maanantai 14. helmikuuta 2011

Valentinuksen päivä

Vuonna 1903 Niilo Engelbert jäi leskeksi,
suru oli suuri vaimon menehdyttyä
lapsivuoteeseen
ja vielä suurempi vastasyntyneen seuratessa
äitiään vain kuukauden ikäisenä.

Edesmennyttä äitiä jäi suremaan perheen
kolme tytärtä.

Perheessä oli luotettu taloudenhoitaja,
jonka hyvään huoltoon tyttäret jäivät.
Lienee Niilo tuntenut vuoden myötä
elonsa yksinäiseksi,
kun soveliaan ajan kuluttua
loi silmänsä nuoreen kansakoulun
opettajattareen, Klaraan.

Tähän päivään on säilynyt
herkkiä kirjeitä,
joissa Niilo korulausein julkituo
tuntojaan
- ja Klara vienosti vastaa,
peläten samalla ympäristön
reaktioita, puheenaiheita, juoruilua...

Liekö sitten ollut Niilon persoona
vai kirjalliset kyvyt, jotka saivat
Klaran vastaamaan myöntävästi, mutta
kihlat vaihdettiin v. 1904 ja niin
Klarasta tuli rovastin morsian ja
pienten tyttöjen äitipuoli.

Sen ajan tavan mukaan
kihlausaika oli vuosi,
avioliitto solmittiin
v.1905.
Vähältä piti, ettei solmittu;
ompelijalle lähti tulla hoppu ja
morsiuspuku saatiin valmiiksi
aivan viime tingassa !





















Vietetään Läheisten ja Ystävien päivää,
muistetaan Rakkaita ja Tärkeitä,
eläviä ja edesmenneitä,
olemassaolevia ja matkan varrella unohtuneita,
joka päivä,
Pienissä Hetkissä.


5 kommenttia:

  1. Oikein kaunista Ystävänpäivää! Lukiessani postaustasi kylmät väreet kulkivat iholla. Kaunis teksti. Tositarinat ovat monesti kauniimpia kuin sadut ja ihmeellisempiä myös.

    VastaaPoista
  2. Samoin Sinulle sinne !

    Tarinoita on jokaisen elämässä, kaikki vain eivät osaa pysähtyä niiden äärelle :)

    tässä hetkessä,
    -johanna-

    VastaaPoista
  3. Oikein hyvää , ihanaa ystävänpäivää sinulle Johanna!<3

    VastaaPoista
  4. Kaunis tarina ja päivään ystävien se juuri ketoo siitä rakkaudesta jota meidän kuuluu tuntea toisiamme kohtaan ♥

    VastaaPoista