Meillä on lehtipinoja joka paikassa,
jostakin syystä lehtiä kertyy aivan liikaa
ja ne kaikki ovat
TARPEELLISIA, HIENOJA tai
AINUTLAATUISIA ( selityksiä... )
ja niin ollen niitä EI VOI LAITTAA POIS.
Pakko harventaa lujalla kädellä, vaikka
silmät kiinni välillä.
Ja sitten jää kuitenkin selailemaan ...
ja huokaa...
joka ainoa lehti on täynnä
SISUSTUKSIA,
vaaleita, kepeitä, ajateltuja,
sommiteltuja,
hempeitä, hulppeita, hienoja,
valkoisia, arvokkaita,
rauhoittavia, rentouttavia,
niinpä....
pistää miettimään...
Meillä on roinaa ja rompetta joka paikka
täynnä.
Meillä asutaan ja eletään,
on asuttu aiemmin ja vielä aiemmin.
Meillä ei onnistu värikoordinaatio vaikka
tekisi mitä,
meilltä löytyy koko värikartan kirjo
ja vielä muutama sen yli.
Miten hienoa olisi asua puhtaalla
sivulla, neitseellisen valkealla,
pyyhkiä pois tahrat ja pilkut,
elämisen jäljet,
eletyn elämän häpeät ja varjot,
aloittaa alusta.
Miten tylsää...
Meillä näkyy meidän kaikki
ja
kaikkien aiempienkin kaikki;
surut ja ilot,
tuska ja onni,
ankeus, karuus ja rumuus,
elämän rikkaus, runsaus ja kauneus,
ELÄMÄ
En vaihtaisi pois.
En edes niitä lehtipinoja.
