maanantai 13. kesäkuuta 2011

Sataa, sataa ropisee...

menkööt tämän kerran.
Sadepäivä.

Pihamaa suorastaan huusi vettä.
Ja oikeastansa,
en minä niin
kauhean innostunut ole joka päivä
kantelemaan kastelukannullisia
ympäri pihaa.

Onneksi en ole saanut vielä
kaikkia kukkia paikoilleen.

Nurmikkokin kasvaa.
Iloisesti.
Heittelin puolihuolimattomasti
apulantaa tuossa kesän korvalla.

Jälkeenpäin kyseltiin, että
paljonkos sitä oikein heittelinkään...

riittävästi. Taisin vastata, että
reippaan 30 kiloa... lisäsin
mutta, että pellolle tavataan
laittaa 400-600 kiloa hehtaarille,

eihän tuo ollut määrä eikä mikään!

Salaattimaan laitoin navetan raunioille,
sellaiseen paikkaan, että
aavistuksen mietin, että mistä
salaattini löydän seilailemasta
sateen ehtyessä.

Toivon mukaan pysyy edes omalla tontilla.

Sadepäivän ratoksi olen pessyt pyykkiä
ja leiponut pullaa.
Leikannut pellavaa ja ommellut puuvillaa.

Tarkistanut säätiedoituksesta, että
tuleehan pouta takaisin.
Lämpö ja paiste ei minua haittaa,
siirrän työmaani kirkkaimpaan
lämpöön ja nautin.

Sunnuntaina vietimme hetkosen
hiljentyen,
istuin siellä omissa mietteissäni,
katselin valojen ja varjojen leikkiä
seinällä,
vehreää luontoa ikkunan
takana,
kiitollisin mielin.



2 kommenttia:

  1. Voin nähdä sieluni silmin sinut siellä pihassa ja seilaavat salaatit navetan nurkilla! :) Kuulosti viehättävältä ja olet ollut tosi aikaansaapa myös sadepäivänä. (Kade...) Ja mitä hurjan kauniita kuvia!! Ihastuttava tunnelma niissä.

    Minä en kaipaa sitä 30n asteen hellettä ihan, mutta joku 25 kelpais kyllä. Kuopisin puutarhassa ja siemailisin mojitoja itse kasvattamilla mintuilla maustettua. Mutta ehkä sadepäivät on nyt varattu siivoamiseen sisällä (jossa onkin 6n viikon siivoustauon jälkeen villakoirien kisa ja muuta ylläriä). Kaunista viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  2. Varovasti kävin eilen katsomassa mitä salaateilleni kuuluu, siellähän ne, omilla paikoillaan, hieman vettyneinä. Kesä kastaa ja kuivaa...

    Ompelukone on surrannut nytkin, pakko huventaa kertyneitä varastoja. Ihmellinen mysteerio; ihan juuri kuskasin monta jätesäkillistä pois työhuoneelta. Kukaan ei usko sitä enää tänä päivänä. Siitäpä tulikin mieleeni, että pitää tänään vielä käydä kirpparilla... :- )

    Samoin Sinulle, odotellaan sitä kahtaviittä, edes.

    VastaaPoista