Puhtaan valkoinen, täynnä...

Minulla ei ole niin
hienoa kynää,
jolla voisin kirjoittaa.

Ei liioin niin kaunis
käsiala,
että voisin
paperia tuhlata.

Liioin ei minulla ole
tyhjän paperin
kammoa,
etten pystyisi sivuja
täyttämään.

Minulla on maailman
kaunein valkoinen
kirja,
kirja johon voisin
kirjoittaa,

mutta ei minun tarvitse,

olen ajatellut joka
sivun täyteen.
Minä tiedän mitä niillä
pitäisi lukea.

Joka sivulla on
oma ajatuksensa,
loppuun saakka
pohdittu,
tavoittamattomista kiinniotettu,
haaveista keritty,
halusta huudettu.

Minun kirjani,
minun unelmani,

minun tiedossani.