jossa mielihyväkseni oli esillä
vanhoja tekstiilejä;
pyyhe- ja pöytäliinoja,
lakanoita, tyynyliinoja...
ohutta, hienoa pellavaa,
käsinkudottua,
ajan kanssa valmistettua,
kauniisti nimikoitua.
Arjen kauniita asioita.
Arvossaan tänä päivänä.
Samassa lehdessä
esiteltiin hieman uudempaa,
Dora Jungin tuotantoa,
upeita pellavaisia kattaustekstiilejä.
Himmeänkiiltoista kuitua,
ajattomia kuvioita,
koskettaen sileää..
ja silti kirppareilla myynnissä
muutamalla hassulla lantilla.
Onko liian suuritöistä pestä
ja mankeloida,
liian aikaaviepää kattaa perheelle
kauniisti?
Toivottavasti joku päivä
ymmärretään näitäkin
arvostaa.
Kävin vaatehuoneen perällä,
siellä, mihin pitää mennä
taskulampun kanssa.
Kulkeissani silitin rullan ympärillä
säilytyksessä olevia pöytäliinoja,
lupasin, että edes sunnuntaisin
katan pöydän kauniisti. Pellavilla.
Huomasin vaaterekin perällä
toisenlaisia tekstiiliaarteita.
Ei silkkiä, ei samettia,
vaan ehta kotimaista 60-lukua.
Timo Sarpanevan Ambiente
kangas.
Äidin ompelemat mekot.
Kallisarvoiset.
Minä arvostan juuri noita vanhoja tekstiilejä. Ihana kattaa aina joskus kun tulee vieraita tai vain omalle väelle juhlavasti. Aikoinaan kun sain perintönä paljon erilaisia tekstiilejä. Joku kysyi ,että kuinka minä voin käyttää sellaisia liinavaatteita,pyyhkeitä ja ym vastaavaa kun niissä on vieraat nimikoinnit. Voi minä nautin niistä kirjaimista rakkaudella koska ne on mennyt sukupolvi niita kirjonut. Ostan kirpparilta myös hyviä vanhoja tekstiilejä ja kaikki on käytössä.Samoin ostan pitsejä, nenäliinoja ja kauniita pitsiverhoja ovat oivallista materiaalia nukkevaatetukseen.
VastaaPoistaHaa... nenäliinoja en vielä ole kerännytkään ;- )
VastaaPoista