Perustana on liemi,
Perhe, Rakkaat,
lisukkeina Koti,
suolana Työ.
Mutta mausteena ehdottomasti
Ystävät.
Tärkeät,
hankalat,
ihanat,
hermostuttavat,
tarpeelliset,
kärsimättömät,
läheiset,
kaukaiset,
herkät,
raivostuttavat,
utelevat,
myötäelävät,
näkevät,
kuuntelevat,
tuntevat,
neuvovat,
opettavat,
moittivat...
PARHAAT.
Kiitos kaikki Olemassaolevat
ja vielä matkan varrella Tulevat.
Ystävyys sadan vuoden takaa...
Ei voi kuin todeta että voi miten ihana kirje! Juuri noinhan se on kuin sanot. Olemme täällä loppujen lopuksi todella yksin, suku on se mikä kohdalle on sattunut ja läheiset voivat kuolla äkkiarvaamatta. Mutta ystävät, ne todelliset isolla kirjoitetut Ystävät ovat itsesi huolella valitsemia. Ne pysyvät. Ne ovat sydämessä. Enkä tarkoita etteivätkö sukulaisetkin voisi olla niin läheisiä, mutta läheskään aina niin ei valitettavasti ole.
VastaaPoistaMietin kirjettä lukiessani että miten vanha asia sydänystävyys oikein on. Varmaan yhtä vanha kuin rakkaus (oikeastaan se on sama, hiukan eri muodossa vain) sillä onhan eläimilläkin ne tunteet.
Näin kerran kaksi koiraa kävelemässä tienlaidassa. Toinen koira selvästi opasti toista. Kun automme tuli lähelle, opas ohjasi kaverinsa ojan puolelle turvaan ja he jatkoivat matkaa. En tiedä minne olivat menossa, ehkä seikkailuun ja vapauteen? Mutta toinen huolehti toisesta. Sitä en muista oliko toinen koira jotenkin vammautunut tai sokea. Toinen kuitenkin huolehti. :)
Ystävyys on jotain, mitä ei voi selittää. Eikä sitä tarvikaan selittää. Hyvä ystävä pysyy vierellä vaikka mitä tapahtuis. Ystävä hädässä tutaan. (hämmennyn aina hautajaisissa, kun ystävät laskevat kukkavihkonsa "muiden" sukulaisten jälkeen...toki olen nyt selittänyt sen itselleni niin, että ensin tulevat aivan läheiset ja vimpaksi taas läheiset.)
VastaaPoista