MÄRKÄÄ...

Tällä kohtaa ei huvita, ei niin yhtään.

Sataa, sataa aivan koko ajan,

välillä hitii hissukseen, 

välillä ropisee

ja minä en kuule siinä mitään hyvää.

Ulkona käyn tasan niin paljon kuin on pakko.

Itseäni pakottamalla siirsin sateen vesittämät

puutarhatuolit katon alle,

tuskinpa niillä enää tänä vuonna istuskellaan.

Inhoan kylmänkosteita,

niljakkaan nihkeitä,

kalsean luotaantyöntäviä

syksyn merkkaamia esineitä ja kasveja.

Outoa miten keväällä sama sade on merkki
tulevasta kasvusta,
uudesta noususta,

kesällä se on virvoittavaa
ja rauhoittavaa...

En jaksa edes miettiä, miten
paljon inhoan tulevia lumituiskuja,
nujerrun pian kokonaan..........

Nyt kun olen saanut pahan olon valitettua,
kiskon kumisaappaat jalkaan,
vedän vanhan kunnon öljykangastakin niskaani,
peitän hapseni rakkaalla "sadekelinhatullani"
ja menen ulos.

Hyökkäys on paras puolustus,
käy päälle vain syksy,

täältä pesee !