Meidän aitassa on aikojen alusta
ollut paloina "sivustariipaastava",
jonka olemassaolo on ollut tiedossa,
kukaan ei tiedä mistä ja kuinka ja miten
vanha.
Vaikka se on ollut paloina, on ollut
selvää, että kaunis se on.
Eräänä kesäisenä päivänä palat kannettiin
päivänvaloon,
putsattiin ja käänneltiin,
ihasteltiin ja tarkasteltiin.
Mietittiin historiaa, alkuperää...
kauniksi todettiin.
Ryhdyttiin kokoamaan.
Osa osalta.
Tutkittiin ajanvauriot.
Puuttuu pala, puuttuu jalka, pätkä listaa.
Järkytys oli huomata, että se joku,
tuntematon aikojen takaa,
ei ollut viitsinyt poistaa puunauloja,
oli nirhannut sahalla,
ei ollut tarvinnut juuri tätä penkkiä,
mitä tuosta, joutaa pois...
kantanut aitan vintille,
unohtanut sinne.
Huuto pääsi !
Penkkiä kävi ihastelemassa yks sun toinen.
Murhemielin katseltiin.
Edelleen kauniiksi todettiin.
Haave eli saada penkki kuntoon,
omat rahkeet ei riitä,
taitokaan.
Hyvää kotia etsii,
käsistänsä taitavaa tekijää,
arvonsa tuntevaa.
Toivottavasti löytää.
Juuri tuollaisia rakastan! Joskus kuulee aina tarinoita siitä miten vanhoja huonekaluja on kasapäin poltettu pihassa. Yksi tuttava on mennyt polttamaan ison kasan kansakoulun opetustauluja - kun ei tiennyt mitä niillä tehdä! Aaargh. Hienoa että tämä koviakin kokenut komeus menee kiertoon. :)
VastaaPoistaSanopas muuta, saan sätkyt aina kun esittelen jossakin ompeluksiani, vanhoista käsinkudotuista pellavista ja kuulen kommentteja "on meilläkin ollut, mutta saunan pesässä poltett "... harmittavan paljon hyvää tavaraa hävitetty.
VastaaPoistaTämä penkki olisi ollut unelmani, väri on KAUNIS ja jos se olisi ollut koottavissa siitä paikasta, se olisi meillä kunniapaikalla.
Näitä tullee lisää Kesäpuotiin...
Hei ihan !!!!! Onko kallis mieleni minun tekevi!
VastaaPoistaMia
Heipä hei, ihana on, olisi... maksaa 500,-...
VastaaPoista