Aprikoidaan viikko, kaksi,
arvuutellaan
ja odotellaan.
Seurataan tilannetta,
kaivetaan kumisaappaat esille
ja käydään partaalla
ihmettelemässä.
Monta kertaa päivässä.
Sitten kun SE päivä
koittaa,
kaikki muu unohtuu,
mitäs kotoisista puuhista,
mitäs tv-ohjelmista;
JÄIDENLÄHTÖ !
Mikä kansanjuhla,
mikä tapahtuma,
mikä nähtävyys,
autoilla,
mopoilla,
polkupyörillä,
rollaattoreilla...
kaikki kynnelle kykenevät
kiertävät ne samat
vuodesta toiseen
jännittäviksi tiedetyt paikat.
Ja seistään joen partaalla.
Odotetaan, mitä jos...
Huokaistaan, ei onneksi...
Todetaan, eipä ollut hääppöinen...
melkein petytään.
Näin eilispäivän aikaan
useampia tuttuja kuin
kuukausien mittaan
ruokakaupassa...
maanantai 11. huhtikuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Enpä ole koskaan nähnyt jäiden lähtöä oikeasti tuollaisissa mittasuhteissa. Tuollainen tulviminen hieman pelottaa.
VastaaPoista...ja mä vaan tikkusin Wallanderin ääressä...
VastaaPoista