itseään kuule,
nurkissa naukuu ja vanha talo natisee.
Sisälläni tuhat ajatusta,
mielikuvitus ylikierroksilla
ja käteni ovat levottomat.
Mitenkään en saa
alusta kiinni,
mutten pysty lopettamaan
yrittämistäkään.
Liekö taas liian hätä
elää,
todistaa itselleen
jotakin.
Sielussa vilistää...
Sain uuden kalenterin tänään.
Tarpeeseen. Eksyn välillä itseltänikin.
Kaunis ja värikäs,
toivon, että koko vuosi on.
Edes välillä.
Ensimmäinen mitä osui silmiini:
"Emme ole sellaisia kuin ihmiset toivovat
meidän olevan. Olemme sellaisia kuin
päätämme olla"
Jos en minä tähän ikään osaa jo tuota
neuvoa noudattaa,
olen ikuisesti häkissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti