioin mokkaisia tummanruskeita

T-hihnapiikkareita, joita koristi

vihreät yksityiskohdat...

Sen sijaan menin taas onnesta mykkyrälle

lähes käyttämättömistä suomalaisista

70-luvun MaryJane-kengistä.

Peräisin siltä ajalta kun meilläkin

tehtiin kunnon kenkiä.

Nahkaa sisältä ja ulkoa.

Kauniita yksityiskohtia.

Miten harmittavaa, että suomalainen kenkäteollisuus

ei ole enää tätä ! 

Uskokaa tai älkää, mutta mukaani ei tarttunut kuin
yksi ( 1 ) käsilaukku.

Ja sekin vastoin kaikkia tottumuksia on aivan tavallista

nahkaa.

Toki ihanan pehmeää ja sopivasti patinoitunutta.

Suklaanruskea, mikä väri tunkee näemmä

väellä ja voimalla elämääni,

minkähän edellä sekin taas lienee...

Mukaan lähti myös koruja,
pakkasen keskellä kesäisiä:

Ja sitten.
Tämähän oli aivan pakko saada UllakonAarteisiin:

Virkattuja pitsejä, rypytyksiä, nimikointi...

kaunis, kaunis...

Tämä ja kengät Mekkomaniasta.

Sieltä olisi mukaani voinut tarttua koko

rekillinen ihania mekkoja,

huokailin ja hiplasin.

Ja keskustelin itseni kanssa.

Mutta nyt minä tiedän missä niitä on 

ja voin palata kevään tullen !

Tapahtuma oli mielestäni parempi kuin

keväinen,

selkeämpi ja järjestetympi.

Hauskaa oli ohjelmallisuus, musiikki

siivitti ostoja kepeästi.

Ilmiselvästi 40-50-luku on pääosassa,

mukana onneksi myös näitä 60-70-luvun helmiä.

Muita asiakkaita kuuntelin tavaroita käännellessäni,

mietin, että Vintage-kulttuuri on meillä

uutta, moni tuntui ihmettelevän hintoja.

Vielä on tekemistä, että juuri kirppikset

hyväksyttäviksi ymmärtäneet suomalaiset

ymmärtävät mikä vuosikertavaatteen tai

-asusteen tekee hintavaksi -ja himoituksi.

Nyt pitäisi pikkuhiljaa tarjeta laittamaan

UllakonAarteiden JouluPuotia kuntoon,

siihen puuhaan joutunee sonnustautumaan

melkoisella määrällä villahousuja ja

paksuja rukkasia.

Saman sortin pukeutumista suosittelen

sitten JouluPuotiin tuleville 

Asiakkaillekin !